Ainekset:
- haluamasi alusta videopelien pelaamiseen, tässä esimerkissä PlayStation 4
- torontolaisen DrinkBox-studion kehittelemä Guacamelee! 2 -peli
- aimo annos sorminäppäryyttä ja tasoloikkaintoa
- halutessasi voit maustaa lopputulosta maksimissaan neljällä pelaajalla
Yhdistä nämä ainekset kotisohvasi ääressä ja pääset nauttimaan toiminnan ja tasoloikan makuisesta täyteläisestä kanaburritosta.
Esivalmistelu
Guacamelee! 2 on tasoloikkaa, toimintaa ja metroidvania-tyylistä samoamista yhdistelevä kokemus. Se on jatkoa vuonna 2013 julkaistulle ykkösosalle, joka esitteli pelaajille meksikolaisen maailman täynnä huumoria, painivaikutteita, tappelua ja kanoja. Toinen osa jatkaa näistä aiheista, mutta tuplaa panokset lähes joka alueella.
Pelaajien ohjattavaksi annetaan edellisosan sankari Juan Aguacate. On kulunut seitsemän rauhantäyteistä vuotta aiemman tarinan päätöksestä, mikä näkyy etenkin sankarimme vatsanseudulla. Mutta kun uusi uhka on aikeissa tuhota koko Mexiversen kaikkine ulottuvuuksineen, on Juanin pakko kiskoa tuttu paininaamari takaisin päähänsä.
Nimike sijoittuu Meksikosta ja kaikesta sen kulttuurista ammentavaan maailmaan, jota katsellaan sivusuunnasta. Kuten metroidvania-peleissä tapana on, pystyy ympäri maita ja mantuja näkemään alueita, joille ei "vielä" pääse. Kun oppii liikkeen x, voi rikkoa paikassa y olevan seinän, ja kun oppii muuttumaan kanaksi, aukeavat ahtaat käytävät kuljettavaksi. Pelimaailma onkin iso kokonaisuus, jonka eri alueet aukeavat uusien kykyjen ja tarinan auetessa.
Kokkaa kovalla lämmöllä
Juanin hahmossa hypitään ja taistellaan läpi erilaisten luolastojen, kylien ja aavikoiden. Vastaan astelee monenlaisia vihollisia, joita kurmotetaan yhden napin perushyökkäyksillä sekä toisen namiskan erikoisliikkeillä. Soppaa maustetaan lisäksi painiliikkeillä, joilla vihulaisia voi heitellä joka ilmansuuntaan. Simppeleistä kontrolleista saa aikaiseksi monenmoisia komboja, mikäli taidot ja refleksit vain riittävät.
Tasoloikkaaminen alkaa simppelisti, mutta meno monimutkistuu huomattavasti kykyjen karttuessa. Yksi isoimmista koukuista on pomppiminen kuolleiden maailman ja elävien maailman välillä. Juania ympäröivien maisemien vaihto tapahtuu nappia painamalla ja välittömästi. Mikäli tiellä on seinä, tasoloikka-alusta puuttuu tai laavavirta estää etenemisen, on puolen vaihtaminen usein oikea ratkaisu. Myös viholliset voivat olla toisen maailman puolella, jolloin myös Juanin pitää vaihtaa maisemia vihollista mätkiäkseen.
Sen lisäksi, että manan majoille ja takaisin hyppiminen auttaa etenemään, on se myös visuaalisesti ja musiikillisesti varsin viihdyttävää. Vaihto värjää taustat uusilla väreillä ja yksityiskohdilla, minkä lisäksi musiikki saa uusia instrumentteja.
Erityiskykyjä kertyy matkan varrella vino pino. Ne vaihtelevat erilaisista taistelumuuveista aina hupaisaan kanaksi muuttumiseen. Edellisessä pelissä muodonmuutos oli vain yksi lisäkyky muiden joukossa, jota käytettiin lähinnä ahtaista koloista vääntäytymiseen. Tällä kertaa siivekkään roolia on kuitenkin suurennettu oikein urakalla. Siipiveikon muodossa tapellaan hirmumäärät, suoritetaan kokonaisia luolastoja sekä kenties löydetään siipikarjan salaseura. Ehkä. Ei spoilata. Kana kanasen erikoisliikkeitä päivitetään lisäksi aivan samaan tyyliin kuin Juaninkin. Tasa-arvoa siivekkäimmillään.
Mausta kunnolla
Vaikeustasoltaan Guacameleen toinen sinfonia on kaksiteräinen haulikko. Peruseteneminen ei tuottane toimintapelejä pelanneille ongelmia, mutta erilaiset haastehuoneet ovat parhaimmillaan pirullisen vaikeita. Näissä kohdin pelaajan sorminäppäryys sekä tasoloikkataidot ovat koetuksella, ja ohjain voi pahimmillaan lentää kohti seinää. Monet kerrat. Samaa kohtaa voi joutua hinkkaamaan enimmillään kymmeniä kertoja, jotta saa lopussa seisovan aarrearkun sisällön itselleen. Näistä haasteista pelintekijöille pitää antaa peukkua, sillä ylimääräiset koetukset käyttävät kaikkia Juanin kykyjä nokkelasti hyväkseen. Heikkohermoisille niistä ei kuitenkaan ole.
Tallentaminen onnistuu erillisten tallennuspisteiden ohi kuljettaessa, mutta näitä pöytiä on onneksi viljelty mukavan tiheään. Kuoleman koittaessa ei ikinä menetä liian pitkää pätkää etenemisestä.
Ulkoasultaan Guacamelee! 2 on varsin hupaisan näköinen – hyvällä tapaa. Kaikki on mukavan animaatiomaista, joskin kovin kliinistä. Pahikset, kanat ja sankarit ovat vekkulin meksikomaisia ja mielikuvituksellisia. Pahiksia piisaa myös kosolti enemmän kuin ensimmäisessä pelissä.
Ensimmäisessä Guacameleessä rymistellä pystyi kaksinpelinä, mutta toinen osa tuplaa pelaajamäärän. Ruudulla voi mätkiä ja pomppia yhtä aikaa maksimissaan neljä pelaajaa, mikä näyttää tiukemmissa tilanteissa kunnon kaaokselta. Taistelut ovat näet jo kaksinpelatessa hektistä menoa. Verkkopeliä ei ole, joten yhteistyö sujuu vain samassa huoneessa olevien wannabe-painijoiden kanssa.
Tarjoiluehdotus
Kovin vakavaksi nimikettä ei voi väittää. Matkan varrella tavattavat hahmot puhuvat höpsöjä ja viittauksia muihin peleihin on kosolti. Nyökkäyksiä muiden kehittäjien tuotoksiin Sonicista Zeldaan haluaisi luetella monen monta, sillä ne ovat varsin hupaisia jo itsessään. Mukaan on mahtunut jopa kuva, jossa kovasti Hollow Knightin sankaria sekä Shovel Knightia esittävät hahmot ottavat yhteen.
Edellinen osa sai verkossa osakseen purnausta kiitos muutamien meemien, joita irvailtiin pelin taustalla näkyvissä julisteissa. Guacamelee! 2:n tekijät ovat keksineet varsin hupaisan tavan antaa palaa takaisin nurisijoiden suuntaan. Sitäkään ei tosin halua spoilata tässä arvostelussa.
Erityistä peukkua tuotokselle pitää antaa sen sulavuudesta. Isoilta alueilta toiseen siirryttäessä katsastetaan latausruutua, mutta alueiden muodostavista huoneista toiseen liikkuminen on saumatonta. Kontrolleistakaan ei kyllä voi napista, eikä kyllä paljoa muutakaan valittamisen aihetta keksi. Nimike on noin kahdeksantuntinen kokemus sulavaa taistelua, huumoria ja kanoja. Mainitsinko jo kanat?
Lisää pituutta nimikkeeseen saa koluamalla kartan kokonaan, keräämällä kaikki arkut ja kokoamalla avaimen palat yhteen mystisen oven avaamiseksi. Lisää vaikeustasoa tuotokseen saa puolestaan ensimmäisen läpipeluun jälkeen aukeavalla Hard-vaikeustasolla. Tekeminen ei heti lopu.
Reseptin ravintosisältö
Metroidvania-tyylisiä pelejä – vieläpä hyviä sellaisia – on julkaistu viime aikoina kosolti. Guacamelee! 2 ei ehkä ole paras tämän kategorian uutukainen, mutta hyvin viihdyttävä kokonaisuus se silti on.
Sorminäppäryys sekä hyvät hermot ovat tarpeen vaativimmissa kohdin, mutta muuten tuotosta voi suositella kaikille tasoloikan, toiminnan sekä meksikolaisten viittausten ystäville. Tällä reseptillä saa aikaiseksi varsin hyvän annoksen, josta riittää nautittavaa useammaksi illaksi.
Viisi kautta viisi, kokkaisin uudestaan.
