Syksyn sateiden saapuessa tarttuu mielellään jännittävään salapoliisimysteeriin. Tiiliskivien kokoiset romaanit eivät kuitenkaan maistu kaikille, mutta onneksi rikoksia pystyy ratkomaan myös videopelien muodossa. Steampunkmainen point and click -seikkailu Lamplight City ottaa vaikutteita Edgar Allan Poen sekä Charles Dickensin tuotannosta ja antaa pelaajalle mahdollisuuden olla oman elämänsä Sherlock Holmes.
Kaasulampun valossa
Lamplight City sijoittuu vuoteen 1844, viktoriaaniseen New Bretagnen kaupunkiin. Etsivä Miles Fordham ja hänen parinsa Bill Leger hälytetään tutkimaan kukkakauppaan kohdistuneita ilkitöitä. Omistajan mukaan tuntematon henkilö murtautuu liikkeeseen yön pimeydessä varastaen liljoja, mutta jättää aina jälkeensä maksun kukkasista. Kaksikko piiloutuu rakennuksen yläkertaan odottamaan rosvon ilmestymistä. He kohtaavatkin hämyisän hiipparin, mutta valitettavasti kaikki menee päin mäntyä. Putiikin tapahtumat tutustuttavat pelaajan seikkailun mekaniikkoihin ja toimivat alkusysäyksenä taustalla kulkevalle pääjuonelle.
Lyhyen prologin jälkeen avautuu ratkaistavaksi viisi erilaista rikosta, jotka tarinan edetessä kietoutuvat toisiinsa. Matkustaminen sijainnista toiseen hoituu selkeän kartan kautta, ja tehtävien aikana pääsee seikkailemaan vain ennalta määrätyissä kohteissa. Eestaas ramppaamista paikkojen välillä esiintyy ärsyttävän paljon, mikä muuttuu pikkuhiljaa rasittavaksi. Rötösten selvittäminen hoituu kuulustelemalla asianomaisia, tutkimalla tapahtumapaikkaa sekä keräämällä todisteita. Malttamattomille sieluille ihmisten kanssa jutustelu saattaa tuntua hieman tuskalliselta, sillä dialogia on aivan mahdottoman paljon. Onneksi kaikki keskustelut ääninäytellään taitavasti.
Vaikeita päätöksiä
Kun tutkimukset saadaan päätökseen, on viimein aika vierittää syy rötöksestä pahaa aavistamattoman henkilön niskoille. Kaikki epäillyt kirjautuvat eräänlaiseen päiväkirjaan, josta lopulta valitaan ketä pahanteosta syytetään. Halutessaan vankilaan pystyy passittamaan täysin viattoman henkilön, tai jopa julistamaan jutun selvittämättömäksi. Jos taas haluaa olla rehellinen ja oikeudenmukainen salapoliisi, saattaa peli ajoittain aiheuttaa hieman ärtymystä. Joissain tapauksissa ei yksinkertaisesti löydä tarvittavia todisteita, vaikka klikkaa kaikkea mahdollista ja puhuu jokaiselle. Näissä kohdin on mahdotonta tietää tekikö kenties jotain väärin, vai jäikö jotain sittenkin huomaamatta. Kaikesta tunaroinnista huolimatta pelissä pystyy etenemään, vaikkei ehkä tahtomallaan tavalla.
Pulmattomia pulmia
Perinteisiä point and click -genren pulmia ratkotaan vain jokunen, eikä edes tutun turvallista inventorya ole käytössä. Tavaroita tarttuu matkan varrelta mukaan muutama, mutta niitä ei tarvitse itse käyttää aivopähkinöiden ratkaisemiseen: peli tekee sen puolestasi. Tämä automatisointi himmentää hieman omin päin keksimisen iloa, mutta säästää turhilta klikkauksilta. Muutenkin dilemmat ovat helpohkoja. Jos ongelma vaikuttaa ylitsepääsemättömältä, voi apuun pyytää vaikkapa päähenkilön käsistään kätevää vaimoa.
Lamplight City tarjoaa noin kymmeneksi tunniksi pientä pähkäiltävää sekä keskinkertaisen tarinan. Pikselimäisellä grafiikalla varustettu seikkailu näyttää ulkoapäin nätiltä. Sisällöltään se ei kuitenkaan aiheuta ilonkiljahduksia vanhassa seikkailupelien fanissa. Massiivinen määrä dialogia tylsistyttää, ja perinteisten pulmien puute saa aivosolut vaipumaan horrokseen.
