Kaikki kaudet parannetuilla grafiikoilla, tekijöiden kommenttiraitoja, taidekuvia, musiikkia – sitä on The Walking Dead: The Telltale Definitive Series.
Kuolema synnyttää uutta
Kukapa olisi arvannut minkälainen vaikutus Telltalen The Walking Dead -saagalla olisi pelaajiin sekä koko pelialaan ensimmäisen episodin ilmestyessä vuoden 2012 huhtikuussa. Robert Kirkmanin sarjakuviin perustuvan lisenssipelin ensimmäinen kausi pyyhki palkintogaaloissa maton muiden ehdokkaiden alta, sillä viiden episodin mittainen kokonaisuus kertoi mestarillisesti sydämet särkevästä ystävyyssuhteesta.
Pienen Clementinen ja hänet siipiensä suojaan ottaneen Lee Everettin matka zombi-invaasion alkumetreillä oli samalla brutaali, koskettava ja ennen kaikkea taidokkaasti käsikirjoitettu draama, jossa pelaaja joutui tasapainottelemaan mahdottomissa olosuhteissa ihmissuhteiden välillä. Pelillisesti minimalistinen avaus jatkoi Telltalen seikkailupelien konseptia, mutta muokkasi sitä juurikin sopivasti: pääosassa olivat keskustelut, päätökset ja loogiset jatkumot. Teoilla oli oikeasti merkitystä.
Telltalen nousu ja tuho
Clementinen kasvutarinaksi muodostunut kokonaisuus on kerännyt paljon ylistyssanoja, mutta taustalla on myös jyllännyt paljon haasteita ja ongelmia. Valtavan suosion käynnistäneet kasvukivut aiheuttivat studiolla suuria mullituksia, liki mahdottomia aikatauluja, monia teknisiä ongelmia lopputuotteen kanssa ja lopulta koko studion yllättävän sulkemisen. Telltale ehti koskettaa miljoonia pelaajia ympäri maailmaa, mutta samalla se jätti lähtemättömän vaikutuksen koko pelibisnekseen niin hyvässä kuin pahassa. Moni nimike – kuten Life is Strange – nojaa vahvasti The Walking Deadin episodi- ja valintapohjaiseen konseptiin, ja pelaajat ovat päässeet nauttimaan seikkailupelien ”uudesta” aikakaudesta. Uskaltaisinkin väittää, että Telltalen vaikutus genreen on ollut lähes sama kuin LucasArtsin Monkey Islandilla kultaisella 80-luvulla.
Tilanteella on myös kääntöpuolensa. Studion äkillinen kaatuminen jätti sadat ihmiset vaille työtä ilman rahallisia korvauksia taikka turvaverkkoa. Telltalen kohtalo onkin nostanut pelialan työkulttuurin jälleen keskustelunaiheeksi: Jatkuvat ylityöt, selkeiden sääntöjen puuttuminen sekä irtisanomisenpelon ilmapiiri ovat edelleen suuria ongelmia varsinkin amerikkalaisissa pelistudioissa. Monet alan vaikuttajista ovatkin nostaneet näitä haasteita esille, sillä työntekijän oikeussuoja ei vastaa nykypäivää. Yhtenä ratkaisumallina on ehdotettu työväenliittoa.
Joka tapauksessa Telltale tullaan muistamaan pääasiassa The Walking Deadista alkaneesta aikakaudesta, jolloin firma loi hienoja kokemuksia, mutta samalla haukkasi liian ison palan purtavaksi Batmanin, Game of Thronesin ja The Wolf Among Usin muodossa.
Kaikki yhdessä koossa
Kaikesta tästä päästään viimeisen kauden viimeistelleen Skyboundin The Walking Dead: The Telltale Definitive Series -kokoelmaan. Pakettiin on koottu koko The Walking Dead -historia: Mukana on kaikki neljä kautta, ensimmäisen sesongin 400 Days -lisäosa sekä itsenäinen, kolmesta episodista koostuva The Walking Dead: Michonne. Pelattavaa on siis todella paljon, suurimman osan sisällöstä ollessa vielä erittäin laadukasta.
Ensimmäinen kausi on todellinen mestariteos yllättävine käänteineen, kuten Joonas Pikkarainen kirjoitti yksi konsolisukupolvi taaksepäin. Pelaajat tutustuivat ikoniseen Clementineen, mutta ensimmäisen kertomuksen todellinen sankari on Lee Everett. Pienen lapsen suojeleminen ja samalla myös kasvattaminen tekivät päätöksistä vaikeita. Helposti samaistuttava tilanne veti pelaajan vahvasti tunnetasolla kiinni maailman tapahtumiin, minkä seurauksena kaikki vastoinkäymiset ja pienet onnenpilkahdukset tuntuivat kotisohville asti. Hieno kausi kaikin puolin.
Siinä missä avauskausi yllätti, niin toinen ei ihan vastannut odotuksia. Useat tutut hahmot jatkoivat taistelua elämästä zombien kansoittamassa Georgiassa, mutta edelliskauden tunneskaaloihin ei päästy. Clementine on kasvanut pienestä tytöstä itsenäiseksi teiniksi – silti uudet tuulet ja hahmot eivät aivan yltäneet palkintoja kahmineen avauksen tasolle.
Sarjakuvista ja TV-sarjasta tutun Michonnen taivalta avattiin kolmen jakson verran kakkos- ja kolmoskauden välissä. Äärettömän tyylikkäästä avausvideosta huolimatta nimike kompuroi hieman käsikirjoituksen puolella, eikä sarjakuvassa todella brutaaleihin kokemuksiin joutuneen naisen tarina yllä ihan muiden kausien tasolle. Michonne tuntuukin hieman välipalalta ja irralliselta osalta tarinaa, vaikka se sijoittuukin samaan synkkään maailmaan. Julkaisuajan teknistä bugeista on kuitenkin päästy eroon.
Parin Clementine-kauden jälkeen hypättiin tuntemattomaan. A New Frontier keskittyy Garcian perheen tuskailuun mahdottoman tilanteen kanssa. Jaakko Herrasen arvostelussa käydään läpi käsikirjoituksen puutteita, mutta suurin ongelma on täysin uusi hahmogalleria ja premissi. Kausi ei missään nimessä ole huono, vaikka se jättääkin hieman pettyneen olon.
Neljäs ja viimeinen kausi oli jo jäädä konkurssin takia kesken, kunnes Kirkmanin Skybound pelasti koko projektin ostamalla Telltalen hallussa olleet oikeudet. Jaakko Herrasen arvostelu avaa hyvin finaalin tunnelmia ja koko saagan päätöstä. Viimeisen ja ensimmäisen kauden erot ovat myös hyvin nähtävissä, kuten vapaampi kamera. The Walking Dead kehittyi pienin askelein nojaten aina luontevaan dialogiin ja rautaiseen käsikirjoitukseen.
Ekstra, ekstra, ekstra!
Kokoelman lisäsisältöpuoli ansaitsee myös osittaisen hatunnoston. Itse pelien kylkeen on tuotu jokaiselta kaudelta kattava kattaus taidekuvia, joita on hauska verrata lopullisen tuotteen vastaaviin. Lisäksi hahmoanimaatioita pääsee ihastelemaan erilaisien vaatetusten, liikkeiden ja vuorosanojen variaatioilla. Jokaisen kauden ääniraidat ovat myös soitettavissa alkuvalikon kautta.
Ekstrasisällön mielenkiintoisin osuus on kuitenkin ehdottomasti tekijöiden kommenttiraidat ja lyhyt video viimeisen kauden myllerryksestä. Jokaisesta täydestä kaudesta on vajaa kaksituntinen sessio, jossa sekalainen seurakunta käsikirjoittajia ja ääninäyttelijöitä käy läpi muistojaan tuotannosta sekä pelien tapahtumista. Erilaiset faktat ja tiedonjyväset avaavat muutenkin jo loistavaa tarinaa entisestään. Varsinkin Lee Everettin näyttelijän Dave Fennoy’n bassoääni herättää lämpimiä muistoja. Harmi vain, että tekstitysten synkronoinnin kanssa on pieniä ongelmia. Kommenttiraidat on myös kuunneltava kerralla kokonaan, jos ei mieli kelailla seuraavalla kerralla: soitin ei jää netflixmäisesti kohtaan, jossa kuuntelun lopettaa.
Kymmenenminuuttinen dokumentti käy pintapuolisesti The Walking Deadin historian läpi ja se raapaisee myös Telltalen kaatumisen syitä. Lyhyt video jää kuitenkin hyvin vaisuksi historiikiksi, eikä anna kovin suurta painoarvoa sadoille ihmisille, jotka menettivät työnsä kulissien romututtua. Vain murto-osa sai mahdollisuuden jatkaa tittelin kanssa Skyboundin alla.
Kävelevät eivät kuole koskaan
The Walking Dead: The Telltale Definitive Series on kaikin puolin mainio kokonaisuus pelisarjan faneille ja varsinkin heille, jotka eivät ole vielä Kirkmanin zombiuniversumiin astuneet. Kaikki kaudet pyörivät ja näyttävät testien perusteella erinomaisilta, eikä ajanhammas ole purrut edes avauskauteen. Visuaalisella puolella on tuotu graphic black -ominaisuudeksi nimetty filtteri, jolla tavoitellaan suhteellisen onnistuneesti sarjakuvien tyyliä. Oheismateriaalikin sisältää paljon mielenkiintoista lisäsisältöä, joten pakettia on vaikea olla suosittelematta. The Walking Dead on yksi 2010-luvun vaikuttavimmista pelisarjoista, ja sen vaikutus jää elämään pitkäksi aikaa niin pelikoneiden sisällä kuin ulkopuolellakin.
