Avaruus temmellyskenttänä
Kauaa ei tarvitse odotella, kun lataus valmistuu ja ruutuun pärähtää komea kuva mecha-roboteista hienon musiikin säestämänä. Räväkkä alku sai kuuntelemaan menevän kappaleen peräti kahteen kertaan, sen verran innostava biisi on kyseessä. Rokkenrollin laannuttua on aika käydä suoraan toimintaan, mutta kontrollien haastavuudesta etukäteen kuulleena päätän kuitenkin mennä harjoitusosion viisi vaihetta läpi. Sympaattinen kouluttaja ohjaa kaikki osuudet läpi osio kerrallaan, ja eteenpäin ei päästetä ennen onnistumista, mikä on aivan oikein. Lukuisten pelituntien jälkeenkin meno voi toisinaan olla erityisen holtitonta aidossa taistelutilanteessa. Tässä tapauksessa haaste on kuitenkin osa viehätystä, sillä muuten taival voisi jäädä parin illan mittaiseksi läpijuoksuksi.
Hardcore Mechassa on myös tarina, joka lyhykäisyydessään tarjoaa varsin mukiinmenevän juonen perinteisen hyvän ja pahan yhteenotosta. Matkalta ei puutu jännitystä, draaman kaaria, yllättäviä käänteitä tai suuria tunteita, mutta loppupeleissä raaka toiminta on keskeisin osa seikkailua, jutustelun jäädessä selvästi paitsioon. Tarinaa voi toki lämpimikseen seurata tehtävien välillä, kun still-kuviin taltioidut hahmot keskustelevat keskenään japaniksi erilaisten ilmeiden kera. Englannin ja japanin kielen taitoisille on tarjolla syvällisempää settiä tarinan kulusta ja hahmojen välisistä suhteista.
Pois alta risut ja männynkävyt
Lyhyenä pohjustuksena tarinan alussa kerrotaan agentti "A":sta, joka on joutunut vihollisen kynsiin ja liittoutuneet punovat juonia tämän pelastamiseksi. Hyvisten liittouman riveihin on saapunut kaksi palkkasotilasta, joista Tarethur O'Connell toimii tarinan protagonistina. Lyhyen lämmittelytehtävän jälkeen hypätään oman mechan sisuksiin ja suunnataan sivulta kuvatulle taistelukentälle. Näkymä on siitä erikoinen, että kamera zoomaa joissakin kohdissa lähelle omaa mechaa, mutta toiminnan alkaessa alue näytetään loitompaa. Olo tuntuu hieman turvattomalta näkökentän kaventuessa reippaanlaisesti, mutta siihen tottuu nopeasti.
Mechan kontrollointi vaatii alkuun paljon totuttelua, sillä sekä liikkuminen että tähtääminen tapahtuvat DualShockin vasemmasta tatista. Ristiohjaimeen taas on upotettu aseiden ja varusteiden vaihtaminen, ja erilaisia hyökkäyksiä varten käytetään neljää muuta painiketta. Mechalla on mukanaan myös vastustajien iskuja tai tulitusta torjuva kilpi. Hienostuneempia toimintoja edustavat ilmassa leijuminen, paikaltaan tähtääminen ampuessa sekä nopeat syöksyt. Aluksi kontrollien sekavuus vei jopa pelinautintoa hieman pois, kunnes kouliintumisen myötä meno alkoi maistumaan paljon paremmalta. Hardcore Mechan ensimmäiset kentät ovat oletusarvoisesti todella helppoja, joten kontrolleja ehtii harjoittelemaan moneen kertaan ennen kovempia koitoksia.
Tarethur ei ole pelkästään mechansa pää- ja sivuaseiden sekä melee-hyökkäystensä varassa, sillä taipaleelta löytää esimerkiksi maamiinoja, smart-ohjuksia ja vihollisten pudottamia lisäaseita. Monipuoliset varusteet piristävät menoa kivasti, vaikka suurin osa vihollisten kuolinanimaatioista koostuukin vain räjähdyksistä tai maahan kaatumisesta energiamittarin tyhjennyttyä. Taivalta voi helpottaa viivähtämällä korjauspisteellä tai käyttämällä mukana kuljetettavia korjauspakkauksia, joilla saa palautettua osan energiasta. Seikkailun edetessä tehtävistä kerätyllä ja palkkioksi saadulla valuutalla saa avattua lisähärpäkkeitä, jotka boostaavat mechan kykyjä. Valikoissa ei kulu liikaa aikaa, sillä uusien tavaroiden ostaminen ja erilaisten vermeitten vaihtaminen on tehty mukavan helpoksi.
Ei aina pelkkää räiskintää
Sivuttaisskrollauksen ja tulitaisteluiden lomassa Hardcore Mecha sisältää myös pientä aivojumppaa ja taktista pelaamista. Mukaan on ujutettu sniikkailua jalkamiehenä ja älykkäästi piilotettuja loottikekoja, joita paikantamalla päästään kehittämään omassa tukikohdassa esimerkiksi uusia aseita. Päätehtävien aikana lisäporkkanaa on tarjolla sivutehtävien muodossa, jotka ovat tavallisimmin siviilien antamia. Ylimääräiselle valuutalle on kuitenkin aina käyttöä, joten pienetkin haasteet lisäävät menon mielekkyyttä.
Täysin ilman tulitaistelua tarinaa ei pysty pelaamaan läpi, mutta itse tykästyin melee-taisteluun pelin loppupuolella. Kevyet ja raskaat hyökkäykset voi kombottaa keskenään, ja oikeanlaisia boostereita käyttämällä omasta mechasta tulee melkoinen raskaan sarjan tyrmääjä. Toki lähitaistelussa on aina omat riskinsä ja oman hahmon booster-mittarin kanssa joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan, mutta sen hinnan maksaa mielellään nyrkkisankarin roolista. Lähitaisteluun painottuvalla tyylillä mechan booster-mittarin tarkkailu korostuu entisestään, sillä mecha jää varsin avuttomaksi sen tyhjentyessä hetkellisesti.
Pieninä paloina sinut ahmin
Hardcore Mecha oli kokemuksena sellainen peli, että sen pariin oli aina kiva palata. Tehtävistä saatuja arvosanoja teki mieli koettaa viilata pykälää paremmiksi, ja täysin varustellulla mechalla oli lysti käydä löylyttämässä pomoja, jotka aiheuttivat ongelmia tarinan alkuvaiheilla. Edes pieni hiomattomuus mechan kävelytyylissä ei onnistunut juurikaan tärvelemään kokonaiskuvaa. Robotti nimittäin tärisi välillä kuin horkkataudin saaneena, jos peliohjaimen tatti oli hieman vinossa maan pinnalla kulkiessa. Trophyjen metsästäjille varoitus: ne pahimmat ovat aidosti vaikeita. Hatunnosto ja kumarrus jokaiselle, joka tästä onnistuu platinaa pelaamaan.
Tarinan läpäisyn jälkeen kokeilin myös online-skeneä, mutta se jäi tällä kertaa yhteen otteluun. Mechan kehitys alkoi nimittäin alusta, ja veisi kymmeniä kamppailuja tahkota se yhtä hyväksi kuin yksinpelin puolella ja muutenkin meno vaikutti kovin mitäänsanomattomalta. 20 euroa on oikein kohtuullinen hinta tästä tekeleestä. Erittäin myönteinen kokemus, ainoastaan tarina olisi voinut olla hieman pitempi, sillä lopputekstejä katseltiin jo noin yhdeksän tunnin kohdalla. Mainio pelattavuus lisää mehukkaan punaisen kirsikan kakun päälle, vahva neljän tähden suoritus.
