Suoraan asiaan
Hunting Simulator 2 menee aika lailla suoraan asiaan. Muutaman minuutin tutoriaalin jälkeen pelaaja on omillaan ja vapaa metsästämään mitä haluaa. Minkäänlaisia tehtäviä tai tavoitteita ei tarjota, vaan tarkoituksena on tallustella hitain askelin kauniissa luonnossa oman mielensä mukaan. Kaadetusta eläimestä saa valinnan mukaan joko rahaa tai komean muiston metsästysmajan seinälle.
Metsästettäviä eläinlajeja on yli 30, erilaisia ympäristöjä kuusi, ja aseita sekä muita lisävarusteita yhteensä yli 160. Mukana on tuttuja oikean maailman valmistajia, kuten Browning, Winchester sekä Sako. Varustekaupasta saa ostaa monenlaista härpäkettä sorsapillistä tuuli-indikaattoriin. Suurimpaan reppuun satsaamalla mukaan metsälle saa kaksi asetta sekä neljä lisävarustetta, mikä helpottaa toimia huomattavasti.
Moninpeliä ei ole, mutta yksin metsään ei silti tarvitse lähteä. Mukaan voi ottaa tekoälyn ohjastaman metsästyskoiran, joka helpottaa eläinten jäljittämistä. Karvakamuja on kolmea tyyppiä: Yksi etsii ja haukkuu, toinen etsii ja osoittaa ja kolmas etsii ja noutaa. Toki kaikille voi antaa samat peruskäskyt, mutta vain noutaja osaa noutaa pieneläimet omistajalleen. Karvakuonot kehittyvät hommassaan, mutta suurta kehityskaarta on turha odottaa. Koirien ja muiden eläinten tekoäly toimii pääosin hyvin. Pientä sekoilua ja jumittelua esiintyy silloin tällöin, mutta ei häiritsevän paljoa.
Anna sakkoa!
Metsästysmajalta poistuessa lupien ja aseiden kaliiberin täytyy vastata metsästettävää lajia. Tuntuvat sakot pitävät huolen siitä, ettei hirvikiväärillä tee mieli ampua tulilinjalle luikkivaa pupua. Periaatteessa sakotussysteemi sekä lupien ostelu toimii ja on osittain realististakin, mutta siinä on myös ongelmansa.
Ensinnäkin tekoäly tuntuu huijaavan ja tuo eteen enimmäkseen sellaisia eläimiä, joihin ei juuri sillä hetkellä ole lupaa. Toki metsästyskokemuksesta tulee työläämpi ja jännempi näin, mutta kyllä se hieman tympii, kun olet metsästämässä karhua ja kohtaat vain koko pelin peuralajien kirjon. Ongelma poistuu myöhemmin, kun tilin saldo mahdollistaa kaikkien lupien ostamisen.
Lisäksi sakkosysteemi on epälooginen ja buginen. Ymmärrettävästi rangaistus napsahtaa turhasta räiskimisestä, mutta kärsivän eläimen lopettamisesta ei pitäisi sakottaa, vaikka sitä olisi jo pari kertaa ammuttu. Vesilintujen kohdalla ongelmat korostuvat, jos yrittää tiputtaa useampaa siivekästä kerralla. Välillä napsahtaa sakko ja välillä ei – riippumatta siitä, osuuko lintuun vai ei.
Rauhallinen ja palkitseva, mutta...
Metsässä samoilu on rauhoittavaa, jäljestäminen palkitsevaa, ja tosi paikassa liipaisinsormi hikoaa ja pulssi kohoaa. Pelaaminen on enimmäkseen mukavaa. Tekijät ovat selkeästi lähteneet hakemaan realistisempaa otetta edellisosaan verrattuna, mutta monet pikkuasiat kuitenkin häiritsevät kokemusta.
Luonto näyttää hetkittäin kauniilta, mutta esimerkiksi vesiefektit ovat tosi rumia, pilvet eivät liiku, ja tuuliefektit toimivat todella epärealistisesti. Puut heiluvat kuin ajastetusti, ja aavikon pölypilvet pyörivät aina poispäin pelaajasta. Tuulen suunnan havainnointi on kuitenkin tärkeä osa metsästystä, sillä eläimet pötkivät yleensä pakoon ihmisen haistaessaan.
Äänimaailma kuulostaa jotenkin teennäiseltä, siltä kuin sama tuulenpätkä ja tirppojen viserrys kuuluisi koko ajan toistolla. Vuorokaudenaikojen sekä säiden vaihtelu ei tapahdu dynaamisesti kesken pelin, vaan ne täytyy käydä erikseen vaihtamassa päävalikosta valmiiksi annetuista yhdistelmistä. Pelimekaanisella puolella suurinta ärsytystä aiheuttaa hyppimisen puute, mikä luo ongelmia erityisesti kallioisessa maastossa kulkiessa. Edellä mainittuja pieniä ongelmia on yksinkertaisesti liikaa, jotta kokonaisuus yltäisi huipputasolle.
Metsästys on kokonaisvaltainen kokemus, jonka jäljittely virtuaalisessa muodossa on todella vaikeaa. Hunting Simulator 2 tavoittaa metsästyksen perusjutut hienosti, mutta tunnelma jää pahasti vajaaksi. Sitä kuuluisaa siellä olemisen tunnetta ei tule oikeastaan missään vaiheessa. Näin ollen metsästyspelien kuningas saa pitää paikkansa.
