Nani the hell?!
Paradise Killer sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, valkeiden hiekkarantojen ja turkoosinsinisten aaltojen äärelle. Maailmaa hallitsee kuolleiden alien-jumalien palvojista koostuva Syndicate-järjestö, ja tavalliset pulliaiset ovat vain mitättömiä pelinappuloita järjestön suuressa suunnitelmassa. Syndicaten tarkoituksena on luoda täydellinen asuinpaikka heille itselleen sekä ihmisille, mutta tähän mennessä kaikki saaret ovat epäonnistuneet ja ne on jouduttu tuhoamaan.
Tapahtumapaikkana toimii saari numero 24, joka sekin valitettavasti keikkuu aivan tuhon kynnyksellä. Syndicate-järjestön jäsenet eivät kuitenkaan voi vielä siirtyä uuteen asuinpaikkaansa saarelle numero 25, sillä joku ketku on onnistunut murhaamaan Syndicaten johtohenkilöt, tiukoista turvatoimista huolimatta. Apuun kutsutaan tutkija Lady Love Dies, jonka täytyy selvittää kuka on tuo pahansuopa nero kaikkien aikojen rikoksen takana, ja tuoda hänet oikeuden eteen tuomittavaksi.
Vaikka tarina menee usein täysin yli ymmärryksen, onnistuu se silti hurmaamaan omituisella viehätysvoimallaan: Halu saada syyllinen selville vie pelaajaa yhä syvemmälle kohti mysteerin sisintä, ja ultimaattisena palkintona seisoo tiedon tuoma tyydytys. Juoni avautuu asukkaiden kanssa käytävien keskustelujen kautta, ja lisätietoa saarten historiasta saa keräämällä ympäri maailmaa ripoteltuja reliikkejä.
Vastalause!
Mekaniikoiltaan Paradise Killer on varsin yksinkertainen. Pelaajan tehtäväksi lankeaa epäiltyjen kuulusteleminen ja todisteiden kerääminen paratiisisaaren aurinkoisilta kujilta, svengaavan 80-luvun tanssimusiikin soidessa taustalla. Loppuhuipennuksena siintää oikeudenkäynti, jonka voi järjestää heti, kun uskoo löytäneensä syyllisen sekä syyllisyyttä tukevat todisteet. Faktat ja totuus eivät kuitenkaan ole sama asia, joten edes pelin päätyttyä ei voi olla aivan varma siitä, saivatko kaikki henkilöt oikeudenmukaisen tuomion.
Paratiisissa edetään omaan tahtiinsa, eikä seikkailemista rajoiteta oikeastaan mitenkään. Pelaajalle ei myöskään kerrota suoraan, mitä tehdä seuraavaksi, vaan hänelle annetaan hienovaraisia vihjeitä siitä, mihin suuntaan katseensa kannattaa kääntää. Itselläni oli tavoitteena tutkia joka ikinen johtolanka ja kerätä kaikki mahdolliset todisteet, mutta noin 15 pelitunnin kohdalla päätin luovuttaa ja tallustella tuomarin puheille, vaikka muutama pieni yksityiskohta oli vielä hämärän peitossa. Pelattavaa piisaa siis yli kymmeneksi tunniksi, tietysti kesto riippuu pelaajan hoksottimien kapasiteetista sekä siitä, miten nopeasti todisteet onnistuu löytämään.
Totuus on piilossa valheiden takana
Kaikki saarella majailevat olennot ovat potentiaalisia murhaajia. Kelmit laskevat luikuria minkä ehtivät ja osoittelevat syyttävällä sormella toisiaan, joten sen oikean syyllisen löytäminen on kovan työn takana. Erikoisesti nimetyt hahmot ovat luonteeltaan sekä ulkoiselta habitukseltaan lievästi sanottuna omalaatuisia, ja loistavasti rakennettua dialogia lukiessa hämmentyneisyyden tunne kutittelee lempeästi sisuskaluja.
Todisteita, lausuntoja ja johtolankoja sataa pelaajan syliin kaatamalla, ja niiden ulkoa muistaminen olisi täysin mahdotonta. Onneksi Lady Love Dies saa apua todisteiden ylläpitämiseen tietokoneeltaan, Starlightilta. Kaikki olennaiset tiedonmuruset tallentuvat automaattisesti laitteen syövereihin, ja informaatiot löytyvät toimivasta ja selkeästä muistiosta vain muutamalla klikkauksella.
Seikkailun tiimellyksessä ratkotaan myös joitakin pulmia. Satunnaiset aivopähkinät tukevat teoksen sekopäistä tunnelmaa ja ovat luonteeltaan ihan yhtä omituisia kuin itse pelikin. Niiden vaikeustaso ei varsinaisesti päätä huimaa, mutta joskus pulmien selvittäminen vaatii yllättävän paljon aivotyöskententelyä ja hahmottamiskykyä.
Pirteä valopilkku harmaan massan seassa
Luomuksen iloisen värikäs, avoin maailma on kooltaan melko suuri, ja ees taas ravaamista esiintyy runsaasti. Lady Love Dies juoksee kuitenkin nopeammin kuin vauhkoontunut gepardi, eikä pitkänkään reissun taittamisessa kauaa nokka tuhise. Peliin on rakennettu myös koko alueen kattava, kätevä pikamatkustusjärjestelmä, joten paikasta toiseen pääsee varsin vähällä vaivalla.
Paradise Killer erottuu harmaasta massasta sekopäisen eriskummallisuutensa ansiosta. Murhamysteerin tutkiminen on yllättävän koukuttavaa puuhaa, ja teoksen pauloissa tulee ihan huomaamattaan vietettyä aiottua kauemmin aikaa. Jos jokin seuraavista sanoista herättää sinussa positiivisia tunteita: Danganronpa, Columbo, Ace Attorney tai CSI: Miami, saattaa Paradise Killer hyvinkin iskeä hienostuneeseen makuusi.
