Martha Is Dead sijoittuu vuoden 1944 Keski-Italiaan, Toscanan maaseudulle. Toinen maailmansota jyllää maailmalla, eikä Italiassakaan säästytä sodan kauhuilta. Kaksoset Martha ja Giulia elävät rauhassa äitinsä sekä saksalaisen sotilasisänsä kanssa pienellä maatilalla. Eräänä päivänä heidän elämänsä ottavat askeleen synkempään suuntaan, kun Giulia löytää kaksoissisarensa hukkuneena läheisestä järvestä. Surun murtama nainen ei usko siskonsa kuolleen luonnolliseen tapaan. Hän päättääkin nyt selvittää, mitä Marthalle oikein tapahtui.
Keskiössä tarina ja makaaberi kuvasto
Surumielinen ja ihmispsyyken pimeimpiä syövereitä tutkiskeleva tarina kannattelee harteillaan koko seikkailua. Tämä johtaa helposti siihen, että jos kertomus ei syystä tai toisesta onnistu koskettamaan pelaajan tunteita, ei teoksesta saa irti sen täyttä potentiaalia. Omasta näkökulmastani juoni jäi keskinkertaiseksi. Viihdyin pelin parissa ihan hyvin, ja kun hitaasti alkanut juoni viimein pääsi vauhtiin, vaikutti se ihan jännittävältä. Pikkuhiljaa kuitenkin tajusin, mihin suuntaan tarina matkasi, eikä lopputulema päässyt yllättämään takavasemmalta. Vaikka seurasin kertomusta tiiviisti ja luin kaiken mahdollisen ajatuksen kanssa, jäivät muutamat asiat vähän mietityttämään. Lopputekstien pärähtäessä ruudulle noin kuuden tunnin pelaamisen jälkeen mielessäni pyörikin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kauhupeliksi luokiteltu nimike ei ole perinteisellä tapaa pelottava. Säikyttelyä ei tämän teoksen aikana nähdä juuri ollenkaan, vaan kaikki kauhun tunne koetaan makaaberin kuvaston sekä ihmismielen julmuuden kautta. Osa pelaajista varmasti ihastuu tämäntyyppiseen kauhuun, mutta itse petyin kalmankatkuisen tunnelman puuttumiseen. Suurimman osan ajasta ilmapiiri onkin leppoisanpuoleinen tai enintään hiukan hermostuttava, mutta harvemmin selkäpiitä karmiva. En mielelläni kutsuisi Martha Is Deadia kauhupeliksi – psykologinen trilleri lienee onnistuneempi kuvaus.
Pimiössä on pimeää
Pelillisesti Martha is Dead tasapainoilee jossakin kävelysimulaattorin ja valokuvaussimulaattorin välimaastossa. Mukana on muutamia pulmia ja nukkeleikkejä, mutta noin 90 prosenttia peliajasta käytetään kauniissa maastossa kävelemiseen ja interaktiivisten kohteiden klikkailemiseen. Yleensä tällainen totaalinen toiminnanpuute saa minut tylsistymään sekunneissa, mutta tällä kertaa yksinkertaistettu pelimekaniikka sopii varsin hyvin teoksen tarinapohjaiseen olemukseen.
Giulia kantaa laukussaan vanhanaikaista kameraa. Tällä laitteella otetaan valokuvia juonen kannalta oleellisista kohdista ja vähän muualtakin. Myöhemmin otokset kehitetään maalaistalon kellarissa sijaitsevassa aidossa pimiössä. Kuvien näpsiminen ja niiden kehittäminen sujuu samalla tapaa kuin oikeassakin elämässä – vaikkakin osa askeleista on hieman yksinkertaistettu ja nopeutettu ajan säästämiseksi. Ensi alkuun hiukan monimutkaiselta vaikuttavaa kameran säätämistä ei kannata säikähtää: itse en tajua valokuvauksesta hölkäsen pöläystä, mutta onnistuin tästä huolimatta hoitamaan hommat pelin vaatimia laatukriteerejä noudattaen.
Toisen maailmasodan aikainen Toscana näyttää valloittavan autenttiselta ja vihreiden lehtipuiden kehystämät metsäpolut sekä kirkuvanpunaisina hehkuvat unikkopellot ovat kaunista katseltavaa. Italialaista tunnelmaa peliin tuo myös italiankielinen ääninäyttely. En puhu sanaakaan kyseistä kieltä, mutta taidokkaasti toteutettu dialogi kuulostaa aivan uskomattoman hienolta. Suurin osa teksteistä on englanniksi, ja myös ääninäyttelyn saa halutessaan vaihdettua englanninkieliseksi. Suosittelen silti pysymään alkuperäisessä ääniraidassa, sillä se nostaa italialaiseen maalaismaisemaan uppoutumisen aivan uudelle tasolle.
Turhaa sensurointia
Mitä sensurointikohuun tulee, niin itse en sensurointia täysin ymmärrä. Martha Is Dead sisältää kyllä muutamia graafisesti etovia kohtauksia, jotka saattavat ahdistaa herkimpiä. Mutta pelin alussa varoitetaan selkeästi tästä mahdollisesti häiritsevästä sisällöstä, joten sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Alun varoituksen lisäksi seikkailun loppupuolella pelaajalle kerrotaan tulossa olevasta kohtauksesta, ja kysytään haluaako pelaaja nähdä siitä sensuroidun version vai ei. Itseäni nämä tapahtumat eivät hetkauttaneet, sillä en kiihkeänä kauhufanina ihan vähästä hätkähdä.
Martha Is Dead tarjoaa noin kuudesta seitsemään tuntia kestävän, ihan keskinkertaisen tarinapohjaisen kokemuksen. Varsinaiseksi kauhupeliksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua. Osalle pelaajista vahvat kävelysimulaattorivibat saattavat aiheuttaa nenän nyrpistelyä, eikä teosta voi suositella varauksetta kaikille. Jos ihmismielen synkimpiin salaisuuksiin sukeltavat psykologiset trillerit ovat lähellä sydäntä, eivätkä makaaberit kohtaukset järkytä, kannattaa italialaisen LKA:n teokseen tutustua.
