Muurit alas
Vuosi on 1989. Berliinin muuri on juuri murtunut Stasin partioidessa epätoivoisesti Itä-Berliinin katuja. Samaan aikaan rakas kollega hyvästelee puhelimitse pelaajan hahmon kadoten tuntemattomaan ulottuvuuteen mystisessä laboratoriossa. Pelin päähenkilö seuraa Walteria tunnekuohun vallassa portaalin sisään. Herääminen tyhjästä, rähjäisestä ympäristöstä pakottaa tutkimaan paikkoja, jotta jälleen näkeminen Walterin kanssa olisi vielä mahdollista. Kolkon maailman katuja asuttavat vihamieliset robotit. Industria lainaa paljon Half-lifelta sekä Bioshockilta, mutta budjetti ei ole riittänyt yhtä vakuuttavaan kokonaisuuteen.
Berliinin rähjäiset kadut ja nuhjuiset toimistot vaihtuvat vaikuttaviin rakennelmiin sekä upeisiin maisemiin. Aurinko paistaa, luonto on alkanut vallata itselleen takaisin kaupunkia. Valoisuudelle tarjotaan myös vastakohtaa: teos leikittelee samaan aikaan kauhuelementeillä, pimeydellä ja jännityksellä tuntemattomasta. Rinnakkaisuniversumin maailmassa on tapahtunut jotakin mullistavaa, joka on johtanut tuhoisiin lopputulemiin. Kutkuttava tunnelma herättää toiveita mielenkiintoisesta seikkailusta, mutta pian muutamat ongelmat nousevat esiin.
Räiskintä seikkailun vaatteissa
Pienet pulmat rytmittävät tutkimista, mutta pian myös aseet tuodaan vahvasti mukaan ratkaisuihin. Kävelysimulaattorimaisesta kuoresta murtautuu ulos taktinen, panoksia säästävä räiskintä. Harmittavasti vihollisvaihtoehdot eivät tarjoa suurta juhlaa, sillä tylsät robotit kärsivät tekoälyn puutteesta. Pääasiassa suoraan kimppuun pyrkivät peltipurkit saa lopetettua helpoiten turvallisen matkan päästä – piilosta – niiden juoksennellessa päättömästi eri suuntiin.
Vaikeusvaihtoehtoja on pari, joista haastavampi pakottaa pelaajan todella tarkkaavaiseen etenemiseen, koska tallennuspisteitä on piilotettu kenttiin todella harvakseltaan. Normaalilla vaikeusasteella pelatessa tarjolla on enemmän ammuksia ja automaattiset tallennukset.
Tarina jakautuu kompakteihin alueisiin. Sinänsä komeat miljööt ammottavat tyhjyyttään. Kaupungissa näkyy selkeästi tieteisteema, sillä erilaisia rakennelmia ja laitteita sekä kaapeleita lojuu pitkin katuja ja talojen pintoja. Muuten ympäristöt ovat ikävän tyhjiä, eikä kiireellä tyhjentynyttä kaupunkia uskoisi aiemmin asutuksi. Vaikka arkkitehtuuri on uskottavaa, istuu kaikki muu kategoriaan unohdettava.
Tuntuu prologilta
Aiemmin PC:llä julkaistu Industria tuntuu prologilta jollekin suuremmalle. Muutaman tunnin kokonaisuus raapaisee vain hieman pintaa tuntemattoman universumin lorea. Peli yhdistelee mallikkaasti eri genrejä, mutta ei loista oikeastaan minkään osalta. Ampumista varten kontrollit ovat liian kulmikkaat, seikkailu ei tarjoa tarpeeksi tutkittavaa ja pulmat ovat vain suoraviivaisia hidasteita kokonaisjuonen rinnalla. Mielenkiintoinen ajanjakso ja saksalaisuus häviävät alun jälkeen kokonaan taka-alalle.
Toisaalta lyhyen kampanjan näkee mielellään loppuun, vaikka se ei lunastakaan kaikkia isoista lupauksistaan. Industriassa näkyy sen maltillinen budjetti ja rajalliset resurssit. Pieni tiimi on tehnyt hatunnoston arvoisen suorituksen, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla tähdätään hieman pienimuotoisempaan lopputulokseen, jotta yksityiskohtiin ja sisältöön riittää enemmän aikaa panostaa.
