Sayonara peli on pelikehittäjän mukaan pop albumi peli. Tuossa on vaikutteita runner rytmipeli genrestä, jossa pelihahmo liikkuu koko ajan eteenpäin itsestään ja pelaajan pitää väistellä esteitä. Peli tuntuu siltä kuin pelaaja olisi joutunut musiikkivideon sisälle.

Pelissä on hyvä tyylitaju grafiikoiden suhteen ja musiikki sopii täydellisesti maisemiin. Pelaajalle nakitetuissa askareissa on hyvin vaihtelua, jotta mielenkiinto pysyy yllä lyhytkestoisen pelin ajan. Peli on siis lyhyt mutta ytimekäs, tässä ei ole mitään ylimääräistä grindausta, ellei lasketa tulosten parantamista.

Mitään alarajaa pisteille ei ole, pelaaja kyllä päästetään koko ajan eteenpäin ja kohtauksissa on myös ohitus mahdollisuus, jos pelaaja ajaa koko ajan päin seinää. Ei kannata jättää peliä väliin jos pelkää jäävänsä jumiin osaamisen puutteen takia. Pelissä on neljä pistetasoa parhaimmasta huonoimpaan: kulta, hopea, pronssi ja ei arvosanaa. Pelaaja pääsee pelissä eteenpäin myös ei arvosanaa tapauksessa. Itse jynssäsin jokaista kenttää niin kauan kunnes tulee vähintään hopea arvosana. Joitain kultasuorituksia tuli myös ihan vahingossa.

Peli on hyvää eskapismia musiikkivideo ulottovuuteen! Suosittelen peliä pelattavaksi kuulokkeiden kanssa.