Taas yksi Jack
Toki Werewolf by Nightillakin on juurensa sarjakuvien maailmassa, mutta MCU:n neljännen vaiheen kokonaiskuvaan tarinalla ei ole juuri kosketuspintaa, jos ollenkaan. Lopputulos on virkistävän irrallinen, komeasti ohjattu kumarrus 1930- ja 1940-lukujen kauhuelokuville.
Hirviönmetsästäjien salaseura kokoontuu yön pimeydessä syrjäiselle Bloodstone-temppelille kunnioittamaan edesmenneen johtajansa saavutuksia. Muistotilaisuus muuttuu kuitenkin pian veriseksi kilpailuksi maagisesta reliikistä ja paikasta salaseuran johdossa. Valta-aseman edessä seisoo – tai tässä tapauksessa vaanii – pelottava hirviö sekä muut armottomat palkkametsästäjät.
Näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin. Pääosan Jack Russell (Gael García Bernal) erottuu muusta porukasta hieman lempeämpänä, mystisenä herrasmiehenä. Laura Donnelly on sukujuurensa hylännyt ja samalla reliikin perintöoikeuden menettänyt Elsa Bloodstone. Mutta muistotilaisuuden järjestävä Verusa (Harriet Sansom Harris) hulluuden kiilto silmissään varastaa koko show’n. Hänen täysvaltaisesti kajahtanut olemuksensa ilahduttaa joka kerta ollessaan ruudussa. Muut hirviönmetsästäjistä jäävät auttamatta statisteiksi veteraaninäyttelijän rinnalla.
Hirveän komeaa katsottavaa
Kuvaustekniikassa on pyritty imitoimaan rakeista filmijälkeä aina mustavalkoisuudesta lähtien. Ääniraitakin luottaa onnistuneesti inspiraationlähteidensä aikakauteen. Pitkät varjot, tuulenvireessä loimuavat tulet ja kuolleiden hirviöiden päät huoneiden seinällä rytmittävät tapahtumia toimintakohtauksien välissä. Ohjaajan penkillä istuva Michael Giacchino tarjoaa katsojille komeita maisemia, joissa pimeys on aina läsnä ja varjot ruokkivat mielikuvitusta.
Lähes kokonaan mustavalkoinen teos tuntuu alusta loppuun yhtenäiseltä kokonaisuudelta, joskin pituutta olisi voinut olla jopa karvan verran lisää. Ilahduttavasti jopa loppupuolella vilahtava ihmissusi kunnioittaa esikuviaan: nykypäivän tietokoneanimaatioiden sijaan hahmo on pääasiassa maskeerattu ja puvustettu näyttämään vaaralliselta pedolta. Parissa kohdassa olisi toivonut tekijätiimin luottavan vielä enemmän perinteisiin efekteihin tietokonegrafiikkojen sijaan. Nyt reliikin taikavoimat erottuvat jopa liiaksi muusta audiovisuaalisesta näyttävyydestä.
Karkki vai kepponen?
Werewolf by Night yhdistelee onnistuneesti klassisia kauhuelementtejä Marvel-henkiseen kevyempään huumoriin. Vaikka spesiaali sisältääkin muutamia brutaaleja kohtauksia, se ei unohda pilkettä silmänkulmasta. Näyttelijöiden väliset kemiat toimivat luontevasti jättäen tilaa itse tarinalle hengittää. Kovin syvällistä sanomaa nimikkeeltä ei tosin kannata odottaa, eikä se sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Täydellinen seuralainen lokakuun pimeisiin, kauhua huutaviin iltoihin.
Minulla on jo ikävä Tediä.
Werewolf by Night tulee katsottavaksi Disney+ -palveluun 7. lokakuuta.
