Gungrave: G.O.R.E. on ihan tavattoman pässi peli. Se näyttää ja tuntuu kaikin puolin PS2-vuosien tuotteelta niin hyvässä kuin pahassa. Se on periaatteessa se Steve Buscemi -meemi, jossa herra toivottaa hyvää päivää muulle nuorisolle. Miksi siis odotan tätä kuin kuuta nousevaa?
2000-luku laittoi faksia
Gungrave: G.O.R.E. on periaatteessa pinkit rillit silmillä väsätty rakkauskirje 2000-luvulle. Eräänlainen mixtape, jota tarjottiin ihastuksen kohteelle, kun haluttiin kertoa miten paljon tykkää tästä biisien keinoin. Se ei edes yritä hyödyntää uuden sukupolven tehokkaita konsoleita millään tasolla. Jopa kontrollit ovat kankeita. Mutta samalla tämä kaikki tuntuu tarkkaan harkitulta, ei laiskuudelta. Ihan kuin joku olisi tieten tahtoen luonut kokonaisuudesta tällaisen.
Näin ollen fiilikset Gamescomin pressitiloissa olivat vähintäänkin sekavat. Ensimmäiset minuutit demottavan kentän kanssa menivät siihen, että etsin huoneesta piilokameraa. Eihän nyt kukaan vakavalla naamalla enää näitä julkaise, eikä varsinkaan isolla budjetilla?
Niin tai näin, kehittäjä IGGYMOB on päättänyt mennä sieltä, mistä aita on vanhin ja ränsistynein. Jääräpäisyydessä on jotain kunnioitettavaa. Mutta samalla en pääse ylitse siitä fiiliksestä, että tietoisesti huonosti tehty on silti huonosti tehty, oli tekojen takana mikä tahansa syy.
Juonesta ei oikeastaan ole mitään tietoa, eikä se tunnu hidastavan menoa. Pelin kehittäjät kertovat, että alkuperäisen mangan tekijä on mukana kirjoittamassa G.O.R.E:n tarinaa. Demossa tosin päästiin näkemään vain lyhyehkö pätkä dialogista, joka sekin tuntui vielä keskeneräiseltä. Alfa-urokset ärisevät toisilleen ja taustalla räjähtelee. Digitaalisella länsirintamalla ei mitään uutta.
Hurmaava massamurha
Änkyryys kuitenkin alkaa haihtua nopeasti, kun Gungrave: G.O.R.E. pääsee vauhtiin. En voinut olla hymyilemättä kuin idiootti päähenkilön toistaessa Robert Rodriguezin El Mariachi -trilogiasta tuttuja liikkeitä. Ainoastaan kitaralaukku on vaihtunut arkkuun, mutta älyttömyys on ihan samasta puusta veistettyä. Puisesta leposijasta voi ampua ohjuksia, nostaa suojaa luodeilta ja jopa manata demonisen ketjun heiteltäväksi.
Höpöily on sen verran räikeästi överiksi vedettyä, että se kantoi koko esittelyn läpi huoletta. Vasta jälkikäteen alkoi miettiä, että äärimmäisen lineaariset kentät alkoivat toistaa itseään jo demon aikana. Eikä lopussa nähty pomotaistelu herättänyt minkäänlaista innostusta myöskään. Tämänkö pitäisi jaksaa viehättää reilut kymmenen tuntia, kuten kehittäjät lupaavat pelin kestolta?
Tässä vaiheessa on todella vaikea sanoa, miten lopulta käy. Ensimmäisen kokeilun perusteella on toki valtavan hienoa, että vanhaa ja hyvin pienen yleisön matskua tuodaan uudestaan markkinoille. Mutta siihen on syynsä, miksi tämä sarja ei koskaan saavuttanut valtavaa menestystä valtavirrassa. Onko sen uskollinen äänentoisto oikeasti järkevin mahdollinen ratkaisu? Ei minusta, mutta mitäpä minä tiedän. Minusta oli hauskaa räiskiä pällejä arkulla, johon mahtuu loputon määrä ohjuksia.
Gungrave: G.O.R.E. julkaistaan näillä näkymin marraskuussa 2022.
