On juuri julkaistuja hittipelejä, kuten God of War Ragnarök ja Stray, iso pino menneiden vuosien julkaisuja sekä keskikastin nimikkeitä, mutta myös muutamalla kolikolla ostettavia höpönlöpöjä.
Mutta ovatko nuo halvimmista halvimmat pelit mistään kotoisin? Päätin ostaa kaikkein pienimmällä hintalapulla varustetun tuotoksen, mitä Storella oli tarjottavanaan, jotta saisin asiaan selkoa.
Saanko esitellä: Spectrewoods
Kun ostohousut oli puettu jalkaan, lajittelin PlayStation Storen kaikki pelit halvimmuusjärjestykseen. Kunhan oli päässyt ohitse vinon pinon ilmaispelejä, tuli ensimmäisenä maksullisena nimikkeenä vastaan Spectrewoods.
Normaalisti peliä myydään hintaan 0,25 euroa, mutta voi tätä onnenpäivää, nyt kyseinen tuotos oli tarjolla vieläkin huokeammalla 0,12 euron hintalapulla!
Kaupat tuli! Siitäkin huolimatta, että Spectrewoods vaikutti muutaman kuvakaappauksensa ja logonsa ja yleisilmeensä ja oikeastaan aivan kaiken perusteella suorastaan kammottavalta.
Eipä siinä, rahat oli isketty tiskiin ja lataukset ladattu, joten ei muuta kuin peli käyntiin.
"Arvostelu"
Kokemus alkaa lyhyellä ja mitäänsanomattomalla alkunäytöksellä. Kyseisen eepoksen tarina kertoo, ehkä, keskeytyneistä hääjuhlista keskellä metsää. Lunttaamalla selviää, että virallinen juonikuvaus kertoo seuraavaa: "Keskiyön häissäsi metsässä mystinen tapahtuma jättää sinut yksin taistelemaan haamuja vastaan." Selkeä homma.
Itse menon alkaessa sankarittaremme löytää itsensä keskeltä metsää pyssy kädessä. Pelaaminen on pikselihahmon ohjaamista läpi kolmen kentän. Tai kentän ja kentän, mutta jonkin sortin alueita tarjolla joka tapauksessa on.
Ensimmäisessä niistä kuljetaan kukkavanan perässä. Tämä hupi on ohi noin minuutissa. Toinen alue tuo mukaan muutamat kummitukset, joita pitäisi ampua kädessä olevalla aseella. Tässäkään ei mene paria minuuttia pidempään. Viimeinen kenttä on käytännössä välivideota.
Ja siinä se. Peli läpi. Alta viiden minuutin hupia. Tai hupia ja hupia, sillä Spectrewoodsin on rehellisyyden nimissä todettava höyryävän kuumaksi kasaksi kuppaa, jossa ei ole oikeastaan mitään positiivista aspektia. Paitsi ehkä yksi.
Nimittäin! Mitään musiikkia ei ole, ainoat äänet koko hela hoidossa ovat kädessä olevan pyssyn tuhnuiset ampumatuhnaukset ja jonkin sortin kärsimishuudot vahinkoa otettaessa. Ja siinä kaikki. Sen sijaan korvakäytäviin kantautuu iloääniä siitä, että pelaajalle annetaan kilokaupalla trophyja. Nuo saavutuksista kertovat pystit ansaitaan yleensä vaikkapa pelin läpäisemisestä, tiettyjen haasteiden päihittämisestä ja muusta olennaisesta. Spectrewoods sen sijaan viskoo niitä omalle tilille ihan noin vain.
Lyhyen viisiminuuttisen aikana pelaajalle näet mäiskitään kahmalokaupalla saavutuspystejä, tarkemmin sanottuna 11 kappaletta kultapokaaleita ja vieläpä yksi helposti ansaittava platinapysti.
Spectrewoods menee siis samaan kategoriaan kuin vaikkapa aiemmin uutisoimamme Aivohalvaus koira -peli, jonka ainoa päätarkoitus on jakaa pystejä pelaajille helposti. Kyseessä on siis platinan metsästäjille suunnattu hirveä tuotos.
Ja kamala tämä tekele tosiaan on. Sen ulkoasu on halvan pikselinen, ja olipa käytössä kuinka iso ruutu tahansa, niin pelitilanne on mahdutettu astetta pienempään neliöön keskellä näyttöä. Metsässä tallustelu ei ole kiinnostavaa ja sitä ei ole kuin pikkuhetkeksi. Äänimaailma loistaa poissaolollaan. Tarina on olematon ja alku- sekä loppuvideo ovat tuubaa. Hahmon ohjaaminen ja pyssyllä tähtääminen sentään toimivat.
Ohessa vielä koko peli videomuodossa.
Jos muuten helpot platinapystit kiinnostavat, niin keskustelualueellamme on aiheelle omistettu oma ketjunsa. Klikkaa tiesi siihen tästä linkistä!
Mutta summa summarum
Spectrewoods on aikamoisen kamala kokemus, jonka ainoa positiivinen puoli (meille, ketkä emme välitä trophyistä tuon taivaallista) on sen lyhyt kesto.
Mutta sainpahan selville sen mitä halusinkin. Halvin PlayStation Storesta löytyvä peli on aikamoista kuppaa. En voi sanoa olevani yllättynyt.
Ei suositella kenellekään, ellei platinapokaalien haaliminen ole se oma ykkösharrastus. Pelatkaa mieluummin hyviä pelejä. Vaikka Toemia tai Deathloopia.
Lisää aiheesta:
