Nyt tuotos on saanut jatkoa nimellä Moving Out 2. Kuten edellisessä osassakin, myös uutukaisessa homman pihvinä on toimia vähemmän varovaisena muuttomiehenä tai -naisena. Ja kuten aiemminkin, on myös uutukaisessa parasta pelaaminen useamman henkilön kesken.
Aivan sama peli ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan mukaan on ympätty jos jonkin sortin uutta.
Joku ainoa aamu seitsemäksi meen
Moving Out 2 on virallisen Steam-sivustonsa mukaan "hullunhauska jatko-osa maailmankuululle fysiikkapohjaiselle muuttosimulaattorille". Että oikein hullunhauska, jopas. Pelaajat pukevat jälleen yllensä Smooth Moves -firman univormun ja toimivat muuttomiehinä kymmenissä eri kentissä.
Päämääränä on raahata muuttoautoon huonekaluja aina vessanpöntöistä kaappikelloihin. Ja mieluusti annetun ajan puitteissa, sillä nopeasta suorituksesta palkitaan. Haastetta saadaan paitsi tuon aikamääreen merkeissä, niin myös muuttoauton rajallisesta tilasta. Pelaajien tehtävänä on saada kaikki roinat auton kyytiin tavalla tai toisella, vaikkapa kaikki päällekkäin viskoen tai ajatuksella perältä täyttäen. Suoritustavalla ei ole väliä, kunhan kaikki esineet ovat lopulta kyydissä.
Välillä asetelmat pistetään (edellisen osan lisäsisällön tapaan) päälaelleen ja tavaraa pitää kantaa muuttokuormasta tönöjen sisään. Aivan jokaista nurkissa lojuvaa esinettä ei tarvitse kiikutella, vaan kentissä liikuttelemistaan odottavat roinat näkee nappia painamalla.
Alkutaipaleella koettavana on perinteisempiä asumuksia, mutta ei aikaakaan, kun nämä arkiset kuviot korvataan astetta erikoisimmilla ympäristöillä. Tästä on kiittäminen Packmore-kaupunkiin aukeavia portaaleja, jotka vievät vaikkapa fantastiseen taikamaailmaan tai futuristiseen ilmassa leijuvaan kaupunkiin.
Ja mikäpä siinä, sillä mielikuvituksellisemmat miljööt tarjoavat kosolti erilaisia vippaskonsteja ja kikkakolmosia, joiden avulla tavaraa voi liikutella paikasta toiseen joko helpommin tai hauskemmin. Kentissä voi olla vaikkapa vihainen pässinpää ahdistelemassa muuttajia, näkyvyyttä huonontavia pilviä, liukuhihnoja tai vaikkapa erillisellä välineellä tuhottavia seiniä.
Nämä erikoisuudet ovat homman suola ja pippuri, joka saa kokonaisuuden maistumaan kosolti paremmalta.
Jokainen idea ei kuitenkaan ole sieltä laatuajatusten ylähyllyltä. Yksi asia, joka rapsuttaa enemmänkin vastakarvaan, on eläimiä koskevat muuttohommat. Lehmät, possut ja muut elukat kun eivät suostu pysymään millään paikallaan ja niillä on tapana paeta karsinoistaan, joihin ahkera muuttohenkilö on heidät hetkeä aiemmin raahannut. Etenkin kanaeläimet pakenevat oikein antaumuksella aitauksistaan. Toki tämä lisää haastetta, mutta meno tuntuu perin sattumanvaraiselta.
Multiversumin paras muuttofirma
Jokaiseen kentässä on varsinaisen tavaran tietyssä ajassa roudaamisen lisäksi myös muita mielikuvituksellisempia tavoitteita. Ne voivat olla esimerkiksi vesivahingon aiheuttamista, mehiläisten häiriköintiä tai tiettyjen reittien välttelemistä. Harmillisesti näistä sivupuuhista palkitaan samaan tapaan kuin kentän nopeasta suorittamisesta, mikä tarkoittaa sitä, että näitä tavoitteita on myös käytännössä pakko metsästää.
Mitä enemmän nopeita aikoja ja suoritettuja sivupuuhia, sitä enemmän tähtiä, ja sitä enemmän niillä aukeavia kenttiä. Kaiken maailman erikoisuuksien metsästäminen epämääräisten vihjeiden avulla ei ole kovinkaan sujuvaa pelaamista. Suurinta tylsyyttä ovat pelaamista rajoittavat tavoitteet, esimerkkinä vaikkapa se, etteivät pelaajat saa rikkoa yhtäkään kentän ikkunaa. Tämä sotii nimikkeen "hullunhauskaa" luonnetta vastaan. Akkunat myös tuntuvat pamahtavan rikki ihan tuosta noin vain vahingossakin.
Toinen turhauttava puoli on loppupuolen kenttien vaikeustaso. Matkan kääntyessä loppuunsa kääntyy myös haastemittari osoittamaan kaakkoa. Etenkin kärsimättömät ja taitotasoltaan hieman vaatimattomammat pelaajat voivat olla pulassa tässä kohdin. Onneksi peliin saa jos jonkin sortin apukeinoja, joista lisää alempana.
Itse pääkenttien lisäksi puuhaa tarjoaa Arcade-tönö, jossa seikkaillaan muuttohommissa virtuaalimaailmassa. Usein vielä perin haastavissa koitoksissa.
Ja tosiaan, nimikkeen Steam-sivustollahan Moving Out 2:a kutsutaan hullunhauskaksi. Sillä viitattaneen ainakin osittain hahmojen latelemaan dialogiin, jota päästään lukemaan kenttien alussa, lopussa ja välillä. Löpinät ovat kohtuuhupaisia, neljättä seinääkin rikkovia. Niin ja ovathan muuttohahmojen työnimikkeetkin tosiaan Furniture Arrangement and Removal Technician, eli lyhyesti F.A.R.T. Alapäätä hipelöiväksi meno ei onneksi mene, vaan meno pysyy enemmänkin puujalkaisena ja nokkelana.
Mieluummin duuoo kuin sooloo
Huonekalujen "uudelleensijoitusteknikkona" pääsee toimimaan joko yksin tai maksimissaan kolmen muun henkilön kanssa samalta sohvalta käsin.
Aivan ensimmäisenä pitää todeta, että en suosittele nimikettä koettavaksi yksin. Se ei ole sooloillessa kovinkaan mielekästä tai viihdyttävää. Koko homman juju piilee moninpelaamisessa, yhteystyössä ja aikaa vastaan taistelemisessa porukalla.
Kun yksinpelissä jokaisen roippeen pystyy kanniskelemaan yksin, pitää useamman henkilön menoissa esimerkiksi isoa sohvaa tai croissantia raahata useamman kantajan voimin. Kahden kantajan avulla luonnistuu myös isojenkin mööpelien heittäminen ikkunan läpi, alas kielekkeeltä ja vaikka suoraan muuttokuorman päälle. Yksinpeli on suorittamista, yhteistyö puolestaan hupia.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä tällä kertaa muuttopuuhiin pääsee myös verkon välityksellä.
Saavutettavia muuttoja
Moving Out 2:lle pitää antaa peukkua sen saavutettavuusasetuksille. Nimike tarjoaa mukavan kasan helppokäyttötoimintoja, joilla jokaisen iästä, taidosta ja muista kyvyistä riippumatta pitäisi pystyä nauttimaan muuttopuuhista. Tarjolla on muun muassa aikarajojen höllentämistä, kakkospelaajan kantamisvoiman lisäämistä, helpompaa esineiden kantamista, lukihäiriöisille soveltuvampi fontti ja kosolti muuta. Epäonnistuneiden suoritusten jälkeen kenttä voidaan myös ohittaa tyystin - ja onnistuupa pelaaminen jopa yhdellä kädellä.
Itse pelaaminen on noin muutenkin helppoa, kiitos simppelien kontrollien. Oletuksena yhdellä liipaisimella pidetään esineistä kiinni, yhdellä namiskalla hypitään ja toisella heitetään asioita. Siinä ne olennaisimmat ovatkin, joskin myös asioiden läpsiminen luonnistuu yhden painikkeen avulla.
Jos ensimmäinen Moving Out oli soundtrackiltaan kuin 80-luvun aerobic-video, niin tällä kertaa mukana on myös eteerisempääkin menoa. Korviin soljuvat melodiat eivät ole hassumpia, joskaan niistä tuskin tulee kerrottua tarinoita jälkipolville. Menoon sopivaa taustamusisointia siis.
Nimikkeen ulkoasu on puolestaan värikäs kuin mikä, ja pelintekijät ovat kuulemma halunneet erotella jokaisen huoneen ja tilan toisistaan värien, muotojen ja muiden elementtien avulla. Mikään ei tässä mielessä pistä pahasti silmään, joten maali on taidettu saavuttaa. Se maailman graafisesti silmiähivelevin peli Moving Out 2 ei ole, ja osa kentistä voi vaikuttaa tukkoisalta monine huonekaluineen ja muine roinineen. Edelliseen osaan verrattuna uutukainen on kuitenkin kosolti koreampi ja yksityiskohtaisempi monine kentissä lojuvine roinineen kaikkineen. Ja kokonaisuus on kyllä yhtenäinen. Sekä värikäs kuin mikä.
Saman sohvan hupia
Hauskoja saman sohvan moninpelejä ei ole koskaan liikaa. Moving Out 2 on oiva lisä tähän kategoriaan, mutta aivan ykköspallille siitä ei (ainakaan omasta mielestäni) ole. Tätä paikkaa lähivuosien julkaisuista pitää edelleen Overcooked! 2 lisäosineen.
Moving Out 2 on joka tapauksessa hauska tuotos. Arvosana taiteilee siellä kolmen ja neljän tähden välillä. Pyöristetään sitä ylöspäin vaikka sen takia, että onhan tuo tavaroiden viskeleminen sinne auton kyytiin vekkulia.
Kunhan vaan ei pelaa soolona.
Lisää aiheesta:
