Kyseinen teos on lähes suora käännös Oculuksen VR-kakkuloilla nähdystä versiosta. Emopeliin verrattuna kyseessä on hieman suoraviivaisempi ja paremmin virtuaalitodellisuuteen sopiva sovitus. En ole aiempia versioita pelannut ollenkaan ja trailereitakin olin nähnyt vain pari. Lähdin siis matkaan melko tyhjin odotuksin.
Vihreä helvetti
Tarina alkaa, kun pelaaja, eli antropologi Jake Higgins, saapuu kosteaan Amazonin sademetsään puolisonsa Mian kanssa. Alun lyhyen tutoriaalin jälkeen tarina hyppää noin kuukaudella eteenpäin, ja Jaken ja Mian tiet ovat erkaantuneet. Pelaajalle annetaan vain yksi tavoite: löytää Mia.
Ilman sen kummempia ohjeita olo oli aluksi melko orpo, mutta myös varovaisen innostunut. Lähdin liikkeelle maisemia ihastellen ja kaikenlaisia kiviä, keppejä ja banaaneja keräillen. Viidakko on täynnä katseltavaa ja kuunneltavaa. Ilmassa on miellyttävä seikkailun ja vapauden tunne.
Poimitut esineet sujahtavat helposti reppuun, joka sijaitsee vasemman olan takana. Oikean olan puolella on taas paikka valitsemalleen aseelle. Omaksi suosikiksi valikoitui keihäs, vaikka opinkin veistämään sen vasta reilusti yli matkani puolivälin. En missään vaiheessa oppinut tekemään edes jousipyssyä saatika minkäänlaista suojausta pedoilta vastaan. Rakennusohjeita annetaan aluksi vain nuotion ja majan tekemiseen. Myöhemmin valikoima laajentuu hieman tarinan edetessä, mutta valtaosa ohjeista täytyisi oppia ihan itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Itse en niin jaksanut panostaa rakentelupuoleen, vaan olin ihan tyytyväinen keihään, kirveen ja kookosjuomapulloni kanssa.
Tappava nälkä
Alun innostuneisuus alkoi pian saamaan kolauksia, kun viidakon vaarat alkoi antaa parastaan. Lehtien varjoissa elelee yllättävän paljon myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä, ja osuman tullessa myrkytystila pitäisi saada jotenkin pois. Mitenkäs tämä onnistuisi sitten? Matkalla löydän erilaisia sieniä ja päätän kokeilla onneani. Toiset sienet auttavat parasiitteihin ja toiset kuumeeseen, mutta pahaksi onnekseni poimin suuhuni juuri sellaisen, joka aiheuttaakin ruokamyrkytyksen. Mitäs sitten? Etsiessäni ratkaisua paheneviin vaivoihin myös nälkä ja väsymys painavat niskaan. Jatkuva oksentelu hidastaa menoani ja pahentaa nälkääni, kunnes lopulta pyörryn sijoilleni ja peli päättyi siihen.
Tämänkaltaiset skenaariot toistuivat aluksi useita kertoja, aina pienin erilaisin variaatioin. Käy hyvin selväksi, että Green Hell ei päästä pelaajansa helpolla. Varsinkin alussa suurimmaksi vaaraksi eivät suinkaan nouse suuret ja uhkaavat puumat ja alligaattorit, vaan kuolo korjaa useimmiten esimerkiksi virusten, nälän tai unettomuuden vuoksi, jolloin terveysmittari juoksee nopeasti kohti nollaa pelaajan pyörtyillessä väsymyksen takia. Riittävästä unen ja ravinnon saamisesta täytyy huolehtia alati. Eikä pelkillä banaaneilla ja kookoksilla pötkitä pitkälle, sillä pelaajan täytyy varmistaa ruokavalion tasapuolisuus syömällä hiilihydraattien lisäksi oikea määrä myös proteiinia ja rasvoja. Ruokapöydän kattaminen käsittää ison osa pelitunneista.
Toisinaan olin pelatessa suorastaan raivon partaalla, kun pelaajahahmo voivottelee jatkuvasti huonoa oloaan ja mikään ei ole hyvin. Vastapainoksi taas sitten kun reppu on täynnä ruokaa, aseet on teroitettu ja takana kunnon yöunet, pelaaminen oli varsin koukuttavaa. Tarina etenee miellyttävällä tahdilla, varsinkin kun alkukankeudet on selätetty. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä paremmin pystyy toimimaan haastavissa tilanteissa eikä kuolemaruutujakaan tarvitse katsella enää niin usein. Pikkuhiljaa paljastuvat juonenkäänteet pitävät otteessaan. Virtuaalilasit päässä vierähtääkin helposti useampi pelitunti aivan huomaamatta.
Kiehtova matka
Noin 13-tuntinen päätarina oli kiinnostava ja pituudeltaan juuri sopivan mittainen. Kontrollit ovat tarkkoja ja helppo omaksua. Ongelmia oli ainoastaan repussa sijaitsevan inventaarion selaamisessa, joka ei kertaakaan toiminut kuten pitäisi osoittimen heiluessa ties minne. Peli näyttää ja kuulostaa pääosin hienolta, mutta resoluutio on usein suttuinen ja jättää kyllä toivomisen varaa. Kehittäjästudio Incuvo on onneksi lupaillut parannuksia tähän tulevissa päivityksissä. Myös moninpelimahdollisuus ja emopelissä nähty Spirits of Amazonia -laajennusosa ovat saapumassa myöhempänä ajankohtana.
Green Hell VR on toimiva selviytymisseikkailu virtuaalitodellisuudessa. Kiinnostavan päätarinan lisäksi tarjolla on myös erillinen haastetila, missä pitää esimerkiksi rakentaa suuri kokko tai metsästää eläimiä tietyn aikarajan sisällä. Pelattavaa on siis reilusti kolmenkympin hintalappuun suhteutettuna. Vihreää helvettiä voikin lämpimästi suositella kaikille seikkailunjanoisille.
