Palaverien tuloksena lienee tultu siihen päätelmään, että isompi ei välttämättä aina tarkoitakaan parempaa. The Crew Motorfest keskittyy pelkästään Hawaijn paratiisisaaren maisemiin kokonaisen mantereen sijaan. Genren kovimpia kilpailijoita benchmarkataan varsin tehokkaasti, sillä lopputuloksesta huokuu etenkin vahvat Forza Horizon -vibat. Kevyesti kaverilta lainattu tyyli kuitenkin toimii, eikä omaa luonnettakaan onneksi unohdeta.
Kaikissa sateenkaaren väreissä
The Crew Motorfest on ennen kaikkea rehellisen arcademainen kokemus. Päivisin kaikki loistaa kirkkaan värikkäänä, ilta-aurinko kajastaa korostetun oransseissa sävyissä ja yöllä kisataan yliampuvien neonvalojen loisteessa. Avoimesta maailmasta huolimatta kisoihin hypätessä radat koristellaan yltäkylläisesti kulloisenkin teeman mukaan, kun taivas ja tienvarret täyttyvät erinäisestä sälästä aina valotauluista urheiluautojen muotoisiin ilmapalloihin. Toisin sanoen peli osaa muuntautua tilanteen mukaan ja samalla näyttää etenkin maisemiensa osalta erittäin miellyttävältä.
Autoilukulttuuria sekä erilaisille tyylisuunnille ja legendaarisille brändeille pyhitettyjä tapahtumia nostetaan tehokkaasti tapetille. Aikaa voi halutessaan kuluttaa yleiseen haahuiluun, mutta selkeästi teemoitettujen Playlistien avulla soolopuolen punaista lankaa on helppo seurata. Yksittäinen kattaus saattaa paneutua esimerkiksi tietyn automerkin historiaan tai vastaavasti keskittyä offroad-henkisiin tapahtumiin. Playlistejä elävöitetään räväköillä välivideoilla, ja kulloisenkin listan suorittamisesta palkitaan yleensä siihen kytkeytyneellä menopelillä. Tämän jälkeen peli ehdottaakin jo seuraavaa settiä tahkottavaksi.
Autojen ostaminen sekä niiden tuunaaminen on tehty äärimmäisen helpoksi suoraan pysäytysvalikon kautta, eikä operaatioita varten tarvitse siirtyä mihinkään erilliseen keskushubiin. Omien menopelien kustomointi niin visuaalisten jippojen kuin suorituskyvyn osalta on arcademaisen suoraviivaista, mutta silti sopivan monipuolista. Toki tallin kiesejä ei todellisuudessa tarvitse juuri rääkätä tarinakisojen aikana, sillä peli järjestää kulloiseenkin tapahtumaan automaattisesti sopivan lainapelin alle.
Tiivistetysti voisi sanoa, että kokonaisuutta yhdistää pyrkimys tietynlaiseen saumattomuuteen ja sulavuuteen. Hieman turhalta tuntuvan always online -vaatimuksen vuoksi pelin käynnistyminen ei käy yhtä sujuvasti kuin toivoisi, mutta pienehkö lisäodottelu kulloisenkin session startissa on pieni murhe muutoin jopa yllättävän eheässä ja toimivassa ekosysteemissä.
Maalla maistuu, muualla masentaa
Autojen ajomallinnus on ottanut isoja loikkia edellisiin verrattuna. Vaikka mistään simulaatiomaisesta mallinnuksesta ei kehtaa lähimainkaan puhua, saadaan nelipyöräisiin riittävästi massaa ja voimantuntua. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa muista kulkupeleistä, sillä mieli mustenee nopeasti lentokoneen, prätkän tai muskeliveneen puikoissa.
Yksinkertaisen ja tylsän ilmailun hyvänä puolena ovat sentään kauniina avautuvat maisemat, mutta vesillä pomppimisesta ei positiivisen sanottavan kaivaminen enää luonnistu. Pelimoottorin fysiikat eivät yksinkertaisesti sovellu veneilyyn, ja meno aaltojen päällä loikkiessa tuntuu yhtä typerältä kuin miltä näyttää. Prätkillä suhatessa kaatuminen on puolestaan miltei mahdotonta, joten hengetön mopoilu tekee jatkoa lukemattomille muille arcadekaahailuille, jotka ovat yrittäneet sisällyttää kaksipyöräisiä nelipyöräisten karkeloihin erittäin huonolla menestyksellä.
Tekoälystä on vaikea keksiä kommentoitavaa, sillä konekuskien tekemiset eivät aiheuta suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Positiivisena puolena kehittäjät eivät mene ainakaan aidan matalimmasta kohdasta turvautumalla kireään kuminauhaan, sillä muihin on mahdollista vetää kunnon kaulaa. Silti kisaamisesta puuttuu viimeinen kerros räkäisyyttä ja kiihkeyttä, kun kaikki tuntuvat vetelevän omia latujaan. Rentouteen kallistuvaa efektiä korostaa osaltaan se, että etenemiseen yleensä riittää kolmen parhaan joukkoon sijoittuminen tai jopa pelkkä maaliinpääsy.
Positiivista energiaa
Kokonaisuutena The Crew Motorfest on eittämättä sarjan onnistunein peli. Vaikka sivulajit eivät napakymppiin osukaan, on pääroolissa paistatteleva nelipyöräisillä suhaaminen onneksi vallan viihdyttävää. Kehittäjät suhtautuvat autoihin ja siihen liittyvään kulttuurin selkeästi riittävällä vakavuudella unohtamatta sopivaa pilkettä silmäkulmassa – juuri kun superauton puikoissa alkaa haukotuttaa, heitetään soppaan pientä höystettä erikoisempien tapahtumien muodossa. Playlistien kautta peli pystyy punomaan punaisen langan, jonka useat avoimen maailman pelit genrestä riippumatta usein kadottavat. Samalla se tarjoaa kuitenkin riittävästi muuta puuhaa ja tutkittavaa vapauden perään haikaileville.
Verkkopuolella voi vaihtuvien haasteiden tahkoamisen ohella pistää pystyyn pelin nimeä kunnioittaen vaikkapa oman jengin, jonka kera kokemus muuttuu vielä kertaluokkaa hauskemmaksi. Lisäsisältöä on oletettavasti luvassa roppakaupalla lisää myös tulevaisuudessa, eikä startissakaan valikoiman laajuudesta löydy moitteen sijaa. Etenkin PlayStationin puolella on ollut kevyemmän paratiisikruisailun kokoinen aukko, jonka paikkaamiseen The Crew Motorfest tarjoaa vallan onnistuneen ensiavun.
