Kyllä, oma hahmo pitää olla viimeisen päälle
Myönnän, että vietin täydellistä videohiljaisuutta Baldur's Gate III:n suhteen siitä hetkestä lähtien, kun kuulin pelin olevan PC:llä early access -vaiheessa, sillä odotin sen tulevan pelattavaksi myös PlayStation 5:lle, pääpelialustalleni. En halunnut kuulla etukäteen kuin ne perinteiset ennakot, kuten tarinan arvioidun pituuden ja myöhemmin julkaisupäivän. Odotukset olivat luonnollisesti suuria, ja mietin jo mielessäni aloitushahmoa ja niitä lukuisia hahmonmuokkausvariaatioita, joita pelintekijät ovat laittaneet tarjolle.
Ennakkoon olin kuullut, että läpipelaamiseen voi kulua aikaa jopa yli 100 tunnin edestä. Kun miettii, että samaa hahmoa pitää näin kauan katsella, niin onhan se itsestäänselvyys, että vaihtoehtoja pitää olla krantuimpaankin makuun. Valehtelematta voin sanoa kuluttaneeni yli tunnin tarkastellessani hahmoluokkia, näille annettuja taustavaihtoehtoja, ruumiinrakenteen ja yksityiskohtien kavalkadia sekä jokaisen taidon tuomia vahvuuksia ynnä heikkouksia. Näin sitä pitää – Larian Studios tietää, miten tärkeää monille on luoda juuri se omanlainen ilmestys, jota ei kyllästy katselemaan. Tarjolla on toki seitsemän valmista seikkailijaa niille, jotka eivät halua liikoja hifistellä.
Kaikkeen pitää (saada) koskea
Kun viimein päästään runsaahkosta välivideotarjonnasta tarinan alkuun käsiksi, kaikki ruudulla nähtävä suorastaan kutsuu luokseen. Upeat ympäristöt suorastaan vaativat, että niitä ihaillaan ja tutkitaan. Liika uteliaisuus voi toki joskus rankaista, mutta samalla tavalla elämä on valintoja täynnä, ja ihminen on luonnostaan utelias esimerkiksi uusia kokemuksia etsiessään. Parhaimmillaan yhden ainoan löydetyn asian kautta voi aueta kiinnostava sivutehtävä tai muu poikkeuksellinen tilanne. Tämä lisää mielenkiintoa huomattavasti, kun tavoitteena ei ole pelkästään eri kolkkien koluaminen lootin toivossa tai rahavarantojen kartuttaminen.
DualSensellä pelatessa tutkimista helpottaa yhden näppäimen pohjaan painaminen, jolloin ympärillä olevat kohteet voi tarkistaa kerättävien tavaroiden osalta useamman metrin alueelta. Erilaisen roinan määrää on välillä jopa hieman liioiteltu, sillä inventaario ja painoraja hätyyttelevät toisinaan kriittisiä lukemia. Tämä selittyy osaksi oman tavaranhamstrausintoni kautta, mutta määrä on silti hulppea. Hieman olisin kuitenkin toivonut, että hahmo ei animoisi kohteelta toiselle esineitä yksi kerrallaan keräten, sillä moiseen kuluu turhan paljon aikaa. Kontrollien osalta erityyppinen keräily ja muut toiminnot pelittävät kuitenkin moitteettomasti, kunhan sisäistää kaikkien painikkeiden käyttötarkoitukset.
Tapellaanko vai pulistaanko?
Lähtökohtaisesti olen toiminnan ystävä, mutta en kuitenkaan osaa olla pahis peleissä. Näiden periaatteiden pohjalta lähdin myös nyt liikkeelle, mutta päätin panostaa myös karismaattiseen puoleen, sillä pidän sitä tärkeänä ominaisuutena vahvasti tarinapitoisissa julkaisuissa. Suulaus on monessa tilanteessa pelastanut yhteenotoilta tai tuonut muita etuja, mutta Baldur's Gate III:n vahvuus on etenkin siinä, että tilanteet voi hoitaa niin monella tavalla. Alla yksi esimerkki.
Ajatellaan, että oma ryhmä on aikeissa pujahtaa vihamielisten vastustajien tyyssijaan. Yksinkertaisimpana vaihtoehtona on raa'an voiman ja magian käyttö, mutta aina voi harkita ovelampaa lähestymistapaa, kuten pääovella olevan vartijan höynäyttämistä, syrjäisempää varasisäänkäyntiä tai esimerkiksi takaoven tiirikointia oman porukan vahvuuksia hyödyntäen. Mielikuvituksen ja älyn hyödyntäminen on isossa roolissa, sillä niitä hyödyntämällä puuhastelusta saa paljon enemmän irti kuin tavanomaisen sapelinkalistelun ja tuhovoimaisten loitsujen viljelystä. Se pitää kuitenkin mainita, että hyväkin suunnitelma voi heittää häränpyllyä, mikäli noppaonni ei suosi. Olennainen osa toiminnoista kun lepää 20-puoleisen nopan silmälukujen varassa.
Taistelutilanteissa noppaa ei sentään tuoda animoituna ruutuun kuin tiettyjen toimintojen kohdalla, mutta on hyvä tietää heittojen olevan silti läsnä. Se pitää kuitenkin sanoa, että vastustajien kanssa käytävät konfliktit voivat alkuun olla hankalia tai jopa sekavia. Toimintorenkaista löytyy niin paljon erilaisia kuvakkeita, että niiden selaamiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Taktisia juttuja oppii toki ajan kanssa, mutta erehdys-lataus-tallennus-epäonni-lataus-komboa joutunee joskus käymään läpi useammin. Onneksi pelaajille on kuitenkin annettu vapaus tallentaa milloin vain, niin pikatallennuksina kuin myös itse nimetyillä tallenteilla. Halukkaille pieni vihje: tämä vinkkipaketti KonsoliFINin keskustelufoorumilla auttaa etenkin alussa, kun kaikki on uutta ja outoa.
Vapauden tuntu ja maailma pullollaan sisältöä
Baldur's Gate III on reilun 70 tunnin otannalla todella laadukas julkaisu. Loppuun asti en ole kuitenkaan saanut sitä saatettua, sillä tapanani on nuohota nurkat liiankin tarkasti ensimmäisellä läpäisykerralla. Oma vuoropohjaisten seikkailujen kirjoni ei ole kovin mittava, mutta takavuosina parhaasta päästä ovat olleet muun muassa Divinity: Original Sin, tämän jatko-osa Divinity: Original Sin 2 sekä Pillars of Eternity II: Wildfire. Nämä taannoiset neljän tähden arvostelut eivät kuitenkaan aivan yllä Larian Studiosin eepoksen tasolle, jossa maailma tuntuu paljon elävämmältä ja yksityiskohtaisemmalta, tiivistettynä toimivalta yhteisöltä haasteineen, hahmoineen ja arvoituksineen.
Käytännössä yksikään hetki ei saa haukottelemaan, sillä tehtäväpaljous, oman ryhmän kanssa vietetyt hetket ja kommunikointi kirjavan asujaimiston – jopa eläinten – kanssa pitävät tylsyyden loitolla. Eikä tämä KonsoliFINin julkaisema uutinen ollut liioittelua, sillä meno voi karuimmillaan olla jopa hyvin härskiä. En esimerkiksi ikinä unohda hetkeä, jossa koputin oveen ja ryhmääni käskettiin häipymään hyvin vihaisen äänensävyn saattelemana. Jääköön tämän kokemuksen jatko kuitenkin salaisuudeksi, mutta ikinä ei voi tietää, mihin sitä oikein joutuu – sanotaan kuitenkin, että yllätyksellisyys on uutukaisen ehdottomia valtteja.
Luonnollisesti myös oman ryhmän jäsenten väliset romanssit ovat mahdollisia, ja yhteiset hetket ovat parhaimmillaan kuin hyvän kirjan pieniä tarinoita isompien joukossa. Tarkempi tutustuminen tapahtuu tyypillisesti silloin, kun oma porukka on kokoontunut leiritulen äärelle lepäämään esimerkiksi onnistuneen tehtävän tai intensiivisen taistelun päätteeksi.
Ne pikkunaarmut
Neljän hengen tiimi on suurin mahdollinen maailmaa tutkittaessa, mutta omaan leiriin pystyy kokoamaan myös muita maankiertäjiä, jotka odottavat leirialueella omaa vuoroaan. Siinä Larian Studios on toiminut fiksusti, että jokainen vahvuuteen lisätty seikkailija saa lähtökohtaisesti samat kokemustasot kuin kokeneemmilla. Mutta siinä on hieman liioiteltu, että pahimmillaan eri tasojen kohdalla esimerkiksi loitsuja saatetaan antaa tarjolle jopa useita kymmeniä. Näistä pitäisi sitten valita kaksi kappaletta, mutta kysymys kuuluu – miten paljon näihin jaksaa käyttää aikaa?
Myös moninpeliä tuli kokeiltua kaverin kanssa, ja se tuntui jokseenkin sekavalta. Seikkailijat sai toki jaettua järkevästi kahteen tiimiin, mutta niin isäntäpelaaja kuin istunnossa mukana oleva vierailija pystyvät tekemään niin sanottuja tärkeitä valintoja ja edistämään etenemistä. Käytännön tasolla siis kumppani menee esimerkiksi höpöttelemään tärkeälle npc-hahmolle ja toisen pitää tulla mukaan kuuntelemaan, jos haluaa olla tarkemmin perillä asioista. Olisi huomattavasti selkeämpää mikäli vain istunnon isäntä voisi tehdä tärkeimmät valinnat, ja vastavuoroisesti vierailija näkisi ne automaattisesti.
Pientä rutinaa ilmeni myös tilanteissa, joissa onnistuin jotenkin kikkailemaan ryhmässäni olevia hahmoja pois "valittujen" joukosta ja nämä jäivät möllöttämään paikoilleen kuin vahakabinetin nuket. Kesti aikansa, ennen kuin sain kaikki taas liikkeelle. Toki myös muutamia pelin jäätymisiä ja jumiutumisia on sattunut kohdalle. Mainitsen myös latausajat – ne tuntuvat yllättävän pitkiltä, kun isommissa siirtymissä lataus voi kestää jopa päälle puolen minuutin. Se on kuitenkin pieni aika siihen nähden, että seikkailtaessa saa toimia rauhassa ja ilman pitempiä keskeytyksiä.
Vuoden parhaita julkaisuja
Vaikka olenkin enemmän elävämmän toiminnan ystävä, osaan arvostaa laadukasta julkaisua vuoropohjaisenakin. Baldur's Gate III on niin viimeisen päälle mietitty ja hyvällä maulla työstetty seikkailu, että se tekee mieli kokea vaikka useampaan kertaan. Fiiliksenä on usein ollut "pitäisiköhän vielä käydä tutkimassa tuo paikka, vai lopetanko jo?", ja arvannette helposti, miten siinä on käynyt, kun kerron jopa unirytmin seonneen pari kertaa tämän parissa.
Se on tietysti makuasia, millaisia asioita ihmiset arvostavat esimerkiksi pelin pituuden suhteen. Itse arvostan runsaasti pelitunteja nieleviä megaeepoksia enemmän, kun taas monelle maistuu paremmin kompaktimpi kokonaisuus. Massiivisuus ei kuitenkaan ole syy antaa viittä tähteä, vaan laadukas sisältö merkitsee eniten. Seikkailuroolipelejä ja vuoropohjaista taistelua arvostaville sekä englantia taitaville tämä on lähes pakkohankinta. Vilpitön suositus myös allekirjoittaneelta.
