Keltaisen etsivän paluu
Detective Pikachu Returns tuntuu pikemminkin 3DS-pelin remasteroinnilta kuin itsenäiseltä jatko-osalta. Sen visuaalinen ilme on pelkistetty, vaikkakin pirteä ja helposti seurattava. Jopa Nintendo Switchin ikääntyvällä raudalla se näyttää kuitenkin paikoittain vanhanaikaiselta. Ihan kuin edellisen sukupolven käsikonsolipeliltä, joka pääsee viimein takaisin parrasvaloihin.
Tästä huolimatta teknisistä rajoituksista ei pääse murjottamaan pitkään. Ryme Cityn riemastuttava mysteeri on niin koukuttava, että pienistä asioista ei ota märehtiäkseen. Hahmot ovat ilahduttavia sekopäitä, tarina on sopivan kimurantti nuorille, eikä missään vaiheessa iske fiilis, että tähän ehtisi kyllästyä.
Mikäli muutaman vuoden takainen Detective Pikachu -elokuva on tuoreessa muistissa, niin Detective Pikachu Returns on hyvin tutun oloinen. Voisi helposti luulla, että kyseessä olisi elokuvan peliversio monessa kohtaa, mutta näin ei kuitenkaan ole. On silti kummallista, että Nintendolta meni näin kauan päästä takaisin sarjan pariin.
Niin tai näin, Detective Pikachu Returns vie mennessään hyväntuulisen kerrontansa avulla. Ryme City on yhtä mielikuvituksellinen kokoelma Pokemoneja ja ihmisiä, joiden yhteiseloa on hauska tutkia. Varsinkin silloin, kun eri elementtien taskuhirviöt avittavat mysteerien ratkomisessa.
Hauska, jo kertaalleen nähty maailma
Pelattavuus on sarjan faneille tuttua kauraa. Valtaosa pelistä muistuttaa visual novel -lajityyppiä, eli paljon puhuvia päitä ja ajoittaisia valintoja, mitä haluaa sanoa vastaukseksi.
Satunnaiset tilanteet vaativat ärsyttävää nappien rämpytystä, mikä ei ollut koskaan hauskaa, eikä vieläkään ole. Näitä kohtia ei myöskään saa pois päältä tai valittua automaattisesti selvitettäväksi, kuten muissa nykypäivän peleissä, mikä on harmi.
Tämän ohella Detective Pikachu Returns tarjoaa hyvin vähän mitään uutta. Muutamat mysteerit ratkeavat käyttämällä erilaisia aisteja, joiden avulla haistellaan rikoksia auki. Mutta ne ovat pieniä lisiä hyvin tuttuun kokonaisuuteen, joka ei ole paljoakaan muuttunut vuosien saatossa.
Pelaaminen on silti hauskaa, enkä usko varsinkaan uuden sukupolven ottavan nokkiinsa kierrätyksestä. Vanhemmat kuitenkin tulevat tunnistamaan sen ikuisen deja-vun takaraivossaan.
Tuttua ja turvallista koko rahalla
Detective Pikachu Returns vaatii aikamoisen investoinnin pyytäessään täyttä hintaa tutusta ja turvallisesta tuotteesta. Pokemon-tuotteet ovat aina hinnoiteltu brändilisällä, eikä tämäkään poikkea normista.
Se ei silti poista sitä ikävää fiilistä, että tässä maksetaan jostakin, mikä on jo kertaalleen koettu. Vaikka etsivän roolissa ei keltaista salamahiirtä ole nähty vuosiin, vanha otus ei ole myöskään oppinut uusia temppuja.
Samalla kuitenkin tuntuu höhlältä valittaa siitä, että tarjolla on jotain, mikä on kertaalleen todettu toimivaksi. Detective Pikachu Returns on vioistaan huolimatta hyvä peli, joka epätyypillisesti Pokemonille uskaltaa jopa esittää hienoista yhteiskuntakritiikkiä hölmöilyn ohella. Myönnettäköön, että se kritiikki on langanlaihaa, mutta lastenpeliksi vähäinenkin pureskeltava on jo jotain.
Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan lapsille ja lapsenmielisille suunnattu variantti etsiväpeleistä, joka ei suuresti haasta ketään, mutta se ei myöskään turhauta. Mikäli Professor Layton -pelit on kaluttu läpi, eikä Sherlock Holmes maita, niin Detective Pikachu Returns tarjoaa juuri oikeassa määrin suloista ja salaperäistä. Kunhan siihen vaan osaa asennoitua oikein.
