Tuota klassikkoa on tullut kehuttua sivustollamme muutamaan otteeseen, esimerkiksi vuoden 2017 Retromuistelot-tekstissä, jossa kehuja jaeltiin oikealta ja vasemmalta. Uusioversio, joka puolestaan sai arviossamme noottia sen iän näkymisen takia, nähtiin niin ikään vuonna 2017.
Ja nyt, NYT se virallinen jatko-osa on viimein saatu pelaajien ulottuville. Kannattiko?
Ulukai on täällä taas
Uusin epistola on Appeal Studiosin käsialaa. Mukana on useampia henkilöitä, jotka olivat aikoinaan työstämässä ensimmäistäkin osaa. Myös alkuperäinen säveltäjä Lennie Moore on mukana, minkä myös kuulee tutusti soljuvissa sävelkuluissa.
Tarina vie edellisestä seikkailusta tutun Cutter Sladen jälleen Adelpha-planeetalle, joka on muuttunut kosolti sitten viime kerran. Tällä kertaa maailmaa uhkaa uusi mekaaninen uhka, joka tuhoaa ennen niin kaunista maailmaa ja riistää sen resursseja omiin epämääräisiin käyttötarkoituksiinsa.
Vaikka kyseessä on jatko-osa, niin aiempaa seikkailua ei tarvitse olla koettuna. Slade ei näet tarinan alussa muista mistään aiemmista tapahtumista, mikä asettaa hahmon käytännössä samaan tilanteeseen uusien pelaajien kanssa. Kuinkas sattuikaan näin nokkelasti.
Mukana on kyllä pieniä viittauksia menneisiin tapahtumiin, mitkä saavat varmasti konkareiden suupielen hymyyn. Se on joka tapauksessa selvää, että Slade on kuin onkin legendaarinen Ulukai, koko Adelphan kertaalleen pelastanut legendaarinen sankarihahmo.
Tähtiportin paluu
Koettavana on kolmannen persoonan toimintaseikkailu, jossa hypitään, liidellään, ammuskellaan, päivitetään kykyjä ja kerätään taskuihin jos jonkin sortin rompetta.
Tapahtumapaikkana oleva Adelpha on varsin oiva. Käsinmuovattu maailma on kohtuullisen iso ja mukavan vaihteleva ympäristö koettavaksi. On viidakkoa, rämettä, lumisia vuoria, kuivaa kivikkoa ja muuta. Matkaamisen pääasiallinen metodi on Sladen selässä nököttävä rakettireppu, jonka avulla on mahdollista tehdä korkeita hyppyjä sekä kiitää kovaa vauhtia hitusen maankamaran yläpuolella. Enemmänkin mahdollisuuksia on, kunhan erilaisia kykyjä tulee hankittua matkan varrella.
Homman pihvinä on suorittaa eri kylien asukkaiden antamia tehtäviä ja ansaita näin asukkaiden luottamus. Toisena keihäänkärkenä on pistää vihollisia viliseviä tukikohtia matalaksi. Lisämaustetta antavat pienet hyppimistä, liitämistä ja muuta liikettä edellyttävät lyhyet pyrähdykset sekä yhteenotot vauhkoontuneiden elukoiden kanssa.
Edellä mainittujen aktiviteettien lisäksi ympäri pelimaailmaa on sijoiteltu daoka-nimisiä rinkulaportaaleja, jotka toimivat pikamatkustamisen mahdollistavina kiintopisteinä. Niitä kannattaa käydä aktivoimassa, jotta liikkuminen sujuvoituu vielä entisestään. Ja kyllä, ne muistuttavat edelleen huomattavan paljon mainiosta Tähtiportti-televisiosarjasta tuttuja portaaleja.
Pieni sivuhuomio: ensimmäisessä osassa yhdestä daokasta pystyi matkustamaan vain toiseen tiettyyn daokaan. Tällä kertaa niiden välillä voi matkata miten lystää, minkä ohella täysiverinen pikamatkustus onnistuu myös karttavalikosta. Paikasta toiseen siirtymistä on siis nykyaikaistettu kosolti.
Kiitämme: pelin positiivisia puolia
A New Beginningin kaksi suurinta positiivista aspektia on helppo nimetä. Niistä ensimmäinen on matkan taittaminen rakettirepulla huristellen tai "siipien" avulla liitäen. Etenkin liitely mukavalta näyttävien maisemien yläpuolella on hienoa puuhaa.
Asiaa hieman latistaa popuppi, eli se, että maanmuodot ja muut kohteet ilmestyvät näkyviin horisontissa viiveellä. Oireet eivät rajoitu vain liitelyyn, sillä samaa viivettä on nähtävissä myös vaikkapa silloin, kun kuvakulma vaihtuu hahmojen välisissä juttutuokioissa.
Toinen kohokohta on Sladen aseiden muokattavuus. Sankarimme saa käyttöönsä vain kaksi kunnon pyssyä, mutta niitäpä pystyy muokkaamaan kymmenillä erilaisilla moduuleilla. Haluatko toiseen aseeseen hakeutuvat ammukset, jotka räjähtävät? Onnistuu. Entä miten olisi energiaa palauttava moduuli yhdistettynä sarjatuleen ja useamman laakin ampumiseen? Juu, totta kai!
Vaikka itselleen sopivan kombinaation löytäisi helposti, niin uusien moduulien kanssa puljaa silti mieluusti ihan vain nähdäkseen, miten uutukaiset toimivat.
Taistelu onkin pyssyttelymahdollisuuksien ansiosta kiitettävän hupaisaa. Tussarien ohella mukaan annetaan alusta asti energiakilpi, jolla puolustautua vihollistulelta, mutta muutamat kyvyt napataan myös kyytiin tarinan edetessä.
Moitimme: pelin negatiiviset puolet
Entäs ne negatiiviset puolet? Myös ne pystyy nimeämään helposti.
Suurin harmitus on pelaajalle annettavien tehtävien mielikuvituksettomuus. Mene paikkaan x ja tuo sieltä y kappaletta asiaa z. Saata nämä otukset täältä tuonne. Mene kaukaiseen kartan kolkkaan ja kukista siellä vino pino avaruushämähäkkejä. (Hämähäkkikammoisille tiedoksi, että hämppiksiähän sitten riittää.) Etsi käsiisi tämä ja tuo henkilö, hae heiltä sen ja sen sortin kikkareita tänne tuotavaksi. Tämän sortin puhdetyötä piisaa, mikä ei suurta intoa nostata.
Myös kartalta löytyvät taistelut pahasta mömmöstä vauhkoontuneiden elukoiden kanssa tuntuvat jossain kohdin enemmänkin hidasteilta mukavan tekemisen sijasta. Onneksi seassa on sentään vähän variaatiota, mutta vaikkapa lainattujen "kirjastonkirjojen" hakeminen takaisin on vain tylsää. Erilaisinta puuhaa koko sopassa on erään sortin kilpalentokisailu, jonka kontrollit saavat aivot solmuun. Onneksi tämän osion läpäisy ei ole pakollista kokonaisuuden kannalta.
Vaikka Adelpha-maailma onkin hieno, niin sitä ei kannusteta sen suuremmin koluamaan ja tutkimaan. Jonkin verran resursseja toki löytää, mutta muuten maailman eri nurkkia ei tee mieli samota. Sen suurempia salaisuuksia ei ole ja kaikki olennaiset asiat tehtävien oikeista suunnista lähtien näkee helposti kartalta. Höh.
Kerättäviä resursseja toki kaivataan huomattavan paljon, sillä päivitettäviä kykyjä ja asemoduuleita piisaa kosolti.
Hiomattomuutta näkyy myös useammassa kohtaa. Ne vaihtelevat pienistä asioista, kuten huterasta huulisynkasta ja taukovalikossa möllöttävästä (hiiren?) kursorista aina ruudunpäivityksen ongelmiin. Useammat kerrat vihollisia näkee jähmettyneenä useita metrejä maanpinnan yläpuolella tai juoksentelemaan lattian sisällä. Myös Sladen puheet jäävät usein kesken tehtävän päätteeksi, kun välivideo alkaa puskea päälle.
Appealin kehuksi pitää kuitenkin todeta se, että sekä äänien että pelitapahtumien pätkimiset ja diashow't on saatu korjattu päivityksillä arvosteluprosessin aikana melko mukavaan kuntoon. Tarjolla olevia moodeja, ruudunpäivitykseen keskittyvää Performancea sekä komeaan ulkoasuun panostavaa Qualityä, on nyt kumpaakin mukavampi käytellä, vaikka jälkimmäinen ei sinne haluttuun 60 ruudun sekuntivauhtiin aina pääsekään.
Kaikesta tästä narinasta huolimatta pitää todeta, että seikkailu on pääpiirteissään enemmän nautintoa kuin kärsimystä. Vielä kun kokemus olisi vain piirun verran hiotumpi.
Ilkimyksiä pataan, kattilaan ja vaikka salaattilinkoon
Juonikuvioille pitää antaa pientä noottia. Tapa, jolla tapahtumat polkaistaan käyntiin, antavat itsestään perin kömpelön kuvan. Asiaa eivät auta epämääräiset välivideot ja niin ikään kömpelö tapa aloittaa ja lopettaa useammat välinäytökset.
Menneiden tapahtumien muistelut erään sortin happoilukohtauksina eivät olleet omaan mieleeni, ollenkaan. Kokonaisuutena tarina ei jätä itsestään noin muutenkaan kovin suurta muistijälkeä. Ilkeä taho yrittää riistää planeetan resurssit, mutta sankari saapuu paikalle ja koettaa pelastaa kaiken ja kaikki. Kupletin juonen voisi summata vaikka noin tylsästi.
Ääninäyttely sen sijaan on valtaosin oivaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Parhaimmillaan ääninäyttelijät ovat saaneet hahmoihinsa todella paljon eloa, eikä itse Cutter Sladekaan lainkaan hassumpi ole. Dialogi yrittää olla hassu vääntämällä huumoria muun muassa siitä, miten maapallon sanonnat eivät uppoa Adelplhan Talan-kansaan. Puhetta toki piisaa sen verran paljon, että jossain sitä haluaa ohittaa napinpainalluksella.
Vaikka paikallisväestön puheesta saakin ennen pitkää selvää, niin joka väliin on sijoiteltu vieraita termejä. Ei kuitenkaan hätiä mitiä, sillä ruudulle saa namiskanpainalluksella eri termejä selittävän sanaston.
Ulkoisesti seikkailu on usein komeaa katseltavaa, mutta toisinaan näkyvillä olisi paljon parannettavaa. Esimerkiksi toisinaan järven vesi näyttää kuin muovilta, mutta samaan aikaan trooppinen maisema näyttää rantoineen ja auringonpaisteineen kuin paratiisilta.
Musiikkipuoli on kahtiajakoinen kokemus. Huomaa, että asialla on sama tekijä kuin aiemminkin, sillä kuultavana on kuorolaulantaa sekä yleviä melodioita. Mukana on suoranaisia korvakäytävään soljuvia helmiä, mutta suurin osa tuotannosta hukkuu pelin taustalle, eikä siihen tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota. Harmillisesti.
Valittavana on neljä eri vaikeustasoa, joista ns. normaali on suhteellisen helppo, kunnes sitten ei olekaan. Etenkin isommat yhteenotot ja vihollisia vilisevät tukikohdat voivat kuluttaa kaikki energiaa palauttavat esineet taskuista.
Nähtäisiinpä Ulukai vielä tositoimissa
Outcast: A New Beginning on melkein mainio peli. Se olisi kaivannut pientä hiomista sekä mielekkäämpiä tehtäviä ansaitakseen neljä tähteä. Seikkailulla on kuitenkin sen verran pituutta, että vaihtelu olisi poikaa. Lopputekstejä pääsee pällistelemään noin 20 - 25 tunnin jälkeen, ellei halua joka sivutaistelua ja -pomppimista hoitaa.
Seikkailu on joka tapauksessa kohtuullisen nautittava kokemus, sillä siinä on mukava määrä tunnelmaa, menoa ja nähtävää aina eri kylien toisistaan eroavista rakennus- ja vaatetustyyleistä lähtien. Mutta kolmeen tähteen jäädään kaikkien hopeareunuksia kehystävien tummien pilvien takia. Ehkä pari päivitystä päälle vielä ja neljä tähteä olisi ansaittu helposti? Henkilökohtaisesti olisin halunnut innostua kokemuksesta laajemmin myös sen takia, että pidin siitä ensimmäisestä osasta huomattavan paljon.
Originaali Outcast oli yksi ensimmäisistä avoimen maailman peleistä. Se näytti suuntaa muille, mutta nyt mennään hieman jälkijunassa siinä mielessä, että A New Beginning olisi ollut vuoden peli -materiaalia arviolta kymmenen vuotta sitten. Tai kaksikymmentä vuotta. Nyt sen kankeat puolet jättävät hitusen toivomisen varaan.
Toivottavasti Cutter Slade silti löytää yleisönsä, jotta jossain kaukana horisontissa voisi ehkä siintää kolmas osa.
Lisää aiheesta:
Kommentit
Päivityksen tarpeesta
Päivityksen tarpeesta tekijöille todettakoon siis "What? Start again, you zort."
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi