Until Dawnin PlayStation 5:lle ja PC:lle julkaistu uusi versio ei ole saanut minkäänlaisia trendikkäitä lisänimiä – vienosti päivitetty Until Dawn on edelleen hyvin pitkälti se tuttu ja turvallinen Until Dawn. Tarina käynnistyy siis tuttuun tapaan metsän keskellä sijaitsevasta hulppeasta kartanosta, jossa nuorisoköörin hupaisa illanvietto päättyy ilkeän pilan seurauksena kahden siskoksen kuolemaan. Jäljelle jää Rami Malekin tulkitsema velipoika, joka kutsuu samaisen köörin takaisin tapahtumapaikalle vuosi traagisen episodin jälkeen.
Teinit, olette ärsyttäviä, en välitä teistä
Kiimaiset teinit siis edelleen lirkuttelevat toisilleen ja luovat tyhjänpäiväistä draamaa keskenään aina siihen asti, että lopulta hiljalleen eskaloituvan tarinan myötä jokainen näistä hortoilee hangessa tekemässä toinen toistaan typerämpiä päätöksiä oman ja muiden kohtaloiden suhteen – aivan kuten hömppäkauhussa kuuluukin. Keskiössä tässä on siis luonnollisesti pelaaja, jonka kontolle nämä päätökset hyvin pitkälti jäävät, tietysti annettujen, ennalta skriptattujen vaihtoehtojen puitteissa.
Kaikkihan varmasti tietävät, että nämä kautta linjan äärimmäisen ärsyttävät teinit voi pyrkiä joko pitämään hengissä tai vaihtoehtoisesti tapattaa mitä brutaaleimmin tavoin vahingossa tai hupsheijaa vain, tahallaan. Aikoinaan PlayStation 4:llä tahkotessa selvitin tarinan kohtuullisen pienillä menetyksillä, joten nyt päätin edetä edes hetkittäin intuitiotani vastaan valiten ainakin välillä omasta mielestäni väärältä tuntuvia etenemisvaihtoehtoja. Vaikka tarkkoja muistikuvia kymmenen vuoden takaisesta ei olekaan, tuntui juoni etenevän hyvin eri tavalla – ärsyttävien teinien kohtalo ei sen suuremmin tällä kertaa kiinnostanut ja ruumisläjä olikin lopussa mukavan suuri.
Uusi pelimoottori, vanhat kuviot
Toistaiseksi tämä tekstihän voisi siis käsitellä myös vuoden 2015 Until Dawnia, koska tarinalliset ja pelimekaaniset koukerot ovat näiden versioiden välillä hyvin pitkälti identtisiä. Kehittäjä Ballistic Moon on ennakkoluulottomasti heittänyt alkuperäisen Decima Enginen romukoppaan ja kääntänyt kokonaisuuden hyrräämään, no milläs muullakaan kuin Unreal Engine 5:llä. Vanha liikemallinnus ääninäyttelijöineen on onnistuttu säilyttämään pelimoottorin vaihtuessa, ja suurin uudistus lienee aiempaa vapaammin liikuteltava ja hahmon olan taakse siirtynyt kamera. Tämä ei kuitenkaan tuo peliin käytännössä mitään uutta, sillä eteneminen tapahtuu edelleen äärimmäisen rajatuilla alueilla. Ne maisemiin piilotellut toteemit ja muut pienet pimeässä hohtavat johtolangatkin on ripoteltu käytännössä näköetäisyydelle pääreitistä – kameran maltillinen liikuttelu siis tuntuu lopulta turhalta eikä se myöskään muuta pelikokemusta oikein millään tavalla. Itse asiassa suosin itse staattisempia näkövinkkeleitä, se luo meinaan juuri sitä kaivattua elokuvamaista tunnelmaa.
Hahmoanimaatioissa ja tekstuureissa on lähietäisyydeltä nähtävissä kevyttä parannusta, ja teinit näyttävät tätä nykyä ihan rahtusen enemmän esikuviltaan – ei siinä, alkuperäispelikin sai tällä saralla jo puhtaat paperit. Olin näkevinäni kevyitä muutoksia myös valoefekteissä, mutta mitään järin vallankumouksellista on turha odottaa. Ääniraidasta ei ole jäänyt vahvoja muistikuvia, mutta "intternetsin" ihmemaassa sompaillessani moni tuntuu pettyneen uusiksi tehtyihin taustamusiikkeihin. Niin tai näin, minusta elokuvamaiset sävelmät komppaavat uusioversiossa mainiosti ja lähes huomaamattomasti kasarilta tuttua B-elokuvamaista tunnelmaa.
Julkaisunsa aikaan Until Dawn oli raakile esimerkiksi alkupuolen esirenderöidyjen videopätkien tökkiessä suhteettoman paljon. Hetken aikaa luulin itse asiassa televisioni tai pleikkarini vetelevän viimeisiään, kunnes julkaisun jälkeinen päivitys hyvin pitkälti korjasi tämän ankeutuksen aiheen. Uudisversio rullaa kaikesta huolimatta hieman hämmentävästi vain 30 ruudun sekuntivauhtia, mikä on puolet siitä mitä alkuperäispeli PlayStation 5:llä taaksepäin yhteensopivuuden kautta tahkotessa. Myöskään minkäänlaisia graafisia asetuksia ei ole, joten pelaajilla ei ole nykystandardin mukaista mahdollisuutta suosia joko ruudunpäivitystä tai näyttävämpiä visuaalisia kikkailuja, hämmentävää. Until Dawn näyttää teknisesti onneksi kohtuullisen pätevältä, mutta jollain hämärällä tapaa silti vanhentuneelta – ja missä on se juoksunappi, oi sitähän minä olisin tältä päivitykseltä ehkä eniten kaivannut!
Uusi tai vanha, ihan sama
Until Dawn on edelleen mainio peli, mikäli vain leffamaisista kauhukokemuksista tykkää. Sillähän ei sitten oikeastaan ole väliä, onko käpösteltävänä uusi vaiko vanha versio, sen verran samanlaisen vuoristoradan tämä teiniteurastus tarjoaa kumpaisessakin tapauksessa. Sonyllä on tekeleeseensä myös selkeästi luottoa, sillä uusioversion loppuun on ympätty jatko-osan suuntaan nyökyttelevä lyhyt videopätkä, ja moisesta ovat somessa vihjailleet myös pääosan Hayden Panettiere ja Peter Stormare. Toivottavasti se virallinen jatko-osa tehdään oikeasti PlayStation 5:n ehdoilla, toisin kuin tämä hieman köppöiseksi jäävä päivitys.
Tarkennettakoon vielä tähän loppukaneetiksi, että mikäli Until Dawnin alkuperäisversio löytyy pelikirjastosta, en näe tämän maltillisesti uudistetun version hankkimiselle oikeastaan yhtään ainokaista perusteltua syytä. Mikäli peli taas on täysin kokematta, voi tämän arvostelun tähtimäärään lisätä huoletta yhden lisää, sen verran säväyttävä elämys on luvassa – uusioversio sinällään on vain tarpeeton ja siihen nähden rahtusen ylihintainen julkaisu.
