Halo: Combat Evolved
Haloa en ehtinyt pelata niin paljon kuin olisin halunnut, koska mielestäni peli vaatii kunnollisen ajan ja kiireiden takia en ole ehtinyt moneen useamman tunnin pelisessioon. Tunnelma Halossa on todella mahtava, ensimmäisenä tuli mieleen fiilikset jostain kaukaa vuodelta 1998 kun pelasin ensimmäistä kertaa Half-Lifeä PC:llä. Halon juoni tempaisee kunnolla mukaansa ja äänet ja grafiikka ovat omaa luokkaansa. Upeat vesiputoukset, taivaanrannat ja jopa yksityiskohtaiset kuusipuut tekevät vaikutuksen kun ensimmäistä kertaa laskeutuu Dropshipillä planeetan pinnalle. Ja kun vähän matkaa pelattua pääsee Warthogin, armeijan jeepin, ohjaimiin, tunnelma vain kasvaa. Warthog on pirun kiikkerä nelipyöräohjauksensa ansiosta, mutta kyllä sillä sitten mennäänkin melkein läpi harmaiden kivienkin, ja vaikka kahdella pyörällä 90 asteen kulmassa! Warthogin takalavalla seisova tykkimies on todella viileä tyyppi, hän heittää kivoja tappo-fraaseja lahdatessaan Covenantteja pelaajan kaahatessa kaasu pohjassa. Hauskuus vain paranee kun saa käyttöönsä sniper riflen ja pääsee ihailemaan kaukaisia maisemia ja niiden upeita yksityiskohtia aseen 10x zoomilla. Siis jos vain ehtii maisemia ihailla Covenanttien tappamisen lomassa...
Olen pelannut Haloa vasta todella vähän joten tekoälystä en uskalla vielä paljoa sanoa, mutta AI tuntuu olevan kohdallaan. Viholliset, Covenantit, väistelevät, menevät piiloon ja pelaajaan puolella olevat sotilaat osaavat itsenäisesti taistella eli heistä on jopa hyötyä kiihkeissä taisteluissa. Eräs tuttu vajavaisuus tekoälyssä on, se sama vanha juttu mikä vaivaa lähes kaikkia 3D-räiskintöjä, eli kun kiikarikiväärillä tiputat vihulaisen, hänen toverinsa vieressä ei ole moksiskaan vaikka kaveri juuri tipahti vähän matkan päässä kuolleena maahan.
Kaiken kaikkiaan Halo pudottaa erittäin kepeästi Red Faction:n juonellisten konsoli-FPS-pelien kärkipallilta. Tämähän ei tarkoita että Red Faction olisi huono, vaan ainoastaan sitä kuinka hyvä Halo oikeasti on.
