Metal Gear solid4 vie neliosaisen sarjan hienosti päätökseen. Tarinassa ei olla liiemmin oikaistu vaan useimmat aiempien osien luomat kysymykset saavat tarvittavat vastaukset. Tarinan kerrontaa tehostetaan vielä runsailla puhekohtauksilla ja välianimaatioilla joita ei kuitenkaan pakoteta katsomaan mikäli haluaa suoraan toimintaan.

MGS4 on niitä harvoja pelejä, joissa on online-mahdollisuus, mutta yksinpeli kiinnostaa enemmän kuin verkossa pelleily. Monet kuitenkin näyttävät pitävän verkkomaailmaa suhteellisen mielenkiintoisena, sieltä löytää parhaina iltoina jopa 2000-3000 pelaajaa. Itselleni verkkomaailma on kuin hidastetun filmin katselua, vauhdin tunne katoaa kokonaan ja kokemus jää usein kovin laihaksi. Yksinpelistä en osaa vielä sanoa paljoakaan, kun Act ykkönenkin on vielä kesken. Innolla odotan, mitä uutta Kojima productions on saanut aikaan aikaisempien osien jatkoksi. Huumori ainakin tuntuu säilyneen.

Metal Gear Solid 4 lyttää pelaajan naamaan niin paljon sisältöä, että välillä pääasia, taktinen vakoilutoiminta on unohtua. Seikkailun täytteenä näyttelevät vuoroin toinen toistaan pidemmät välielokuvat, oudot mainoskatkot, tuttu geenihömppä, monet kymmenet yksityiskohtaiset aseet, pomovastusten taustat ja pakkohan nämä on nähdä, kuulla ja kokea alusta loppuun.

Hypen keskellä tärkeimmät pointit meinavat joskus unohtua. Windows 95:n kohdalla jouduttiin erikseen mainostamaan, että sen käyttämiseen tarvitaan tietokone. Metal Gear Solid 4:n kohdalla voisi mainita, että sen pelaamiseen suositellaan ehdottomasti aiempien osien läpikäymistä. Syynä siihen on trailerissakin esiintynyt fraasi siitä, että kaikkia tarinoita ei voida kertoa sanoin. Metal Gear -pelisarjan tarinassa kun ei ole järjen hiventä selitettynä, sen ymmärtää korkeintaan kokemalla.

Muistan vielä varsin elävästi, kuinka sain ensimmäisen kosketukseni Metal Gear Solidiin serkkujeni PSonella lähes kymmenen vuotta sitten. Omaperäinen sekoitus jännittävää agenttitoimintaa, hulluja pomotaistoja ja vieläkin hullumpia juonikuvioita jäi lähtemättömästi mieleen, ja peliä oli pakko päästä jatkamaan kotona. Samanmoisen yllätyksen koin jälleen sarjan neljännen osan kohdalla, sillä olin ennen julkaisua suhtautunut peliin jopa välinpitämättömästi ja samalla puolitahallisesti välttynyt kaikelta hypeltä.