Peli on rooliseikkailu, jossa pelataan Geralt nimisen noiturin roolia. Pelin prologialueen jälkeen Nilfgaardin keisari antaa hänelle tärkeän tehtävän, jota selvitetään läpi pelin. Pelissä ei ole pakko seurata koko ajan pääjuonta, välillä voi nykäistä mukaansa kylän ilmoitustaululta ilmoituksen, jossa luvataan rahaa kun suorittaa tehtävän. Noiturin ammattiin kuuluu hirviöiden surmaaminen rahaa vastaan ja avoimen maailman puitteissa voi käydä tekemässä noiturin keikkaa.

Witcherin maailma on kaunis. Pelialue on laaja ja yksityiskohtiin on nähty vaivaa. Vuorokauden ajat ja sää saavat maisemat näyttämään kauniilta. Puiden lomasta tuleva auringonpaiste on nätti.
Jos yksityiskohtiin on nähty vaivaa, on myös sivutehtäviin. Witcherin sivutehtävät ovat kuin monen muun pelin pääjuoni. Tässä loistavat poissaolollaan sellaiset sivutehtävät että kerää 15 voikukkaa, joita kantaa hirviöt jotka tiputtavat niitä joka neljäs kaato, mitä oli esim. Xenoblade Chronicles 1:ssä, mistä pidin myös.

Pelasin pelin läpi Story and Sword vaikeustasolla, joka on normaalivaikeus tai toiseksi helpoin ja kuolin vaikka kuinka monta kertaa sen 67 tunnin aikana joka meni läpipelaamiseen. Kun kuolee, peli lataa tallennusta todella pitkään. Peli voi mennä aikamoiseksi odotteluksi jos ottaa vaikeamman vaikeustason. Peli on myös vaativa ajankäytön suhteen, eli Witcher ei ehkä sovi jos on vapaa-ajasta pulaa.

Pelissä on hyvää sen harmaa moraali. Jos tekee jonkun hyvän teon mielestään niin joku muu voi joutua kärsimään. Ihmiset ovat usein pahempia hirviöitä kuin itse hirviöt. Monet hirviöt syntyvät ihmisen luomina. Esim. kirpeän hankala Jenny ’o Woods henki syntyi kun neito torjui kosintayrityksen ja tuli murhatuksi. Murhattu neito rupesi kostamaan kummituksena. Vinkki: kyseiseen haamuun tepsii hyvin alternate yrden loitsu, kunhan sen saa kehitettyä.

Näin kovilla tuotantoarvoilla tehtyyn peliin harvoin törmää, pakko antaa täydet pisteet.