Peli on perinteinen sivultapäin kuvattu tasohyppely. Nintendo on 2010-luvulla hassutellut grafiikoiden kanssa ja tällä kertaa maailma on luotu askartelutarvikkeista.

Kenttien juokseminen lyhyen kaavan mukaan maaliin ei kannata, sillä jotta saa uusia alueita auki, alueen avaamiseen tarvitaan sekalainen määrä kukkia. Kentät kannattaa koluta läpi sillä kukkaset on usein piilotettu. Dinosauruksen munat ovat hyödyllisiä kukkasten etsinnässä – niillä voi heitellä ympäriinsä. Niitä saa vaikka syömällä Shy guy vastustajia. Shy Guyt eivät ole kummoinen vastus ja Yoshi vahingoittuu vain jos kävelee päin.

Pelin vaikeustaso on johdonmukaisesti helppo läpi pelin. Edes pomotappelut eivät aiheuta vaikeustaso piikkiä, vaan nekin ovat helppoja. Muistan kun aikoinaan pelasin Xbox 360:lla Gun nimistä länkkäri peliä, niin peli oli leppoisan helppo mutta loppuvastus oli raivostuttavan vaikea. Yoshissa ei ole tuosta huolta.

Kenttäsuunnittelu on hyvää laatua. Huikean kenttäsuunnittelun ansiosta peli ei tunnu monotoniselta, vaikka onkin helppo. Joissain indie peleissä on vikana, että niissä on yksi kikka ja sen jälkeen mielikuvitus loppuu kesken.

Peli on niin hyvä mitä Nintendolta sopii odottaakin.