Ensimmäinen käsikonsoli Zelda on saanut uudelleenjulkaisun Switchillä paranneltuna. Link haaksirikkoutuu saarelle miekkansa ja kilpensä menettäneenä. Linkkiä auttanut saaren asukas on löytänyt kilven, joten kilven kanssa mennään haravoimaan hirviöiden täyttämää rantaa jos sieltä löytyi vielä miekka. Jotta saarella vierailu ei menisi ihan päämäärättömäksi haahuiluksi. Puhuva pöllö neuvoo sankaria minne hänen täytyy mennä seuraavaksi.

Pelissä on kartta, jossa näkyy vaalealla valolla merkittynä minne pitää mennä seuraavaksi. Asia ei ole koskaan noin suoraviivaista että mennään vaan seuraavaan merkittyyn paikkaan. Pelin luonteeseen kuuluu, että pelialue kuuluu nuohota kunnolla läpi ja tutkia kaikki kohdat jotka näyttävät siltä että tuonne voisi olla kätketty aarre tai jotain. Kun pelissä edistytään, vanhoja alueita saa nuohota vielä uudestaan läpi. Usein huomaamatta jääkin seinässä olevat halkeamat, jotka merkkaavat kohdat josta pääsee läpi räjäyttämällä pommin. Olen jäänyt useammin kuin kerran jumiin kun en ole huomannut halkeamia. Varsinkin ruudun alaosassa olevia halkeamia voi olla vaikea havaita jos pelaa käsikonsolitilassa.

Usein Zelda peleissä on joku kikka, joka on kyseisen osan vetonaula. Tässä ei ole kikkaa vaan peli on ihan perinteinen Zelda seikkailu. Linkiltä löytyy tuttuja varusteita, pommeja ja nuolia.

Pelin alkuluolastot ovat helppoja, mutta pari viimeistä olikin jo vähän kinkkisiä. Zelda veteraani tietää heti mitä tehdä pomojen suhteen – käytä sitä varustetta, minkä sait juuri samasta luolastosta. Tuolla perusvinkillä pitäisi kaatua useampi pomovastustaja.

Zelda on mainio seikkailu, joka kutittaa aivonystyröitä ja joka ei aliarvioi pelaajaa.