Verkkaisesti viriävä

Ensihetket eivät synnytä hurraa-huutoja. Päivitettävääkin riittää yli 10 gigan edestä kankean eShopin syövereissä, mikäli mielii saada kaiken paketista irti. Kyseessä ei toki ole pakollinen operaatio, ja saman kokoluokan bittihirviöt ovat harmillisen arkipäiväisiä etenkin Xbox Onen omistajille. Silti ahdistus hiipii mieleen tavaran valuessa ennätyshitaasti linjoja pitkin, kun nykyään iltainen peli-ikkuna rajoittuu kovin pieniin raameihin. Pikaisen varmistelun perusteella tarinan pystyy turvallisesti aloittamaan ilman tekstuuripäivityksiäkin, joten hätähousuilun nimissä on siis tyydyttävä levylle puserrettuun karvalakkimalliin.

[[{"attributes":{},"fields":{}}]]

Räjähtävän intron sivuuttaen myös varsinainen peli käynnistyy piinaavan verkkaisesti. Tunneissa mitatun tutoriaalin jälkeinen infoähky iskee vääjäämättä, kun outoja termejä ja ryhmittymiä esitellään loputtoman pitkien jaaritusten kera. Pelaajan ohella sankaria valmennetaan tuoreen kotiplaneetta Miran salaisuuksiin, sillä muistinsa menettänyt protagonisti on yhtä lailla pihalla viime aikojen dramaattisista tapahtumista. Vihamieliset muukalaiset tuhosivat miltei silmänräpäyksessä rakkaan Telluksen, joten ihmiskunnan rippeiden viimeinen toivo lepää teurastuksen keskeltä paenneen retkikunnan harteilla. Porukan tukikohtana toimii haaksirikkoutuneen avaruusaluksen ehjänä säilynyt keskuskammio, jonka massiiviset puitteet sisältävät kokonaisen kaupungin pilvenpiirtäjineen.

Miran kutsun kuulen

Nuiva startti unohtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun kehittäjät raottavat tukikohdan portteja. Samalla kädestäpitely loppuu kuin seinään. Tilalle astuva vapaudentunne häkellyttää: laajalle horisonttiin levittyvä ympäristö suorastaan kutsuu tutkimaan salojaan ja ennen kaikkea tuntuu tutustumisen arvoiselta. Valtaisat luonnonmuodostelmat yhdistettynä joka puolelle ripoteltuun teknologiaan luovat äärimmäisen kiinnostavat puitteet. Vaikka mystinen Mira tarjoaa henkeäsalpaavaa kauneutta, on planeetta kokemattomalle kulkijalle myös äärimmäisen vaarallinen. Elävän ekosysteemin muodostavien otusten kokoluokka vaihtelee aluskasvuston piilossa ryömivistä eliöistä aina kerrostalojen korkuisiin jättiläisiin. Vehreät näkymät ovat toisinaan kuin steroideilla tehostetusta Jurassic Parkista, mikä ei voi olla huono asia.

[[{"attributes":{},"fields":{}}]]

Alun informaatiotulvan ja sitä seuranneen yhtäkkisen vapauden tunteen yhteisvaikutuksena mielen valtaa positiivinen hämmennys, joka asettaa pelaajan kuin huomaamatta ehdan tutkimusmatkailijan saappaisiin. Useat planeetan alkuasukeista jättävät lähtökohtaisesti sankarijoukkion rauhaan, mutta vähänkään ärsytettyinä ne osoittautuvat ylitsepääsemättömän koviksi vastustajiksi. Samalla alueella voi laiduntaa sekä alhaisen tason otuksia että kymmeniä portaita pelaajan yläpuolelle sijoitettuja monstereita, joten takki auki säntäilemällä päätyy takuuvarmasti tuijottamaan Game Over -ruutua. Reaaliaikaiset taistelut vahvistavat pelin henkeä, sillä osittain automatisoidut kahakat tuntuvat aluksi hyvin sekavilta. Näppäimet eivät oikein tahdo iskostua selkäytimeen, tempo on hurjaa ja ohjeiksi tarkoitetut tekstit aivan liian pientä fonttia. Itsepintaisen harjoittelun avulla jutun juonesta saa kuitenkin ennen pitkää kiinni, minkä jälkeen monstereiden oikeaoppinen nitistäminen alkaa maistua todella hyvältä.

Xenoblade Chronicles X ei ole missään tapauksessa kiireisen – tai tarkemmin sanottuna keskittymiskyvyttömän – ihmisen peli. Vaikka alussa tunnit laahaavat ja genren kliseet koettelevat uskoa, palkitaan sinnikkyys lopulta. Miran vaarallisen kauniissa puitteissa on helppo unohtaa arjen askareet. Mielekästä tekemistä lupaillaan jopa satojen tuntien verran, enkä viikon intensiivisen tutustumisen jälkeen uskalla väittää vastaan. Jo tässä vaiheessa paketista huokuu ennen kaikkea laatu ja kehittäjien rakkaus tuotostaan kohtaan. Mutta se ensitunnelmista, nyt täytyy palata ansaitsemaan oikeutta ikiomaan Skell-haarniskaan. Isojen poikien mukaan markkinamateriaaleissakin innokkaasti esitellyn mechan haalimisen jälkeen peli vasta oikeasti alkaa.

Virallinen KonsoliFIN-arvostelu saapuu eetteriin myöhemmin, peliin syvällisemmin vihkiytyneen kynäniekan toimesta.