Call of Duty: Advanced Warfaren järjestyksessään toinen Ascendance-lisäosa jatkaa tutulla linjalla. Tarjolla on jälleen neljä uutta moninpelikarttaa, zombien lahtaamista tuoreessa ympäristössä sekä hieman piristystä varustekaapin puolelle. Ensimmäinen Havoc-laajennus osoittautui kaikin puolin mainioksi kokonaisuudeksi, eikä jatkokierros ole sekään pöllömpi esitys.
Kvartetti kasassa
Moninpelikentissä yksi nousee kirjaimellisesti ylitse muiden. Korkeuksiin kohoava Perplex pistää sotureiden EXO-puvut todelliseen testiin. Konttimaisesti kasatut pienoisasunnot muodostavat yhteensä viiteen tasoon jakautuvan taistelutantereen. Monikerroksisen kukkulan kuninkaaksi päätyvä osapuoli yleensä dominoi tapahtumia paremman näkyvyytensä turvin. Aluksi jatkuva hyppely ja tasolta toiselle kapuaminen aiheuttivat inhoreaktion, mutta muutaman totuttelumatsin jälkeen Perplexiin pääsyä odotti jo innolla sen erilaisuuden vuoksi. Kulmikas rakenne suosii etenkin keski- ja lyhyenmatkan taistelijoita, mikä pitää temmon kiihkeänä.
Kolme muuta kenttää tarjoilevat perusvarmaa menoa ilman suurempia kohokohtia tai suvantoja. Mount Rushmoren kylkeen sijoittuva Site 244 on todella nätin näköinen mutta samalla aavistuksen sekava kokonaisuus. Sen suurimmaksi kompastuskiveksi koituu liiallinen rojun määrä, kun taistelut käydään vuoren juurelle tuhoutuneen jättiläisaluksen raunioissa. Tapahtumien kokonaiskuvasta on toisinaan vaikea saada selkeää käsitystä, ja homma menee helposti päättömäksi juoksemiseksi suuren kentän pitkillä käytävillä.
Climaten futuristisen ympäristön pääroolissa on laaja vesiverkosto, joka muodostaa käteviä etenemisväyliä keskustan kiivaisiin kahakoihin. Olosuhteet kuitenkin muuttuvat dramaattisesti puolessa välissä matsia, kun veteen sekoitetaan tappavaa kemikaalia. Jippo pakottaa märkäjalat rantautumaan ylemmille tasoille, mikä sotkee sopivasti taktiikoita. Nelikon viimeinen ja ehkäpä mitäänsanomattomin kenttä, Chop Shop, ei anna oikeastaan mitään tarttumapintaa itsestään. Pääosin sisätiloihin sijoittuva keskikokoinen kaupunkiympäristö tuo etäisesti mieleen Titanfallin visuaaliset puitteet, tosin ilman eeppisiä mechoja rymyämässä.
Moninpeliin syötetään lisää virtaa uutuuskarttojen ohella muillakin tavoin. Miehekkäästi nimetty OHM-Werewolf -hybridiase toimii sekä konekiväärinä että haulikkona. Moodien välillä voi vaihdella napin painalluksella, mutta joka tapauksessa tussari on selkeästi tarkoitettu lähitaistelijan työkaluksi. Pelimuotojen puolelle esiteltävä Grapple varustaa pelaajat kampanjasta tutuilla vaijerikoukuilla, joilla pääsee liikkumaan rivakasti paikasta toiseen. Apuvälineen lyhyt palautumisaika sekä sen kyky tarttua lähes kaikkiin pintoihin takaavat entistä hektisemmät matsit, mikä ei taatusti miellytä sarjan nykysuuntaan turhautuneita faneja. Koukkujen varassa liihottelu tarjoaa joka tapauksessa lystiä pienissä annoksissa.
Purtavaa ja purilaisia
Edellisessä lisäosassa kannuksensa ansainnut Hollywood-tähtien nelikko jatkaa zombien lahtaamista. Yhteistyömoodi nauttii uusista tuulista jo siinä määrin, että sen voisi miltei erottaa omaksi pelikseen ilman suurempia nurinoita. Atlaksen tutkimuskeskuksen rauniot jäävät taakse, kun tällä kertaa selviydytään legendaarisen Burger Town -hampurilaisravintolan liepeillä. Merkittävä osa ajasta samoillaan lisäksi katujen alle levittäytyvässä viemäriverkostossa.
Infection-lisänimeä kantava kartta on paitsi fyysisesti laajempi kuin aiempi Outbreak, myös syventää kokemusta useilla tavoilla. Pelaajan eteen vyörytetään monipuolisempia vihollisia, annetaan käyttöön tuhoisampia ansoja sekä oheen tyrkytetään valinnaisia pelastustehtäviä. Muutaman aallon välein ilmaantuvien sivullisten evakuoimiseen tarjotaan sekä keppiä että porkkanaa: epäonnistunutta saattelua seuraa asevarastojen lukkiutuminen määrätyksi ajaksi, kun taas onnistumisista palkitaan hyvän mielen lisäksi selviytymistä edesauttavilla herkuilla.
Laajempi ja monimutkaisempi temmellyskenttä tarkoittaa samalla, että tuntemattomien pelaajien kanssa räiskiminen harvemmin sujuu kuin Strömsössä. Usein ainakin joku neljän hengen porukasta haahuilee omilla reiteillään yhteisistä intresseistä – tai henkikullastaan – välittämättä. Toisaalta yhteen hiileen puhaltavalla tiimillä epäkuolleiden kynsistä selviytyminen on vastaavasti äärimmäisen hauskaa ja palkitsevaa hupia.
Vaikka Call of Dutyn nimi pulpahtaa usein pinnalle puhuttaessa pelialan negatiivisista ilmiöistä, ei Advanced Warfaren maksullista lisäsisältöä voi ainakaan laadun puutteesta syyttää. Sekä Havoc että Ascendance ovat molemmat erinomaisia laajennuksia jo valmiiksi viihdyttävän paketin kylkeen. Kausikorttinsa sokkona lunastaneet voivat siis edelleen myhäillä tyytyväisinä. Pelin tasaisen laadukas tukeminen julkaisun jälkeen vahvistaa entisestään käsitystä, että Sledgehammer Games on nousemassa hyvää vauhtia jopa sarjan ykköskehittäjäksi.
Kiitokset arvostelukoodista Activisionille.
