Jos videopeleistä tai viihteestä ylipäätänsä voi jotain "oppia", on se vahva luottamus vääjäämättömään koneiden kapinaan. Tutun teeman parissa pyöritään myös Segan Binary Domainissa, joka sijoittuu robottien valtaamaan vuoden 2080 tokioon. Yakuza-sarjan luojan Toshihiro Nagoshin uutukainen pyrkii tarjoamaan toimintaa ja hahmojenvälistä draamaa yhdessä ja samassa länsimaalaisille kelpaavassa paketissa. Elämän ja elollisuden pohtimisen pitäisi olla yhtä keskeisessä asemassa kuin räjähdysten ja luotienkin. KonsoliFIN otti peliin tuntumaa marraskuussa järjestetyssä Pan Vision PlayHard -tapahtumassa.
Pohjimmiltaan Binary Domain on hahmon takaa kuvattu räiskintäpeli suojautumismekaniikkoineen päivineen. Pelaaja saa ohjattavakseen geneerisen lihaksikkaan ryhmänjohtajan, joka voi valita taistelutoverikseen kaksi viidestä vähintään yhtä kliseisestä soturista. Esimerkiksi aasialaisnainen hallitsee huomaamattoman etenemisen ja tarkkuuskiväärillä sihtaamisen, kun taas iso musta mies jaksaa roiskia jättimäisillä tykeillä. Pelaaja voi kesken taisteluiden käskyttää ryhmäläisiään käyttämällä joko näppäimiä ja valikoita tai vaihtoehtoisesti kuulokemikrofonia. Komentotarjontaan kuuluvat perinteiset pyynnöt tulituesta ja raivokkaasta eteenpäin puskemisesta aina uudelleen ryhmittymiseen saakka.
Kaikki tähän saakka kuvaillut ominaisuudet kuulostavat kovin tutulta kauralta, mutta Binary Domain pyrkii uudistamaan kaavaa luomalla hahmojen välille tavallisista toimintapeleistä poikkeavaa vuorovaikutusta. Kaverit saattavat kysyä ryhmänjohtajalta opastusta tai mielipidettä tulitaisteluissa ja niiden ulkopuolella. Esimerkiksi ensimmäisen testitehtävän alussa miespuolinen taistelutoveri kommentoi aasialaisnaisen kieltämättä kaunista vartaloa. Pelaaja voi joko yhtyä hemmon huuteluihin tai käskeä häntä pysymään asialinjalla. Valinnasta riippuen hahmojen luottamus johtajaansa joko kasvaa tai laskee.
Luottamuksen luominen ei rajoitu ainoastaan käsikirjoitettuihin kanssakäymisiin, vaan sitä rakennetaan myös taistelutilanteissa annetuilla käskyillä. Mikäli kaverinsa usuttaa suin päin kuolemaansa, eivät he välttämättä arvosta tiiminvetäjänsä vastuullisuutta. Järjestelmä vaikutti mielenkiintoiselta, mutta kahden lyhyen testitehtävän perusteella ei voi sanoa mitään pitkän kantaman vaikutuksista. Trailereiden mukaan luottamustaso vaikuttaa niin tarinan kulkuun kuin taistelusuorituksiinkin. Toivottavasti valintoihin saadaan vain enemmän harmaan sävyjä peleille tyypillisten hyvä-paha-valintojen sijaan.
Varsinainen toiminta muistuttaa kankeampaa ja karumpaa versiota Gears of Warista. Suojautuminen kannattaa, ja taistelukohtaukset on myös rakennettu sitä ajatellen. Aseiden äänissä saisi olla enemmän potkua, mutta vihollisten osumareaktiot saavat kiitosta. Ainakin testikentissä vastaan asettui lähinnä ihmismäisiä robotteja, joiden panssarilevyt sirpaloituivat makeasti tulituksessa. Ovela pelaaja tarttui vaikkapa tarkkuuskivääriin ja napsaisi konesoturilta pään irti, jolloin tämä ryhtyi kurittamaan omiaan. Jalkansa menettäneet robottiparat puolestaan raahautuivat vielä eteenpäin käsiensä voimin. Pelaaja saattoi armahtaa matelijat tallomalla metallirotiskot lopullisesti päreiksi. Roboteilta kerätyt energianlähteet auttoivat puolestaan lataamaan tehokkaita erikoislaukauksia.
Ruipeloiden ihmisrobottien ohella sankareita kiusasivat kookkaammat pomovastukset, joiden kaataminen vaati jo jonkinlaista taktikointia. Perinteiseen japanilaistyyliin pelaaja sai väistellä jättimäisten vihollisten tehokkaita hyökkäyksiä ja etsiä siinä samalla niiden rungosta heikkoja kohtia. Kevyempi kävelijä kaatui hyppäämällä sen niskaan kerrostalon huipulta, kun taas kookkaampi maailmanlopun laitos hidastui kummasti roiskimalla singolla jalat kierrätyskuntoon.
Tiimikavereiden komentamiseen taistelutilanteessa oli vaikea löytää syvällistä jujua lyhyen kokeilun aikana. Jos pelaaja sattui kellahtamaan tantereeseen, riensivät toverit vaihtelevalla menestyksellä nostamaan tätä ylös. Vaihtoehtoisesti loikoilun saattoi lopettaa itse käyttämällä terveyspakkausta. Kivuliaan piikitysanimaation jälkeen hahmo nousi virkeänä ylös. Piikkiä pääsi tarjoamaan myös tantereeseen tuupertuneille tiimikavereille. Molemmat toimenpiteet tulivat tutuiksi erityisesti isommassa pomotaistelussa, kun vihulaisen rakettihyökkäykset ja konetulitukset heittivät porukkaa kanveesiin.
Terveyspakkauksia ja muuta kivaa oli tarjolla kentälle ripotelluissa kauppa-automaateissa. Vihollisten teilaamisesta kerätyt pisteet saattoi hassata esimerkiksi uusiin aseisiin tai hahmojen ominaisuuksien päivittämiseen, kuten terveyden palautumisen nopeuttamiseen. Lisävarustusta sai luonnollisesti poimittua maastosta.
Testiversion selkeimmät puutteet piilivät teknisellä puolella. Visuaalisesti peli toi mieleen Vanquishin sileän valkoisine panssareineen. Ulkoasusta puuttuivat ainakin vielä viimeiset silaukset, jotka saisivat silmät kiilumaan innostuksesta. Pomotaistelun tuiverruksessa ruudunpäivityskin romuttui täysin pelin hidastuessa todelliseksi taaperrukseksi.
Binary Domain julkaistaan Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle 17. helmikuuta. Marraskuussa testattu versio oli todennäköisesti sen verran vanha, että aikaa hiomiselle oli jäljellä vielä rutkasti. Jos hahmojen välisessä vuorovaikutuksessa ja yleisessä tarinassa on uskallettu irtautua pahimmista kliseistä, voi peli kerätä oman pienen kannattajakuntansa ja palkita tieteistoimintaan paneutuvat. Suurelle yleisölle räiskintä on todennäköisesti liian puhditonta verrattuna silmäätekeviin suurnimikkeisiin.
