Ensimmäisestä Dead Islandista on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Kaksi konsolisukupoleva sitten julkaistu semi-avoimen maailman toimintapeli oli parhaimmillaan keskinkertainen kauhistelu, joka jäi historiaan onnistuneen mainoskampanjan ansiosta. Siitä puhuminen onkin huomattavasti viihdyttävämpää kuin sen pelaaminen. Tästä piti huolen pelin kankeat kontrollit, olematon tarina ja turhanpäiväinen sekoitus roolipelien mekanismeja selviytymiskauhuun. Jatko-osaa on kuitenkin valmisteltu niin pitkään, että KonsoliFIN kirjoitti siitä jo vuoden 2014 Gamescom-ennakossa! Tuolloin kehittäjän penkillä oli pelistudio Yager, joka tunnetaan parhaiten keskinkertaisuuden merkkiteoksesta Spec Ops: The Line.
Vuosikymmenessä moni asia on ehtinyt muuttua, mutta Dead Islandin onneksi tämä lajityyppi kieltäytyy uudistumasta. Periaatteessa liki tismalleen saman pelin pitäisi siis sopia markkinoille kuin nakutettu. Mutta jopa vajaan puolituntisen demon aikana menoon ehtii kyllästyä enemmän kuin kerran, eikä sen edessä voi välttyä elämää suuremmilta kysymyksiltä, kuten "miksi minä tuhlaan aikaani tähän?"
Toiminta on siirretty nyt lomasaarelta Los Angelesiin, mikä itsessään tekee jo pelin nimestä turhan. Demossa ei vielä päästy tarinaan käsiksi ollenkaan, eivätkä kehittäjät avanneet sen sisältöä tarkemmin kysymyksistä huolimatta. Kehittäjä Dambuster Studios kuitenkin paljastaa sen verran, että kyseessä ei enää ole avoimen maailman peli. Kentät ovat näillä näkymin kaikki enemmän tai vähemmän lineaarisia.
Demossa pelaaja löytää itsensä enkelten kaupungin rannalta, josta pitäisi päästä lähettyvillä sijaitsevaan huvipuistoon. Kyseinen vekkula on rakennettu valtaisan laiturin varaan, joka on nyt luhistumassa aaltojen armoille. Jossain paikan sisimmässä on läppäri, joka pitää sisällään elintärkeää tietoa juonen kannalta.
Tässähän on potentiaalia, mietin paikkaa tutkiessani etäältä. Yö on laskeutunut ja jokainen kulma voi olla tulvillaan vaaroja. Miten löydän etsimäni tämän keskeltä?
Onneksi sessio pelin parissa oli lyhyt, sillä odotukseni eivät ehtineet kasvaa tästä yhtään suuremmiksi. Mikäli Dead Islandilta odottaa minkäänlaista vapautta, kannattaa peli jättää heti alkuunsa hyllyyn. Esityksen perusteella kyseessä ei ainoastaan ole täysin lineaarinen kokemus, mutta myös kaikkia aataminaikaisia mekaniikkoja orjallisesti seuraava ja ennen aikojaan vanhentunut teos. Hahmo kantaa mukanaan räjähtäviä kirveitä, palavia keihäitä ja ties minkälaista arsenaalia, mutta pienkin aita on ylitsepääsemätön este. Massiivipuu on kryptoniittia ja valtaosa kentästä kuluu näiden esteiden tuijotteluun, kun peli ystävällisesti kertoo, että pelaajan pitää seurata ruudulla näkyvää kompassia paikkaan X, josta hän voi noukkia avaimen Y, joka käynnistää ajastimen Z, jolloin pienelle areenalle vapautuu vihollisia tietyn aikaa kunnes on lupa taas edetä.
Kyllä, tämä oli joskus hauskaa. Kymmenen, ehkä jopa kaksikymmentä vuotta sitten. Sillä oli aika ja paikka. Mutta pyhä luoja, onko tässä tosiaan se, mikä kelpaa vielä nykypäivänä? Resident Evil -sarjan HD remasterit olivat erinomainen esimerkki siitä, miten hienosti vanhaa voi kiillottaa uutta sukupolvea varten, mutta miksi on tärkeää, että sarja on siirtynyt jatkuvalla syötöllä kauemmas sen alkuperäisestä formaatista. Dead Islandilla ei ole edes Capcomin mestariteoksen kaltaista historiaa. Se on jatko-osa pelille, jota vain ani harva aidosti muistaa. Sillä ei ole mitään syytä olla näin orjallinen toisto vanhasta.
Sama pätee myös toimintaan. Visuaalisesti kaikki näyttää paremmalta. Zombien raajat lentelevät nätisti kaaressa ja välillä voi jopa havaita pilkahduksia tunteesta, joka etäisesti muistuttaa ilolta. Mutta Borderlandsia myötäilevä kavalkadi statseja ja elementtejä syö tehoja siltä kauhulta, jota pitäisi tuntea helvetin armeijan edessä. Mikään ei vie mehuja potentiaalisesti hienolta väkivallan orgialta kuin hetki, jolloin massiivinen tulikirves hitusen tönäisee lahonnutta turistia ja pienoinen teksti ilmoittaa tämän zombin olevan immuuni tulelle. Sitten juostaan ees-taas pienessä tilassa pienen pientä arsenaalia pläräten, kunnes löytyy jotain millä hutaista juuri tätä epäkuollutta. Jokaiselta laahustajalta rojahtaa kadulle taskullisen verran tilpehööriä, joista sitten rakennellaan uusia aseita, koska tietenkin nämäkin hajoavat muutaman heilautuksen jälkeen.
Kaiken lisäksi demon kiinnostavimmat hetket ovat joko välianimaatioita tai hetkiä, jolloin peli pakottaa pelaajan tekemään tyhmiä päätöksiä, jotta seuraava lineaarinen kohtaus voisi tapahtua.
Periaatteessa olen suorastaan häikäistynyt siitä, että Dead Island 2 on edes olemassa tai edes pelattavassa kunnossa. Kymmenen vuoden aikana epäonninen jatko-osa on käynyt kolmen eri kehittäjän luukulla, joista jokainen tuntuu halunneen tehdä jotain erilaista. Pelin julkaisu on itsessään juhlan paikka, josta Dambuster Studios antaitsee suitsutusta.
Mutta samalla en voi olla kuin pettynyt, että se onnistuminen tapahtuu näin kömpelön kokonaisuuden armoilla. Dead Island 2 olisi voinut olla mitä tahansa. Se olisi voinut päivittää itseään nykypäivään ja luoda samalla uuden pohjan kokonaiselle sarjalle, joka pistäisi kampoihin mille tahansa muulle kauhusarjalle, mitä markkinoilta löytyy. Nyt se muistuttaa uudelleenlämmitettyä versiota kappaleesta, joka itsessään oli kasa sampleja paremmista biiseistä. Siitä tunnistaa hyviä elementtejä sieltä täältä, mutta samalla huomaa miten huonosti se on vanhentunut vuosien mittaan.
Dead Island 2 julkaistaan 3.2.2023.
