Haastattelussa yksi pelialan pioneereista, Sandy Petersen

Videopelisuunnittelija Sandy Petersen on ollut mukana esimerkiksi Doomin, Quaken, Civilicationin ja Age of Empiresin kehityksessä. Hän vieraili Suomessa syyskuussa Tampere-talossa pidettyssä anime- ja roolipelitapahtuma Traconissa, jossa pääsin häntä haastattelemaan. Hän kertoo millaista on työskennellä kasvalla pelialalla ja minkälaisena hän näkee alan nykyään.

Haastattelun voit käydä kuuntelemassa KonsoliFIN Podcastin Bonus-raitana täältä.

Miten ja miksi lähdit työskentelemään videopelialalle?

Sandy Petersen: Olen pitänyt peleistä niin kauan kuin muistan. Jätin collegen kesken työskennelläkseni Chaousiumin roolipelien parissa. Vuonna 1988 tietokonepelit olivat siinä vaiheessa, että pelisuunnittelijat alkoivat tehdä niiden kanssa töitä. Ennen tätä ohjelmoijat tekivät kaiken itse. Olin ensimmäisiä pelisuunnittelijoita ja sain tarkastella, että tekevätkö suunnittelijat peleistä parempia. Näin taisi olla, koska nykyään meitä on kaikkialla. Siitä eteenpäin olen työskennellyt pelisuunnittelijana, lukuun ottamatta kahta vuotta, jolloin opetin suunnittelua yliopistossa.

Sitten Doomiin ja Quakeen. Näistä peleistä voisi sanoa, että ne määrittelivät ensimmäisen persoonan räiskinnät genrenä. Millaista oli työskennellä näiden parissa?

SP: Doom ja Quake eivät olleet ensimmäisiä fps-pelejä, mutta melkein. Ne olivat ensimmäisiä pelejä, joita pystyi pelaamaan toista ihmistä vastaan. Me tiesimme tekevämme jotain hienoa ja pidimme itse pelistä. Emme kuitenkaan osanneet ajatella, että ihmiset pelaisivat näitä verkossa koska ennen tätä, kukaan ei ollut pelannut pelejä verkossa. Se ei pelkästään määrittänyt ensimmäisen persoonan räiskintöjä vaan loi myös verkon kautta pelattavat moninpelit, joista myöhemmin kehtittyivät esimerkiksi massiiviset moninpelit. Pelien pelaaminen toista ihmistä vastaan on todella paljon hauskempaa, sillä ihmiset ovat paljon älykkäämpiä, ilkeämpiä, viekkaampia ja petollisempia kuin tietokone.

1990-luvun alussa räiskintäpelit olivat tuore asia alalla. Minkälaisen vastaanoton ne saivat kriitikoilta?

SP: Ne olivat suuri hitti alusta alkaen. Tietenkin oli niitä, jotka eivät ymmärrä uusia asioita ja sanoivat:”Hei, tuossa pelissä on saatanallisia symboleja!” Vastasimme:”Kyllä, siinä on saatanallisia symboleja ja hahmoja, mutta pelaaja ei ole niiden puolella vaan taistelee niitä vastaan.” Yleisesti suomalaisia yllättää, että Yhdysvalloissa vasemmisto (Demokraatit) yrittää estää videopelejä eikä oikeisto (Rebublikaanit).

Age of Empires on ollut pitkään yksi suosituimmista strategiapeli-sarjoista. Mikä on sen suosion salaisuus?

SP: Ensimmäinen syy suosioon on se, että teimme parhaamme tasapainottaaksemme pelimme. Täydellistä tasapainoa emme pystyneet luomaan, koska se on hankalaa, mutta yritimme todella kovin.

Toinen asia on se, että pelasimme peliä firman sisällä todella kauan: Niin kauan että pelaaminen tuntui omasta mielestämme hauskalta. Tämän ansiosta olimme varmoja – vaikka peli olisikaan ollut täydellisesti tasapainotettu – että pelaaminen oli hauskaa. Tämä oli tärkein asia, johon kiinnitimme huomiota kehityksen aikana.

Uskon, että kolmas asia suosioon oli se, että siihen mennessä videopeleissä oli keskitytty fantasiaan, scifiin ja muihin mielikuvituksellisiin asioihin. Mielestäni joskus on mukavampaa taistella esimerkiksi samuraita, viikinkejä tai egyptiläisiä vastaan. On myös paljon hauskempaa tappaa natseja kuin avaruus-natseja.

Mitä teet nykyisin?

SP: Vuonna 2011 liityin pieneen Barking Lizards – nimiseen yhtiöön. Itse asiassa täällä tapahtumassa Suomessa olen julkistamassa uutta peliämme. Se on jo suunniteltu, mutta kehitysvaiheessa tulemme tekemään vielä monia muutoksia. Tämän pelin nimi on Cthulhu: World Combat, kevyt strategiapeli, joka sijoittuu Cthulhu-universumiin. Tällä hetkellä [Cthulhu: World Combat] on suunnitteilla iOS-laitteille, mutta toivomme laajentavamme sitä esimerkiksi Androidille ja Steamiin. Tulemme käynnistämään Kickstarter-kampanjan myöhemmin kuussa. (Kyseinen Kickstarter-kampanja on nyt käynnissä.)

Tärkeimpänä uudistuksena muihin strategiapeleihin on se, että olemme pyrkineet poistamaan monista genren peleistä tutun pitkästyttävän lopun, jossa toinen osapuoli on teoriassa voittanut mutta ei käytännössä. Meidän pelissä, kun voitto on periaatteessa varma, voi käynnistää koko maailman tuhoavan hyökkäyksen, eikä tylsää ja pitkitettyä loppuratkaisua synny. Vastustajan peli ei ole kuitenkaan vielä pelattu, koska hänellä on pieni mahdollisuus estää hyökkäys.

Olet työskennellyt pelialalla todella kauan. Mikä on sinun mielestäsi suurin harppaus, jonka ala on tänä aikana ottanut?

SP: Suurin harppaus tehtiin vuonna 1993, jolloin aloimme pelata muita ihmisiä eikä pelkästään tietokonetta vastaan.

Tänä päivänä markkinoilla on todella suuri määrä ensimmäisen persoonan räiskintöjä. Mitä mieltä olet: Onko tällainen tulva kyseisen genren pelejä hyvä vai huono asia alalle?

SP: Jos söisit elämäsi aikana pelkkää makkaraa, et olisi innoissasi edes todella herkullisesta makkarasta. Esimerkiksi Gears of War on paljon parempi kuin Doom, mutta silti ne ovat samankaltaisia pelejä. Jotkut pitävät siitä ja se on hienoa, mutta itse olen halunnut aina kokea jotain uutta. En pelaa kotona pelkästään räiskintöjä, koska olen jo pelannut niitä. Siksi tykkään nähdä pelejä kuten Half Life, joka kertoi tarinan, tai Portal, joka muutti ensimmäisen persoonan ammuskelun määritelmän aivan täysin.

Olen suuri Katamari Damacyn tai Little Kings Storyn fani. Little Kings Story on strategiapeli, mutta se on täysin uusi lähestymiskulma genreen. Itselleni vaihtelu on hyvästä.

Ensimmäisten persoonan räiskintöjen myynnit ovat laskeneet, joten en usko, että niiden tekeminen on kannattavaa firmoille, koska tuotantokustannukset ovat nousseet ja myynnit vähentyneet. Ehkä olisi aika ottaa tauko niistä tai, että ainoastaan muutama firma tekisi niitä. Omaperäisyys on mielestäni hyvä asia.

Puhuit omaperäisyydestä. Mitä mieltä olet peleistä, jotka eivät oikeastaan ole pelejä? Esimerkiksi Heavy Rain, joka oli pikemminkin yhdistelmä elokuvaa ja videopeliä.

SP: Mielestäni oli alusta asti huono idea sekoittaa videopelit ja elokuvat. Pidän molemmista paljon mutta yhdessä en niinkään. Final Fantasy IX oli peli, jossa kohtaa jätin sarjan. En pitänyt siitä, että katsoin ensin pitkän välinäytöksen, ja sen jälkeen piti taistella vihollisia vastaan vain nähdäkseni uuden välinäytöksen. Jos haluan nähdä loistavan piirretyn, niin miksi minun pitäisi pelata peliä huonoilla animaatioilla? Miksen voisi vain katsoa loistavaa piirrettyä? Haluan pelin olevan peli.

Sitten ilmiöön, joka koskettaa Suomea aika paljon. Mobiilipelaaminen on kasvanut viime vuosina ja esimerkiksi suomalaisesta näkökulmasta: Angry Birds on ollut suuri hitti. Näetkö mobiilipelaamisen haastajana perinteiselle tietokone- ja konsolipelaamiselle?

SP: Minun näkemykseni tulevaisuudesta on se, että älypuhelimet tulevat korvaamaan käsikonsolit. Miksi haluaisit ostaa Nintendo DS:n tai PSP:n, kun voit pelata pelejä kännykällä. Uskon myös, että lopulta televisiot tulevat korvaamaan konsolit ja pelit pelattaisiin suoraan television kautta. Nykyään on jo liikuttu siihen suuntaan, kun pelit voidaan ladata netin välityksellä konsolille. Lopulta ne vain ladataan suoraan televisioon. Nykyisen kaltaisia pelejä, kuten ensimmäisen persoonan räiskintöjä tai strategiapelejä on jatkossakin, mutta (kuten nykyäänkin) normaali kuluttaja ei niitä osta.

Videopelit eivät koskaan ole olleet kyse teknologiasta vaan peleistä itsestään. Voimme käyttää teknologiaa hyödyksemme, mutta siitä ei koskaan ole pääasiassa kyse.

Minkälaisia innovaatioita toivot näkeväsi itse peleissä?

SP: Pelaaminen näyttää seuraavan kaaosteoriaa. Kuka olisi uskonut vuonna 1992, että ensimmäisen persoonan räiskinnät olisivat näin suuri hitti, tai vuonna 1995, kuka olisi uskonut, että strategiapelit. Doomin aikoihin ei ollut mitään selvempää kuin se, että kukaan ei tulisi pelaamaan pelejä verkossa. Yritin kaikkeni, että joku tekisi verkossa pelattavan pelin mutta kukaan ei tehnyt. Vuonna 1998 näytti siltä, että kaikki pelit tulisivat olemaan japanilaisten tekemiä, koska ketään muu ei saanut kehittää Nintendon laitteille.

On asioita, joita haluaisin nähdä ja olen siinä asemassa, että voin myös toteuttaa näitä. Peleillä tuntuu olevan oma logiikka tai ekosysteemi, jonka kasvua on mahdotonta ennustaa. Tämä on hienoa ja jännittävää.

Mitkä ovat olleet lempipelejäsi?

SP: Tuo on vaikea kysymys, koska olen pelannut todella paljon pelejä. Kuten aiemmin mainitsin, pidän Little Kings Storysta. Peli, jonka seurassa olen viettänyt eniten aikaa, on outo japanilainen peli, joka on sekoitus Monopolia ja Magic the Gatheringia. Se on ehkäpä syvin peli, jota olen pelannut, lukuun ottamatta massiivisia moninpelejä.

Mediassa on ollut paljon puhetta siitä, miten videopelit tekevät ihmisistä väkivaltaisia. Mikä on mielipiteesi tähän?

SP: Mielestäni se on täysin typerää. Jotkut sanovat: ”Nämä pojat pelasivat pelejä ja he ampuivat ihmisiä!” Kyllä, he pelasivat, mutta varmaan myös söivät McDonaldsissa tai eivät saaneet tyttöystävää. On monia asioita, joita he tekivät mutta ihmiset ottavat esille videopelit, koska he eivät ymmärrä niitä.

Esimerkkinä: Yhdysvallat ovat väkivaltainen maa. Meillä on paljon rikollisuutta, vaikka tilastot ovatkin paranemaan päin. Suomeen tuodaan täsmälleen samat pelit, elokuvat ja sarjat… Miksette te ole yhtä väkivaltaisia kuin me? Se on kulttuuri, joka tekee ihmisistä väkivaltaisia eivätkä videopelit.

Näen videopelit itse asiassa väkivaltaisuuden purkajana. Jos pelaaja vihainen jollekulle, hän voi purkaa vihaa menemällä pelaamaan verkkoon.

Olisiko sinulla jotain sanottavaa lukijoille?

SP: Puhuen täysin itsekkäästi: Katsokaa minun siisti elokuva, The Whisper in Darkness, ja miettikää sijoittamista Kickstarter-kampanjaamme, koska jos olet pitänyt minun aiemmista peleistä niin pidät tästäkin. Suurimmat sijoittajat lennätetään Texasiin ja heillä on mahdollisuus päästä pelaamaan uutta peliä kanssani.