Pakkasen pauketta, putkien pörinää
Joulukuussa julkaistu lisuri käynnistyy vauhdikkaasti. Siirtymä eristetylle alueelle suoritetaan helikopterin vaijereihin kiinnitettynä, ja pelaaja kirjaimellisesti tiputetaan jäiselle pikataipaleelle uuden nelivetohirmunsa ratissa. Lumi on käytännössä tyystin uusi elementti Forzassa, mutta onneksi toteutusta ei jätetä puolivaloilla miettimisen tasolle. Piikkirenkaiden avulla reiteillä ajaminen tuntuu edelleen vauhdikkaalta ja loogiselta, joskin sopivasti liukkaammalta kuin auringon paahtamilla teillä. Umpihangessa tilanne muuttuu astetta hankalammaksi, joten vajaavetoisilla ei ole juurikaan asiaa tutkiskelemaan syvällisemmin maastoa. Jokaisesta nurkasta raapivien autojenkin matka hidastuu autenttisen oloisesti viimeistään jyrkemmän kukkulan kohdalla, kun nietokset vievät voiton tekniikasta. Peilikirkkalla jäällä lainataan selkeästi fysiikanmallinnusta Motorsportin lätäköiden puolelta, sillä luisuttelu muistuttaa paikoin rataserkkujen hallitsemattomaan vesiliirtoon joutumista.
Blizzard Mountain ei ole älyttömän suuri temmellyskenttä. Erilaisia tiepätkiä tarjoillaan noin 50 kappaletta pääsaaren lähes 500 reittiin verrattuna. Luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuttta, sillä maastoon on jälleen piilotettu kosolti tutkittavaa aina latolöydöistä erinäisiin Bucket List -haasteisiin sekä muuhun pienempään puuhasteluun asti. Pakettiin sisältyy myös kahdeksan uutta autoa, joista näkyvimpäään rooliin nousee Gymkhana-tempuistaan tunnetun Ken Blockin käskyttämä Ford Focus RS RX.
Tähtitaivaan tuikkeessa
Hieman yllättäen lisäosassa ei emopelin tapaan hurmata faneja, vaan Playground Games turvautuu perinteisempään tähtien keräilyyn. Samalla tapahtumista saatu hyöty jää ainoastaan krediittien ja henkilökohtaisten kokemuspisteiden haalimisen asteelle. Kolmiportaisen tähtijärjestelmän alimallle tasolle riittää kisan läpäisy, seuraavalle askelmalle vaaditaan voitto, kun täyden saaliin haaliakseen on ykköspallin lisäksi suoritettava aina pientä ekstraa. Ylimääräinen tavoite liittyy yleensä jollain tavoin Skill Points -järjestelmään, joko yksinkertaisesti riittävän suuren pistepotin muodossa tai esimerkiksi tiettyyn määrään onnistuneita sivuluisuja yltämällä. Ratkaisu muuttaa kisojen dynamiikkaa, kun pelkkä mitalisija ei enää takaa juhlallisia fanfaareja ja automaattista etenemistä. Pikkujippojen sisällyttäminen piristää toisaalta ajamista, mutta samalla se tuntuu hieman päälleliimatulta ratkaisulta.
Efektiä korostaa vaikeustason yllättävä nousu, sillä voittaminen on huomattavasti haastavampaa kuin mihin sarjassa on totuttu. Tekoälyn nopeutta onkin fiksuinta laskea pykälän tai pari aiemmin hyväksi havaitusta, mikäli mielii keskittyä hauskanpitoon hampaiden kiristelyn sijaan. Kunhan vaikeusaste on viilattu kohdilleen, ei sisältö jätä muuta nurisemisen aihetta. Lumista teemaa hyödynnetään erityisen tehokkaasti hauskoissa pikkuhaasteissa, kun umpihangesta täytyisi etsiä nopein reitti maaliin. Teknisesti peli näyttää edelleen herkullliselta. Sankimman pyryn aikaan näkyvyys jää aidosti kehnoksi jättimäisten lumihiutaleiden peittäessä ruudun. Vastaavasti kirkkaan kuulaina pakkasöinä komeiden valaistusefektien värittämien hankien keskellä kurvailu muodostaa tunnelmalliset puitteet.
Blizzard Mountain on suositeltava lisä Horizonin ystäville ennen kaikkea tuoreelta tuntuvan ympäristönsä vuoksi. Laadusta ei tarvitse murehtia, mutta lisurin jakelutyyli aiheuttaa kuitenkin katkeraa jälkimakua. Uusi leikkikenttä ei nimittäin lukeudu lainkaan normaaliin kausipassiin, vaan esimerkiksi 100 euron Ultimate Editioniin jo sijoittaneiden täytyy lunastaa Expansion Pass erikseen. Ökyversion omistajat saivat sentään normaalisti 35 euron hintaisesta avaimesta kympin alennuksen vielä viime vuoden puolella, mutta rahastuksen maku on jo melkoisen vahvana läsnä. Toki kymmeniä tunteja Horizonin hurmaavaan maailmaan muutoinkin upottaville tämä ei liene ylittämätön kynnys, ja kauppaan sisältyy myös seuraava laajennus.
