Uuden alku on samalla vanhan loppu. Ennen kuin voimme hyvillä mielin siirtyä eteenpäin, on meidän purettava taakka niskastamme – on aika päättää, kuka voitti päättyvän sukupolven.
Konsolien keskinäistä paremmuutta voi mitata monenlaisilla mittareilla: yksi katsoo prosessorin kellotaajuutta, toinen laskee pikseleitä, kolmas mittaa virrankulutusta, neljäs tutkii saatavilla olevien kissapelien määrää ja viides kysyy apua kosmiselta mielikuvitusystävältään. Tähän tarkasteluun olemme kuitenkin valinneet sen kaikista absoluuttisimman asteikon: KonsoliFINin arvosanat. Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Wiille julkaistaan toki edelleen pelejä – viimeksi mainitulle tosin ehkä aavistuksen vähemmän – mutta voinemme hyvillä mielin olettaa, että tilastot eivät muutu merkittävästi seuraavan vuoden aikana.
KonsoliFIN on arvostellut näiltä kolmelta konsolilta yhteensä 915 peliä, joista lähes puolet sai tuomionsa Xbox 360:lla. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon konsolien julkaisuaikataulu, mutta kenties arvostelijoiden mieltymykset ovat niin ikään vaikuttaneet asiaan. Tilastoilla on myös lievää päällekkäisyyttä, sillä joissakin harvoissa tapauksissa sama tuote on arvioitu useammalle alustalle. Selkeästi vähiten arvosteluja on kertynyt Wiille. Joukosta puuttuu lukuisia latauspelejä, jotka muinaisina aikoina arvioitiin artikkeliosastossa ilman numeroita.
Ihmiskunnan aamunkoitossa pisteitä jaettiin vielä vanhalla kouluarvosanoihin pohjautuvalla systeemillä, kunnes Jumalan (vaan ei sen entisen ylläpitäjän) tahdosta siirryttiin nykyiseen, parempaan tähtijärjestelmään. Kouluarvosanat muutettiin tuolloin tähdiksi automaattisesti tasaisella jakaumalla, mutta on vaikea sanoa, vaikuttiko uusittu systeemi ammattimaisten kriitikoidemme päätöksentekoon – kynnys viiden tähden antamiseen voi nimittäin olla kovempi kuin 9+:n viskaamiseen. Minä ainakin olisin vetänyt yläasteella itkupotkuraivarit, jos olisin kokeesta sellaisen numeron saanut.
Yhteensä tähtiä on kyseisten konsolien peleille jaettu 3095 kappaletta. Nokkelimmat varmaan osasivat jo näillä tiedoilla laskea kaikkien arvostelujen keskiarvoksi noin 3,38. Oheisesta kuvasta voimme tarkastella arvosanajakaumaa kullekin konsolille sekä kaikille arvosteluille yhteensä. Näiden tilastojen valossa Wii-pelit ovat saaneet keskimääräisesti eniten tähtiä. Marginaalit ovat kuitenkin huikaisevan pienet: Xbox 360:lla keskiarvo on pyöristettynä 3,378, PlayStation 3:lla 3,382 ja Wiillä 3,400.
Peräti 123 viiden tähden peliä voi kuulostaa aika villiltä, mutta suhteutettuna kokonaismäärään se ei ole kuitenkaan niin valasmainen määrä – puhutaan 13,4 prosentin osuudesta. Suurin osa täyden arvosanan peleistä (56 kappaletta) on arvioitu Xbox 360:lle. Yksinoikeuksiksi näistä julkaisuista voi laskea 20 kappaletta – saman verran kuin PlayStation 3:lla.
Tässä kohtaa voidaan toki taittaa peistä tai penistä siitä, halutaanko esimerkiksi PlayStation 2 -pelien teräväpiirtopäivitykset tai PC:lläkin julkaistut ”konsoliyksinoikeudet” ottaa mukaan summaan. Näin olen joka tapauksessa tilastoja kootessani tehnyt. Prosentuaalisesti yksinoikeusmarkkinoilla rullaa Wii, jonka 19 viiden tähden pelistä peräti 13:a ei saa muille laitteille. Tämä ei tosin yllättäne ketään, kun otetaan huomioon Nintendon oma pelituotanto.
Jos katsotaan siis hyvien pelien absoluuttista määrää, olisi Xbox 360 kiistaton ykkönen. Vaikka Jarno ”Killi” Kallunki-Mätön mielestä artikkeli varmasti voitaisiin lopettaa näihin sanoihin ja tunnelmiin, ei edellä mainittujen seikkojen vuoksi tällainen käsittely kuitenkaan tee oikeutta kokonaisuudelle. Siksi toisessa kuvassa pistän näytille arvosanajakaumat suhteutettuna arvostelujen määrään.
Suhteellinen jakauma kertoo varsin hyvin, kuinka samankaltaisesti arvosanoja on annettu alustasta riippumatta. Arvosanojen osuus kasvaa lähes lineaarisesti aina neljään asti. Distribuutio piikittyy toki räikeästi juuri neljässä tähdessä, mutta keskiarvojen valossa poikkeama kolmen tähden odotusarvosta ei ole järisyttävä. Kuten totesin jo vuosia sitten vastaavanlaisessa katsauksessa, vaikuttaa jakauman vääristymiseen se, että kritiikin kohteita valitaan osittain mieluisuusperiaatteella: paskoja pelejä ei haluta välttämättä arvostella.
Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle molemmille on saatavilla sekä julkaistuja pelejä että arvosteluja siinä määrin, että suhteellisen jakauman perusteella voinemme tehdä myös robustimpia päätöksiä konsolien välisestä paremmuudesta. PlayStation 3:lla viiden tähden pelien osuus on suurin ja Xbox 360:lla pienin, kun taas yhden heikoimman mahdollisen arvosanan saaneita teoksia on eniten Microsoftin konsolilla.
Kolmas tapa tarkastella tilannetta keskittyy kumulatiivisiin osuuksiin: kuinka suuri osa peleistä on saanut esimerkiksi vähintään neljä tähteä. Kyseisessä tapauksessa PlayStation 3 johtaa joukkoa tiukasti 51,3 prosentin osuudellaan. Jos rajapyykiksi valitaan kolme tähteä, siirtyy ykköspaikalle Wii niin ikään niukasti 81,1 prosentilla.
Jokainen voinee siis valita näistä tilastoista metriikan, jonka perusteella juuri oma suosikkikonsoli loistaa kirkkaimmin. Wii ei kykene taistelemaan (arvosteltujen) pelien määrällä, mutta Nintendon yksinoikeudet puolustavat Kioton pikkujättiläisen kunniaa. Xbox 360:lla on eniten viiden tähden pelejä, kun taas PlayStation 3:lla niiden suhteellinen osuus pelastaa.
Tässä vaiheessa joku saattaa myös kyseenalaistaa koko vertailun mielekkyyden – ja ihan syystä. Ei tällaisella analyysilla ole tietenkään mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mukana on liikaa epävarmuustekijöitä, jotta rationaalisen ihmisen kannattaisi näiden tietojen perusteella tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Internetin trollaushengessä tekisi mieli julistaa yhden konsolin suvereenia ylivoimaa, mutta joudun nostamaan päättyvän konsolisukupolven voittajaksi pelaajan, joka sai ostettavakseen kaksi melko samanlaista ja yhden hyvin erilaisen konsolin, PC:n ja mobiilimaailman aarreaitoista puhumattakaan. Olenpas minä melkoinen nössö.
