REACT-ryhmä kokoontuu tuntemattoman uhan edessä
On aurinkoinen keskipäivä. Torilla on paljon ihmisiä. Hetken kuluttua maa alkaa järistä, mutta se ei ole tavanomainen maanjäristys. Maan läpi ilmestyy kummallisia lonkeroita, lipputanko kaatuu, vapaudenpatsaalta putoaa pää. Syntyy pieni paniikki. Kukaan ei tiedä, millainen uhka on vastassa. REACT-tiimi myöntää sen itsekin, kooten iskujoukon ottamaan selvää vihollisen laadusta ja sen heikkouksista. Rainbow Six Siegessä operaattoreita oli alun perin 20. Nyt valittavina on 18 spesialistia, joista edeltäjän tapaan vain osa on alkuun käytössä. Recruit-hahmoa ei kuitenkaan enää ole.
Operaatioihin lähdetään joko täysin soolona tai enintään kolmen hengen voimalla. Tavoitteita annetaan kolme kappaletta, joista kustakin on tarjolla muhkea kokemuspistepotti. Näiden ohella expaa jaetaan muun muassa vihollisten tapoista, tiimitovereiden auttamisesta, vihollispesäkkeiden tuhoamisesta ja lisänä bonukset muun muassa huomaamattomuudesta tai seinän läpi ampumisesta. Meininki on sama kuin PvP-otteluissakin: vihollisen havaitessa operaattorin on syytä olla nopea, sillä pienikin epäröinti johtaa hälytykseen ja kaaoksen alku on valmis. Kuhina voi pahimmillaan olla lähes samaa tasoa kuin taannoisessa Dead Nationissa, jossa Mouth eli suomalaisittain Kita toi kiljaisullaan paikalle isomman vihollislauman.
Tämä ei ole mikään Call of Duty, vaikka toimintaa onkin Siegeä enemmän
Selviytymisen kannalta tärkein avainsana on luonnollisesti tiedustelu. Jokaisella operaattorilla on käytössään pääase, sivuase, mukana kulkeva varuste esimerkiksi tutun autodroonin muodossa ja hahmokohtainen erikoiskyky. Lisäksi varustevalikoimaan saa esimerkiksi kranaatteja, miinoja tai vaikkapa vahinkoa vähentävän panssarin. Vaihtoehtoja on moneen makuun ja listalla on niin alkuperäisiä kuin myöhemmin Siegeen tulleita operaattoreita. Omat suosikit ovat tähän asti olleet lämpösensoria käyttävä Pulse, decoy-houkuttimella varustettu Alibi sekä liiketunnistimella viholliset havaitseva Lion.
Vaan uskokaa pois: Extraction ei ole missään nimessä helppo peli, jossa voi vain jyrätä aseet paukkuen vihollisen tukikohtaan ja pistää kaikki paikat maan tasalle. Yksikin hälytys voi pahimmillaan moninkertaistaa ongelmat, kun vihollisten pesät aktivoituvat ja alkavat synnyttää Chimeroja roppakaupalla operaattoreiden riesaksi. Pahin seuraus vihollisten listimisestä on maahan muodostuva mönjä, joka toimii Siegessä nähdyn piikkilangan tapaan: eteneminen sellaisessa hidastaa vauhtia merkittävästi. Mönjää voi toki putsata ampumalla tai aseenperällä lyömällä, joskin tällöin on alttiimpi vihollisten hyökkäyksille.
Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty – tai sitten kärsit seuraukset
Satunnaisuus on yksi osatekijä Extractionin operaatioissa, sillä kohteet pitää ensin löytää. Liikaa aikaa tiedusteluun ei voi kuitenkaan käyttää, sillä jokaisen pääkohteen alueella on 15 minuutin aikaraja. Sen puitteissa pitää myös ehtiä seuraavalle tehtäväalueelle. Kertaakaan aika ei ole loppunut, mutta radioääni varoitti kerran kolmen minuutin kohdalla Chimerojen aktivoituvan mitä pahimmassa määrin ajan päättymisen jälkeen. Tarkoittaako se sitten suoraa epäonnistumista vai valtavan vihollismassan vyörymistä päälle, se tulee todennäköisesti koettua myöhemmin.
Liiallinen toiminnan kaipuu heijastuu loppupeleissä koko tiimiin, sillä huonoilla terveysarvoilla tehtävästä palaava operaattori joutuu sairastuvalle lepuuttamaan itseään. Tällöin on pakko valita uusi hahmo seuraavaan tehtävään. Huonoimmassa tapauksessa oma hahmo päätyy MIA-tilaan (Missing In Action / kadonnut toiminnan aikana), jolloin yksi sektorin tehtävistä on pelastaa tiimin jäsen Chimeroiden kynsistä. Menoa helpottavat kentältä löydettävät varustepakkaukset, joista saa esimerkiksi lisää ammuksia, kranaatteja tai lisäannoksia erikoiskykyyn. Operaattoreiden paraneminen on jännästi sidottu saatujen kokemuspisteiden määrään, sillä suurempi expapotti palauttaa saikkulaisille enemmän pisteitä – ilmeisesti hyvien uutisten kertomisen myötä.
Maistuvaa menoa
Vaikka pelitunteja onkin vasta reilut 10 takana, niin tähän asti olen viihtynyt erinomaisesti Extractionin parissa. Hyvin harvassa pelissä muistan ylipäätään olleen vastaavaa toimintoa, jossa oman tiimin jäsen pitää pelastaa tämän jouduttua vihollisten kynsiin. Rehellisesti sanoen mieleen tulee vain taannoinen mainio NES-peli Teenage Mutant Ninja Turtles, jossa kilpparikaverin pystyi vapauttamaan menetyksen jälkeen, jos tiesi mistä etsiä. Meno on juuri sopivan taktista ja tunnelmallista, tästä isoimmat kiitokset äänimaailman suuntaan. Pelottavasta meiningistä ei ihan voida puhua, mutta esimerkiksi alienien pesät kuumottavat joka kerta, kun sellainen kuhisee kuuloetäisyydellä.
Myös tehtävien kirjo vaikuttaa hyvältä. Aina ei mennä aseet paukkuen, vaan mukaan mahtuu myös tiedustelua, eliittivihulaisten kaappaamista ansojen avulla ja esimerkiksi alueiden skannaamista sekä pesien merkitsemistä. Pelattavaa tuntuu myös olevan runsaanpuoleisesti, sillä vasta eilen sain avattua toisen kaupungin sektorit pelattavaksi tiimitoverini kanssa. Silti ensimmäisestä alueesta on selvitettynä vasta 18 %. Yhtäkään sektoria ei ole saatu vietyä loppuun asti, vaan aina on palattu tukikohtaan joko 1–2 kohteen suorituksen jälkeen tai sitten MIA-tilassa. Rainbow Six Extraction on yksinkertaisesti kovin vaikean tuntuinen, jopa alimmalla moderate-tasolla! Voin vain kuvitella, miten kylmää kyyti on ylempänä.
Lyhyesti tiivistän, että aseissa – etenkin haulikoissa ja erään operaattorin magnumissa – on munaa, tunnelma on kohdillaan, pelattavaa on paljon, taktisuutta kiitettävissä määrin ja sopiva satunnaisuuden määrä saa jokaisen pelikerran tuntumaan tuoreelta. Luonnollisesti kommunikoinnilla on rutkasti merkitystä. Ottaako kaverin ruumis kantoon tämän taintumisen jälkeen vai lähteäkö juosten karkuun oman nahan pelastamiseksi ja paremman kokemuspistepotin haalimiseksi? Millaiset tuliaiset saat vietyä kotiin? Tässä pelissä tekee mieli yrittää vielä kerran uudestaan jokaisen vihollisten luokse tehdyn visiitin jälkeen. Ja se jos mikä on iso juttu koukuttavuuden kannalta.
