Yhteinen taistelu laumana päälle vyöryviä vihollisia vastaan on usein mahtavampaa kuin turpasaunan vastaanottaminen ihmispelaajilta. Lusikkansa markkinalle iskee myös pieni Stray Bombay – lupauksia on paljon, mutta valmista on tullut kovin vähän.
Zombeja avaruudessa
Kirkkaita värejä, pyöreitä muotoja ja messeviä diskomuuveja! Retroteema on selvästikin kovassa huudossa, kertoohan siitä jo Deathloopin menestys. Mutta entäpä, jos joku yhdistäisi useamman menestyskonseptin yhteen, vaikkapa Deathloopin estetiikan, Back 4 Bloodin zombievyöryt ja Preyn avaruusasematunnelman? Asetelma on lupaava!
Toiminta tapahtuu neljän hengen joukkueissa, ja kaverien puutteessa tekoäly täyttää tyhjät roolit. Sankarinelikko heitetään avaruusasemalle, tai kenties he yrittävät paeta sieltä – juoni jää varsin epäselväksi. Joka tapauksessa tavoitteena on edetä lineaarista putkea pitkin kenttä loppuun asti kuin ysäripeleissä ikään. Aloitushissi on onneksi jenkkimallia, eli sen varustukseen kuuluvat runsas automaattiasevalikoima sekä terveyspaketti per pelaaja.
Valittavana ovat olennaisesti rynnäkkökivääri, konepistooli ja haulikko. Aseiden tuntuma on todella samanlainen, joten valinnalla ei ole juurikaan väliä. Hissin ovat avautuvat, ja käytävillä vaeltelee jonkinlaisia Cthulhu-naamaisia ihmisiä, jotka kuolevat käytännössä yhdestä osumasta. Aivan näin helpolla tiimi ei pääse, sillä vastaan asettuu myös eliittihirviöitä, kuten tankkimainen Brute, pelaajat sokaiseva Flasher ja monet muut erikoishirviöt. Mitään valtaisan ainutlaatuista ei ole saatu aikaan, vaikka olennot ajavatkin asiansa.
Outo tunnottomuus vaivaa The Anacrusista kaikkialla. Animaatiot ovat todella tönkköjä, luultavasti Unityn valmispaketeista revittyjä. Äänimaailmastakaan ei oteta kaikkea irti, sillä olin odottanut huumoria ja svengaavaa diskoteemaa muuallakin kuin trailerissa. Vihollisilla on vain kolme toimintatilaa: maassa istuminen, ympäriinsä vaeltelu ja syöksyminen kohti. Kaukaa sniputtelu on todella tehokasta, sillä zombit eivät aina reagoi ympärillään putoileviin kamuihin. Kyseessä ovat toki zombit, mutta homma on silti liian yksinkertaista.
Valitse aseesi, aivan sama mikä
Vaikka kenttien rakenne on kiinteä, ovat tapahtumat ja vastaan tulevat varusteet dynaamisesti generoituja. Mukaan tarttuu kranaatteja sekä harvinaisempia erikoisaseita, terveysbuustereita ja kertakäyttöisiä tykkitorneja. Lisäksi pelaajilla on aina käytössään kakkospistooli sekä lähellä roikkuvat viholliset kauemmas tönivä pulssipamautin. Käytännössä pääaseella ja kranaateilla pääsee pitkälle, eikä hienosäätöön kannata tuhlata energiaa.
Pääaseen ammukset loppuvat herkästi isompien laumojen kohdalla, mutta latauspisteitä löytyy onneksi runsaasti. Lisäksi mukaan tarttuu melko harvinaisia lisätaitoja, jotka saattavat lisätä vaikkapa tönäisytaidon latautumisnopeutta. Bonusten merkitys ei ole niin kriittistä kuin aluksi voisi olettaa.
Vaikeusastetta ei voi valita itse, vaan se muokkautuu dynaamisesti ryhmän menestyksen mukaan. Hyvin pärjätessä ruuvia kiristetään tiukemmalle, jolloin vihollislaumojen koko kasvaa. Pelimekaniikka on armollinen, sillä terveyden tippuessa nollaan hahmo putoaa maahan odottamaan elvytystä, mutta maassa makaavat voivat jatkaa ammuskelua pistoolilla. Tehtävä epäonnistuu vasta kaikkien kupsahtaessa kerralla, jolloin tehtävä alkaa alusta.
Kilpailijoiden puristuksessa
Harmillisesti The Anacrusis vaikuttaa lähestulkoon keskeneräiseltä tekeleeltä. Periaatteessa diskohenkinen, retrofuturistinen alkuasetelma vaikutti todella lupaavalta, mutta toteutus ei aja asiaansa. Erityisesti kömpelöt animaatiot antavat halvan vaikutelman, eikä meno ole kovin taktista: paras tapa on sijoittua kapeikkoon, ja ampua kaikki siihen saapuvat viholliset. Aivan sama millä aseella, sillä ne ovat joka tapauksessa todella samanlaisia.
Teos tuli ulos ennakkojulkaisuun 13.1.2022, mutta kaksi viimeistä episodia viidestä ovat edelleen "tulossa pian". Työtä riittää vielä melkoisesti, sillä tällaisenaan kyseessä on todella geneerisen oloinen ammuskelu. Daavid lähti haastamaan Back 4 Bloodin ja pian julkaistavien Dying Light 2:n ja Tom Clancy's Rainbow Six Extraction kaltaisia Goljatteja. Aina kaikki ei mene kuin Raamatussa, vaan tällä kertaa turpasauna on totaalinen. The Anacrusis vaikuttaa ennemmin modilta kuin omilla jaloillaan seisovalta julkaisulta. Harmi, sillä olisin kovasti touvonut näkeväni 70-lukuista krouvia menoa!
