Ainahan niitä hutiostoksia tulee, oli kyse sitten isommista tai pienemmistä ostoksista. Toimituksemme jäsenet ovat myös aikojen saatossa onnistuneet hankkimaan hoivaansa useampia pelejä ja/tai laitteita, joiden ostaminen on jälkikäteen pistänyt keljuttamaan.
Mutta mitä nämä harmittavat ostokset sitten ovat? Antaa ylläpidon kertoa!
Petri Leskinen
Joskus pakkomielteinen ostonhimo voittaa järjen. Vaikka kuinka perustelee itselleen, ettei tarvitse jotain, niin silti paholainen olkapäällä huutelee Vitan ja Wii U:n hankkimisesta. Kiertoonhan ne lähti, kun oli parit yksinoikeusnimikkeet läpäissyt. Takkiin tuli rahallisesti ja henkisesti.
Risto Karinkanta
Mitään en kadu. No, tosiasiassa aivan systemaattinen tautini on ahnehtia kirjastooni massiivisen määrä pelejä, joita ehdin pelata sitten eläkkeellä. Tuhahtelen vaatekauppojen kausialennuksille, mutta siitä huolimatta päädyn hamstraamaan julkaisuja Steam- ja Epic-kirjastooni alennusmyyntien myötä. Niin heikkoa on liha!
Kaikkein nolointa on se, että kirjastostani on tullut niin laaja, etten muista enää omistamiani pelejä. Sen seurauksena olen ajoittain päätynyt ostamaan vahingossa saman pelin useampaan kertaan eri julkaisualustoille. Erityisesti Epicin ilmaispelit ovat kiusallisia, sillä en koskaan muista poistaa julkaisua pois Steamin toivelistaltani. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, jolloin mojova Steam-alennus on saanut törsäämään valmiiksi omistamaani teokseen. Tai kenties alitajuntani haluaa vain tukea kehittäjiä?
Jaakko Herranen
Nyt on pakko nihkeillä hieman Nintendoa kohtaan, yhtään japanilaisjätin merkitystä pelimaailmalle aliarvioimatta. Wii U, josta ei onneksi pitänyt itse maksaa senttiäkään, jäi käytännössä kokonaan käyttämättä satunnaisia Mario Kart 8 -sessioita lukuun ottamatta. Annoin uudenveroisen laitteen lähestulkoon pilkkahintaan pois, onneksi hyvä ja arvostava koti löytyi.
Switchin ostamisen kanssa taas jahkailin useamman vuoden, ennen kuin Facebook-kirppikseltä mokoman halvalla bongasin. Hinnasta onneksi tingin jonkin verran, sillä tämän vuoden aikana masiinalla ei ole tullut pelattua oikeastaan yhtään mitään. Breath of the Wild osoittautui joka suhteessa surkeaksi pelikokemukseksi ja ylivoimaisesti heikoimmaksi pelaamakseni Zelda-seikkailuksi koskaan, ei siis lainkaan pelaamisen arvoiseksi parin tunnin kokeilua enempää. Super Mario Odyssey onneksi oli tutun timanttista laatua heti alkumetreiltä lähtien, mutta senkin pelaaminen sitten jossain vaiheessa vain hiipui pois. Pikaisesti reissun päällä testattuna Switch on kyllä osoittautunut kelpo vempeleeksi, mutta kun sattuneesta syystä reissut ovat olleet viime vuosina vähissä, on jäänyt pölyttymään... jonnekin... missähän se edes on?
Niko Lähteenmäki
Samaistun erittäin voimakkaasti Leskisen Petrin kertomukseen, joskin Wii U oli itsellä käytössä parhaimmillaan hyvinkin aktiivisesti ja löytyy itse asiassa edelleen kokoelmista. Sen sijaan PS Vitan kohdalla tuli itselläkin todella vahva ostajan katumus noin vuosi-pari hankinnan jälkeen. Useat yksinoikeudet, kuten Tearaway ja Gravity Rush saapuivat aikoinaan parempina versioina PlayStation 4:lle, ja kun 3DS:kin löytyi jo taloudesta, ei Vitan pitämiselle ollut oikein perusteita.
Kaduttavin peliostos on kuitenkin Duke Nukem Foreverin Balls of Steel -painoksen hankkiminen julkaisussa. En ole varmaan koskaan nähnyt niin nopeaa hinnanalennusta millekään tuotteelle, enkä enää muista sitäkään, miksi ihmeessä päädyin ylipäätään ennakkotilaamaan kyseisen tuotteen. Joskus ihminen vain on aivan helvetin tyhmä.
Petri Kataja
Sain idean tähän juttuun siitä, että jouduin hankkimaan Xbox Live -jäsenyyden pelatakseni yhden vähemmän hyvän arvostelupelin *köh* Embr *köh* moninpeliä arviotekstiä varten. Pohja narinalta kuitenkin lähti, kun huomasin palvelua irtisanoessani, että vaikka otin tilauksen kuukaudeksi, niin Microsoft maksoi käyttämättömiltä päiviltä pennosia takaisin suuntaani. Tämähän oli mainiota.
Mutta onhan sitä pari muutakin harhaostosta tullut tehtyä, totta kai. Mieleen tulee joitakin yksittäisiä pelejä, jotka eivät ole lopulta maistuneet kovinkaan paljoa tai ovat vain jääneet huomiotta. Esimerkkeinä vaikka Prince of Persia: Warrior Within (ylisynkeätä ja epämielenkiintoista tasoloikkatoimintaa), MadWorld (edelleen muoveissa, joku päivä vielä testiin!) ja Little King's Story (ei syystä tai toisesta kiinnostanut kovin pitkään).
Henkilökohtaisesti viime aikoina on harmittanut, että kaksi kehuttua ja hyvää nimikettä on jäänyt käytännössä tyystin pelaamatta. Kyseessä ovat Switchille ostetut Don't Starve sekä Civilization VI. Don't Starve on yksi suosikkipeleistäni, ja Switch on jotakuinkin paras mahdollinen konsoli sen kokemiselle, mobiilisti missä vain. Mutta syystä tai toisesta nimike on jäänyt huomiotta. Liikaa kaikkea muuta koettavaa, ettei tähän "juonettomaan" seikkailuun tule palanneeksi?
Civilization VI sen sijaan jäi kesken vielä nopeammin, kiitos ylipitkän tutoriaalin, joka vielä kaatui oletettavasti puolivälissään. Harmitus oli kova, sillä mieluusti olisin perusteet oppinut ennen varsinaiseen "kampanjaan" hyppäämistä. Kesken jäi. Ehkä vielä joskus testiin, koska kyseessähän on mitä mainioin nimike.
