Hei tonttu-ukot hyppikää
Odottavan aika on pitkä. Jopa niin pitkä, ettei muista enää odottavansa. Tarsier Studiosin tunnelmallinen emopeli iski groteskin maailmansa ja kaikin puolin pätevän pelattavuutensa ansiosta. Julkaisun aikoihin ilmoitettiin myös kolmesta laajennuspaketista, jotka ilmestyvät tasaisen harvaan tahtiin. Ensimmäinen, The Dephts, saapui heinäkuussa ja tarjoili pitkälti samaa kuin pääkampanja. Nyt julkaistu The Hideaway jatkaa suoraan siitä, ja viimeistä palasta odotellaan helmikuun pakkasilla.
Siinä missä The Dephts keskittyi veden ympärille, avaa The Hideaway Little Nightmaresissa vipeltävien pienten tonttujen taustoja ja tarkoitusta. Ensimmäisestä laajennuksesta tutun sankarin sukat pysyvät tällä kertaa kuivana, sillä miljöö koostuu pääasiassa hiilikellarin pölyisistä nurkista ja varastoista. Pienistä veijareista saa luotettavia apulaisia yksinkertaisesti halaamalla heitä. Tosin suippohattuiset apurit eivät osaa hypätä taikka kiivetä, joten pelaajan tehtäväksi jää viskellä ukkeleita roikkumaan ovia avaaviin vipuihin tai ylipäätänsä esteiden yli. Työntöapua he tarjoavat onneksi automaattisesti. Sympaattiset vipeltäjät sopivat hyvin Little Nightmaresin kummalliseen maailmaan, mutta älyn lahjoilla heitä ei ole siunattu. Tekoälyhahmoja saa olla siirtelemässä tuon tuosta ja välillä tontut jumittavat pieniin kynnyksiin.
Tutulla kaavalla
Pulmat ovat edelleen hyvin simppeleitä: kiipeä tuonne, avaa ovi, siirrä laatikkoa ja niin edelleen. Välillä päämäärä on vain verhottu epämääräisyyden alle. Etenemisreitti on joko varjoissa piilossa, ja kerran pelihahmo ei suostunut vain kiipeämään tarvittavalle tasolle. Vasta pelin uudelleenkäynnistys ratkaisi ongelman. Kuolemat johtuvatkin pääasiassa selkeiden ohjeiden puutteesta, eikä itse vaikeusasteesta. Tunnin mittaiseen seikkailuun tulee teennäisesti puoli tuntia lisäaikaa, vain turhauttavien yritys ja erehdys -tilanteiden kautta.
The Hideaway näyttää ja kuulostaa edelleen hyvältä – aivan kuten emopelikin. Pimeys on vallitseva olotila, jota puhkotaan sankarin, The Runaway Kidin, pikkuruisella taskulampulla. Kentät koostuvat uusista alueista, joissa saa olla pääasiassa rauhassa keinuvan laivan vaarallisilta asukkailta. Pitkäkäsinen ja sokea The Janitor -pahis piinaa muutamassa kohtauksessa, mutta muuten seikkailussa panostetaan tasoloikintaan ja pulmanratkontaan. Parhaimmillaan nimike pääseekin rauhallisissa tilanteissa, jolloin saa keskittyä tutkimaan ympäristöjä ja niihin piilotettuja viittauksia Little Nightmaresin suuremmasta juonikuviosta. Tarinaahan lisäosassa ei ole nimeksikään, vaikka lopussa yksi tuttu hahmo tekeekin pikavisiitin. Lisäosa on suoraviivainen pakomatka alusta loppuun asti.
Yhtä vaille valmis
Todella hidas julkaisutahti on omituinen ratkaisu studiolta. Episodit ovat liian lyhyitä ja jättävät kaipaamaan lisää sisältöä lumoavaan maailmaan, joten kolmen kuukauden odotusaika tappaa mielenkiinnon sekä karistaa muistot tapahtumista. Samalla tavalla kuin ensimmäisen lisäosan kanssa, kontrollitkin olivat unohtuneet julkaisuiden välissä. The Hideaway on silti passeli vaikkakin ajoittain turhauttava laajennus tunnelmalliseen peliin. Toivottavasti viimeinen osa nivoo tarinan tyydyttävästi yhteen, ja tekijät voivat sen jälkeen keskittyä täysipainotteisesti aitoon jatko-osaan.
