Skyrim: Dragonborn (DLC)

Skyrim laajenee entisestään pelin kolmannessa laajennuksessa, Dragonbornissa. Kahden kulttilaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuva dovahkiin saa nopean välienselvittelyn jälkeen selville muuan Miraakin tahtovan tämän hengiltä. Johtolangat johtavat valtakunnasta koilliseen sijaitsevalle Solstheimin saarelle, jonka asukkaat tuntuvat kärsivän Miraakiin liittyen muistinmenetyksestä. Samaan aikaan mysteeriset kivimuodostelmat lumoavat saaren väestön tottelemaan jonkun ulkopuolisen voiman tahtoa.

Juonesta ei tosin ole mielenkiintoa kannattelemaan, sillä kutkuttavan alkuasetelman jälkeen se etenee kovin yllätyksettömästi kohti väistämätöntä kaksintaistoa. Miraak jää hahmona hyvin etäiseksi, eikä häntä oikeastaan edes kohdata ennen kuin aivan viime metreillä. Toki ulkopuolisilta saa tiedusteltua hieman enemmän ensimmäisestä dovahkiinista, mutta laajennuksen kannalta tärkeässä roolissa olevasta hahmosta olisi voinut odottaa hieman enemmän.

  

Kerronnan puute ei onnekseen ennätä kauaa haitata. Dragonborn tuo emopelille uskollisesti valtavan määrän tekemistä. Onkin hyvin todennäköistä, että pääjuoneen ei edes koske muutamien ensituntien aikana. Pelkästään ensimmäinen rannikkokylä Raven Rock tarjoaa useita mielenkiintoisia sivutehtäviä hoidettavaksi, ja lokikirjaan saa lisätäytettä tutustumalla saaren kahteen muuhun kyläyhteisöön. Näiden ohella kookas Solstheim kätkee sisuksiinsa lukuisia hautaholveja, luolastoja ja raunioita.

Tutkittavan lisäksi laajennus tuo täydennystä myös varustelupuolelle. Uusia tavaroita, taikoja, kerättäviä aineksia ja huutoja saapuu roppakaupalla lisää. Pelkästään erilaisia haarniskoja on lisätty neljällä, joten sepät pääsevät taas kilisyttämään vasaroitaan loimun äärellä. Runsaudestaan huolimatta monet kamppeista saattavat kuitenkin jäädä aavistuksen hyödyttömiksi korkean tason pelaajille. Poikkeuksen sääntöön tekee lohikäärmeet kesyttävä huuto, jolla pelaajat pääsevät lopulta toteuttamaan salaisen haaveensa: lohikäärmeellä lentelyn. Lisko hallinnoi taivaita itsenäisesti, mutta selässä ollessaan pelaaja voi maalata ratsulleen hyökkäyskohteita ja osallistua toimintaan omin taikavoimin. Siivekkään kyydissä on mahdollisuus myös pikamatkustaa.

  

Lisäykset eivät jää vielä siihen. Yhtä etäällä Skyrimista ja Morrowindista sijaitseva Solstheim on tasapuolinen kattaus molempia valtakuntia. Jälkimmäisessä sijaitsevan tulivuori Dagoth Urin purkauduttua saariston koko eteläinen osa on ankean harmaan tuhkan sävyttämä, mikä on tuonut alueelle myös uudenlaista faunaa. Käytännössä lähes koko saaren hirviökattaus koostuu kokonaan uusista tuttavuuksista, joiden kokoero vaihtelee kengällä poljettavista rantakirpuista Morrowindista tuttuihin kulkuvälineinäkin toimineisiin lonkeroliitäjiin. Pohjoisessa asustavat rieklingit ovat puolestaan Riiviöistä kopioituja possuratsastajia, ja seekerit vaeltavat daedra Hermaeus Moran Cthulhu-vaikutteisessa Apocryphassa.

Skyrim: Dragonborn jättää pääjuonen osalta kaipaamaan hieman lisää, mutta se lieventää vahinkoa tarjoamalla reilusti uutta sisältöä. Visuaalisesti näyttävän Solstheimin mantujen samoiluun saakin helposti tuhlattua yli kymmenen tuntia. Kun valtaosan käytetystä ajasta pystyy vieläpä tuomaan takaisin emopeliin, ei lopputulosta voi pitää kuin onnistuneena.