Joulukalenteri 2012

: Luukku 7: Lopettamisen sietämätön vaikeus

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten tavataan sanoa. Kliimaksi ei kuitenkaan miellytä aina jok'ikistä fania, kuten vuonna 2012 saatiin huomata. Keväällä käyty kalabaliikki tämän sukupolven merkittävimmän roolipelisarjan päätöksestä hakee vertaistaan.

Maaliskuun alussa julkaistu Mass Effect 3 kantoi harteillaan valtavaa apinaa. Biowaren kehittämän pelisarjan kaksi ensimmäistä osaa olivat nostaneet länsimaisten toimintaroolipelien tason täysin uudelle tasolle tarjoamalla tarinan, jossa pelaajien tekemillä päätöksillä ja teoilla oli seuraamuksia. Tästä johtuen komentaja Shepardin seikkailu tuntui henkilökohtaiselta asialta. Kiitosta täytyy tietenkin antaa myös päähahmon seurana matkanneille sivuhahmoille, joiden menneisyyden penkominen onnistui kiehtomaan osasta toiseen.

Viimein trilogian päätösosan pariin päästetyt pelaajat eivät todellakaan peitelleet pettymystään nähtyään pannukakuksi lässähtäneen loppuratkaisun. Yhtäkkiä kaikki koetut tapahtumat aina universumin tai hahmon pelastamisen ja tapattamisen välillä menetti merkityksen, kun kaikki tiet veivätkin lähes identtiseen paikkaan. Erilaiset valinnat toki vaikuttivat hienoisesti siihen käsitykseen, joka pelaajalle annettiin. Se ei kuitenkaan ollut kaikille riittävästi, minkä takia kevään ja alkukesän ajan saatiinkin seurata verkkoyhteisön nousua barrikadeille.

Missä vaiheessa Bioware meni metsään niin pahasti, että aiemmin ansaittu maine jumalaisena ja virheitä tekemättömänä pelistudiona kärsi näin pahasti? Suurin syy lienee siinä, että loppuhuipennus ei antanut kuvaa siitä, että aiemmin tehdyt ratkaisut olivat olleet selkeä syy ja seuraus seikkailun päätökselle. Myös trilogian aikana tehtyjen erilaisten rautalangasta väännettyjen seuraamuksien ohella tulkinnanvarainen päätös ei ollut ihan kaikkien mieleen. Vaikka Mass Effect -saagaa ei voi missään nimessä pitää pelaajaa aliarvioivana pakettina, matkan aikana koetut tilanteet olivat kausaalisuudeltaan varsin yksiselitteisiä. Seuraukset näkyivät heti, ja vaikka tarina tuntuikin henkilökohtaiselta matkalta omine ratkaisuineen, omaa tulkintaa ei tarvinnut tehdä missään vaiheessa tilanteiden kehittymisen suhteen.

Loppuratkaisusta kitiseminen johti kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, jota ei ole vielä aiemmin nähty. Adressit, kauppakomissioon tehdyt valitukset sekä kiihkomielisten fanien pettymyksen ilmaisut taisivat olla Biowarelle liikaa, sillä kehittäjätiimi julkaisi kesäkuun lopussa ilmaiseksi jaetun Extended Cut -laajennuksen, jossa selvennettiin valintojen merkitystä Shepardin seikkailun jälkeiselle ajalle. Sekään ei tyydyttänyt kaikkia, mutta pahin mekkala asian tiimoilta saatiin kuitenkin päätökseen.

Mass Effect 3 muistettaneen tulevaisuudessa paitsi trilogiansa päättäjä, mutta myös ensimmäisenä pelinä, jonka lopetus sai ihmismassat tosissaan liikkeelle osoittamaan mieltään. Vastaavanlaista tilannetta ei tule mieleen edes muiden viihdemuotojen saralta, joten jonkinlainen kulttuurihistoriallinen teko onnistuttiin luomaan vuonna 2012. Toivottavasti tässä tapauksessa nähty mekkala ei johda siihen, että tulevaisuudessa tarinoiden lopetuksessa pelattaisiin ainoastaan varman päälle. Yllättäviä loppuja kaivataan vastaisuudessakin, eikä tulkinnanvaraisuuden minimoimisella saavuteta kuin pahaa mieltä ja pelaajien tyhmentymistä.

Loppuun on vielä kerrottava omakohtainen näkemykseni lopetuksesta. Laajennettua loppua en ole halunnut katsoa, sillä minun komentajattareni seikkailu päättyi alkuperäiseen loppunäytökseen. Se ei kenties ollut täydellinen huipennus, mutta se onnistui kuitenkin päättämään yhden taipaleen riittävän hyvin. Mass Effect 3:n pahimmat heikkoudet olivatkin aivan muualla kuin tarinassa. Toki on ymmärrettävä niitäkin, jotka ovat kahlanneet trilogiaa useilla eri skenaarioilla vain nähdäkseen valintoja seuranneet ratkaisut.

Toivottavasti Bioware uskaltaa kuitenkin lähteä kehittämään Mass Effectin jatkoa rohkeasti ja pelaajien ennakko-odotuksista piittaamatta.