Ensivaikutelma hiihtomaskia muistuttavasta virtuaalilaseista on vaikuttava. Mattapintainen materiaali on jämäkkää, eikä tunnu ollenkaan halvalta. Maski on yllättävän kevyt ja istuu hyvin päähän. Testisession aikana lasit eivät missään vaiheessa painaneet häiritsevästi, ja säätövaraakin oli tarpeeksi. Illan tarjontaan kuului neljä laitteen ominaisuuksia monipuolisesti esittelevää demoa: Roller Coaster, Titans of Space, Sixense Tuscany Demo sekä viimeisenä Oculusta varten muokattu versio Team Fortress 2:sta.
Kun maskin painaa ensimmäistä kertaa silmilleen, olo on epärealistinen. Koko näkökenttä täyttyy uskottavasta virtuaalimaailmasta, eikä mustia rajoja tai muita keinotekoisia rajoitteita ole peittämässä maisemaa. Olet vuoristoratavaunussa, joka matelee hiljalleen linnan tornien välistä ylöspäin. Radan kilkatus kuuluu kuulokkeista. Maisemia ehtii ihastella vain hetken, ja sitten vaunu kaartaa jo hurjaa kyytiä oikealle ja vasemmalle. Vaikka tietää seisovansa tukevasti paikallaan, käskee näköaisti nojata mutkissa ja viimeistään hyppyrin kohdalla kädet hakevat tukea läheisestä tuolin nojasta. Immersiota rikkovat vain sivustaseuraajien naurahdukset ja kommentit. Rata on kierretty nopeasti ja on aika palata reaalimaailmaan. Tunne on omituinen, vähän kuin olisi ollut keinuvassa laivassa.
Rauhallinen Titans of Space -avaruusmatkailudemo tarjoaa optimaalisemman tavan tutustua laitteeseen ja sen toiminnallisuuteen. Oculus Riftin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on sen kyky tunnistaa pelaajan päänliikkeet. Vasteaika on hiottu minimiin, mikä vahvistaa vielä enemmän siellä olemisen tunnetta. Avaruusmatka tehdään turvallisesti istuma-asennosta, joten ei muuta kuin planeettoja ihailemaan. Oculus tunnistaa päänliikkeet todella realistisesti. Kun kääntää tai kallistaa päätänsä mihin suuntaan tahansa, virtuaalimaailma seuraa perässä. Varsinkin taaksepäin katsominen tuntuu vapauttavalta: Jatkossa räiskintäpeleissä ei tarvitse kääntyä nähdäkseen olkansa yli. Hitaanpuoleisen demon aikana huomaa ensimmäistä kertaa, ettei kehitysyksikön resoluutio ole paras mahdollinen. Ympäristöt näyttävät uskottavilta, mutta tekstit ja pienet yksityiskohdat puuroutuvat pikselimössöksi. Pieni tekninen puute, minkä pitäisi korjautua kuluttajaversioon mennessä.
Kahdessa ensimmäisessä testissä pelaaja oli kyytiläinen, eikä päässyt itse vaikuttamaan etenemissuuntaan. Seuraavaksi Eero vei meidät Italian idylliseen maisemaan Toscanan auringon alle. Käteen lyötiin Wiin Nunchuckeja muistuttavat Razer Hydra -liiketunnisteohjaimet, joiden avulla pelaaja ohjaa itseään sekä ruudulle ilmestyviä virtuaalikäsiä. Vasemman ohjaimen tatti kontrolloi liikettä, oikea kropan suuntaa ja itse Oculus Rift määrää näkökentän. Viimeistään nyt aivot menevät solmuun.
Toscanan maisemat ovat kerrassaan upeat. Taivaalla lentelee voikukansiemeniä, aurinko häikäisee pilven takaa ja syvyysvaikutelman vaikutuksen huomaa kunnolla. Kaiteen yli kurkkaaminen saa varmasti korkeanpaikankammosta kärsivän hikoilemaan. Ja niin saa pelkät rappusetkin: nopea liikkuminen yhdistettynä aivoille täysin uuteen kokemukseen nostattavat epämiellyttävän tunteen, eräänlaisen matkapahoinvoinnin. Vierailu virtuaalitodellisuudessa ei selvästi sovi kaikille, ja ikäväkseni totean kuuluvani siihen joukkoon. Team Fortress 2 toimi myös sulavasti, mutta oma pää ei enää hektistä räiskintää kestä. Hiljalleen hiipinyt pahaolo ja kylmä hiki katkaisevat testauksen - mutta olihan kokemus.
Oculus Rift pisti pään pyörälle. Laitteen luoma immersio on sanoinkuvaamaton, ja odotan mielenkiinnolla mihin pelinkehittäjät Oculuksen tarjoamat mahdollisuudet käyttävät. Olemme asteen lähempänä Ready Player One -kirjan kuvailemaa tulevaisuutta tai Demolition Manin intiimikohtausta. Mitä muuta pelaamisen tulevaisuus tarjoaa, se jää nähtäväksi.
Kommentit
Demolition Man mainittu!
Demolition Man mainittu! Aijai, että on hieno elokuva.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi