Vanha kunnon zombihupailu palaa isompana kuin koskaan. Capcomin Dead Rising 3 siirtyy avoimeen maailmaan, ja aivan kuten kaksi edeltäjäänsä, lupaa aiempaa enemmän epäkuolleita kerralla ruudulle. Edeltäjiensä tapaan lupaus toteutetaan.
Los Ramosin kaupunkiin sijoittuva Dead Rising 3 on totuttua synkempi kokemus. Ulkoasu on paljon maanläheisempi ja väreiltään karsittu, mikä henkii huomattavasti apokalyptisempaa tunnelmaa kuin sarjan aiemmat osat. Fanien ei kannata kuitenkaan huolestua. Vaikka peli menisi visuaalisesti täysiverisestä selviytymiskauhusta, on perinteinen hurmeinen hurlumhei-henki säilytetty visusti mukana. Tällä erää pelaaja saa vain itse päättää, kuinka läskiksi haluaa menonsa lyödä. Valitettavasti aiempien osien helmasynti, takelteleva ruudunpäivitys, on testisessioiden perusteella säilynyt ennallaan.
Meno vaikuttaa sen sijaan päällisin puolin identtiseltä sarjan aiempia osia pelanneillle. Valtavia zombilaumoja lanataan Tuonelaan mitä erinäisin asein, joita päähenkilö Nick Ramos pystyy tällä kertaa kyhäämään milloin vain. Turhaa juoksemista on karsittu myös sillä, että nyt kaikki löydetyt ja kasatut tarvikkeet tallentuvat automaattisesti turvapaikan varustekaappiin, josta ne voi napata halutessaan matkaansa. Hahmonkehitys on niin ikään muokattu uuteen uskoon. Tasonnousun yhteydessä pelaajalle annetaan vapaat kädet nostaa haluamaansa taitoa tai avata uusia kykyjä/bonuksia hahmollensa.
Pelkän lukumääränsä lisäksi zombit ovat kokeneet toisenlaisiakin muutoksia. Ensinnäkin epäkuolleiden aggressiivisuutta on kuulemma lisätty, minkä pitäisi johtaa siihen, etteivät mätäsäkit enää seisoskele paikallaan odotellen pelaajan tuloa. Toisekseen ne reagoivat ääneen ja valoihin, jotka toimivat niin hyödyksi kuin pelaajaa vastaankin. Nerokkaana pikkulisänä Kinect siirtää olohuoneesta kantautuvat äänet peliin, joten kesken hiippailun nokosiltaan heräävä pikkuvauva saattaa johdattaa läheisen zombilauman suoraan pelaajan kimppuun. Viimeisenä epäkuolleiden valikoimaa on kasvatettu esimerkiksi kestävämmillä palomiehillä ja taklaavilla futareilla, joiden pitäisi piristää hieman toimintaa.
Pelattavaa lääniä riittää runsaasti. Dead Rising 3:n pelisuunnittelijan mukaan jokainen kaupungin rakennus ja on viemäri rakennettu alusta lähtien yksilöllisiksi. Valtavien välimatkojen – alue koostuu yhteensä neljästä pienemmästä kaupunginosasta – vuoksi ajoneuvot nousevat aiempaa suurempaan osaan. Maastureiden, moottoripyörien ja urheiluautojen kylkeen on tuotu hieman yksilöllisempiä kulkuvälineitä, joista etenkin tiejyrä nostatti jo pelkällä ajatuksena hymyn huulille.
Kolmososa hylkää tarinan osalta aiemmista osista tutun kelloa vastaan taistelun ja nostaa vihollisiksi sen sijaan itseoikeutetusti löyhkäävät kuolleet. Puristit saavat tosin haluamansa, sillä kehitystiimi tuo halukkaille perinteitä kunnioittavan Nightmare-tason. Siinä iki-ihana tiuku käy armottomasti kohti seuraavaa etappia, josta myöhästyminen tietää kampanjan epäonnistumista.
Uusi sukupolvi tuo mukanaan myös uudet lisäominaisuudet. Kinect-erikoisuudet on sullottu peliin niitä kaipaaville, mutta niitä ei ole suinkaan pakko käyttää. Zombien tarttuessa kurkkuun pelaaja voi ravistaa ohjainta näppäilyn sijaan, ja mukaan tarttuneita selviytyjiä voi opastaa osoittamalla sormella haluamaansa kohteeseen. Smartglass-tuki tuo puolestaan peliin uniikkeja ominaisuuksia, joita ei voi saada muuta kautta. Oma kännykkä tai tabi toimii tällöin muun muassa kartta- ja esinepalveluna: siihen voi vastaanottaa tehtäviä ja sen avulla pystyy kutsumaan muun muassa ilmaiskuja pommittamaan vihollislauma maan tasalle.
Dead Rising 3 vaikuttaa juuri niin lupaavalta kuin sopii odottaakin. Valtavat zombilaumat, avoin maailma ja hurmeinen lahtaus ovat säilyneet ennallaan, vaan niin on valitettavasti ala-arvoinen ruudunpäivityskin. Jälkimmäinen ei tosin koskaan haitannut liiaksi sarjan aiemmissa osissa, mutta olisihan tuon suonut saavan kunnolla pyöriviä pelejä näin seuraavalle konsolisukupolvelle.
Dead Rising 3 ilmestyy kuluvan vuoden marraskuussa yksinoikeudella Xbox Onelle.
