Julkaisija ja kehittäjä Don't Nod on toiminnallisemman Banishers-pelin jälkeen palannut tutuille raiteilleen teinityttöjen elämästä kertovien narratiivisten pelien pariin. Tuttua on myös episodimainen kerronta: ensimmäinen osa julkaistaan nyt, jatkoa seuraa huhtikuussa. Tämän vuoksi julkaisemme tässä vaiheessa vain ennakkoarvion, lopullisen tuomion annamme pelin valmistuttua lopullisesti.
Kaksi kertomusta yhden hinnalla
Tarina neljän tytön uskomattomasta kesästä '95 kerrotaan kehyskertomuksena, jossa kaverukset päätyvät 27 vuotta myöhemmin tapaamaan vanhassa kotikylässään Yhdysvaltojen ruostevyöhykkeellä ja muistelemaan menneitä. Aika on erottanut kumppanukset toisistaan, mutta kesän hellyttävät – sekä yliluonnolliset – tapahtumat palaavat mieleen takaumakohtausten kautta.
Kahta eri aikajanaa kuvataan täysin eri tahtiin, sillä paikalliseen kapakkaan sijoittuva kehyskertomus kuvataan ensimmäisessä persoonassa, varsinaisen ysärikesän tapahtumat taas kolmannessa. Päähenkilö Swann, videokuvaamiseen hurahtanut nörttityttö, ehtii paikalle ensimmäisenä ja episodi ehtii puoliväliin ennen kuin edes ensimmäinen kaverus ehtii liittyä seuraan.
Maagisen realismin hengessä tapahtuva kertomus kuvitteellisessa Velvet Coven kylässä kertoo ensisijaisesti ystävyydestä ja Swannin kasvamisesta ulos kuorestaan. Stand by Men hengessä nelikko päätyy erikoisiin kohtaamisiin enimmäkseen ympäröivässä metsässä. Jotain yliluonnollista on kuitenkin ilmassa, sillä nykyajassa nelikymppisiksi kasvaneet ystävät ovat unohtaneet suurimman osan tapahtumista, jotka eivät silti jätä heitä rauhaan. Mitä metsässä tapahtui?
Punkkia ilman punkkua
Jos Life is Strangen Maxin pääasiallisena työkaluna oli kamera, on Swannin käytössä kotivideokamera. Suuri osa ajasta kuluukin kameran objektiivin lävitse, sillä maailma on täynnä erilaista kuvattavaa. Useat juonenpätkät etenevät vasta, kun hahmo on saanut filmailla riittävästi bändikämppää tai ränsistynyttä leikkipuistoa. Näiden lisäksi kaikenlaista keräiltävää linnuista maisemapotretteihin riittää.
Mukana on myös aavemaisia kohtauksia, joita kumpuaa yön pimeydestä. Nämä muistuttavatkin erästä 90-luvun erikoisinta hittielokuvaa, osin käsivarakameralla kuvattua The Blair Witch Projectia. Don't Nod onnistuu jälleen kerran todella hyvin rakentamaan tavaramerkkitunnettaan: nostalgista empatiaa hahmon tilannetta kohtaan.
Hahmonelikko muodostaa mielenkiintoisen ryhmän, vaikka heidän suurin yhteinen nimittäjänsä onkin erilaisuus konservatiivisella pikkupaikkakunnalla. Kaljaa ja röökiä vetävä punkkari-Nora, kiltin rauhallinen Autumn, vahvatahtoinen musiikkidiggari Kat ja päähenkilö Swann ovat kaikki erinomaisia hahmoja, teineinä ja aikuisina. Yhteinen punk-projekti tuo melkoisesti säpinää paitsi tyttöjen, myös kyläläisten kesään.
Tärkeintä on se, että käsikirjoitus on kerta kaikkiaan erinomaista. Hahmojen sanailu on erinomaista, ja he osaavat sanoittaa tunteensa ja ajatuksensa tavalla, joka saisi psykoterapeuttinikin vihertymään kateudesta.
Uuden sarjan alku
Lopputulos on erinomainen, vaikka teoksesta nauttiminen vaatiikin toleranssia kävelysimulaattoreille. Puheosioita ei voi ohittaa ja tahti on muutenkin rauhallisen maalaileva, joten teokseen tarttuvien on syytä tietää mitä odottaa. Hirmuisen pitkä ensimmäinen osa ei ole, sillä nurkkiakin koluamalla sain kulutettua vain seitsemisen tuntia peliaikaa. Korostan, että nämä ovat sitä kuuluisaa laatuaikaa.
Harmillisesti teknisesti jotain on mennyt pieleen. RTX 3080 -näytönohjaimeni ei onnistunut pyörittämään peliä pätkimättä edes täydellä DLSS-tuella ja minimiasetuksilla. En tiedä mistä on kyse, mutta ainakaan arvosteluversiossa en onnistunut saamaan paikoittaista pätkimistä loppumaan. Toivottavasti asiaan löytyy nopeita ratkaisuja, sillä ajoittain käynnistyvä nykiminen oli todella häiritsevää.
Julkaisijan mukaan Lost Records tulee olemaan Life is Strangen tapaan pelisarja, jonka ensimmäinen osa Bloom & Rage on. Tämä on hieno juttu, etenkin kun Life is Strangen oikeudet menetettiin Square Enixille. Bloom & Ragen toinen ja viimeinen osio julkaistaan 15.4. ilmaisena lisäosana.
