Vuoden pelit 2004

Xbox-maailmassa pelivuotta 2004 leimasivat jatko-osat, hype ja petetyt lupaukset. 12 kuukautta sitten alkava vuosi vaikutti uskomattomalta laatupelien paraatilta. Jokainen nimike ei kuitenkaan voi olla maailman paras peli, ja niinpä suurempia ja pienempiä pettymyksiä jouduttiin kokemaan vuoden varrella useita. Lisäksi osa odotetuista peleistä siirrettiin vuodelle 2005, osan julkaisuaika kumitettiin listoilta kokonaan. Onneksi mukaan mahtui myös muutamia yllättäjiä, joilta ei osattu odottaa yhtikäs mitään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että vuosi 2004 oli pelitarjonnaltaan hyvä, muttei mitenkään maata järisyttävä. Xbox sai lopulta vain yhden megahitin: Halo 2:n.

Laitemyyntien osalta Xbox nousi länsimaissa viimeinkin varteenotettavaksi haastajaksi Sonyn PlayStation 2:lle. Vuoden loppupuolella Xbox pystyi useana kuukautena pesemään pahimman kilpailijansa Pohjois-Amerikan laitemyynneissä, vaikka Sonylla oli valttikorttinaan GTA: San Andreas. Myös Euroopassa Xboxin myynti vahvistui. Xbox-myönteisyyden lisääntyessä pelimyynti kiihtyi, minkä ansiosta Microsoft kykeni jopa puolittamaan Xbox-yksikön tappiot viime vuoteen nähden. Valitettavasti Japanin markkinoilla Xbox rämpii syvemmällä kuin koskaan, mikä antaa maailmanlaajuisia kokonaismyyntejä katsottaessa merkittävää tasoitusta Nintendon pikkuruiselle GameCubelle.

XboxFIN rakensi tänä vuonna Vuoden pelit -juttunsa eri tavalla kuin viime vuonna, jolloin jokainen ylläpitäjä sai esittää omat henkilökohtaiset listansa. Tänä vuonna ylläpito järjesti sisäisen äänestyksen, jonka perusteella omissa kategorioissaan eniten ääniä saaneet pelit saivat paikkansa listalla. Joidenkin kategorioiden osalta äänestys meni tiukaksi. Positiivisimman yllättäjän, omaperäisimmän pelin ja parhaan jatko-osan kohdalla tarvittiin uusintaäänestystä, jossa ylläpidon jäsenet valitsivat tasapisteisiin päätyneistä peleistä mieluisimman. Kyseisissä kategorioissa loppuun asti taistelleet Riddick, Full Spectrum Warrior ja LMA Manager 2005 saivat tällä kertaa taipua alla näkyvien voittajien tieltä.

Vuoden peli: Halo 2 (Julkaisija: Microsoft, Kehittäjä: Bungie) Halo 2 on valtaisa menestys. Master Chiefin jatkotarina ei tarjoa pelkästään hyvää toimintaviihdettä, se on myös vaikuttanut viihdealalla ylipäätään. Halo 2:sta tuli 9.11.2004 historian nopeimmin myyvä videopeli, kun se onnistui yltämään 2,25 miljoonaan myytyyn kopion ensimmäisen myyntipäivänsä aikana. Samalla pelistä saadut tulot ylittivät suurimpien Hollywood-elokuvien ensi-iltatulot. Halo on todellinen populaarikulttuurin ilmiö, joka tunnetaan ympäri maailman. Pelaajille pelin kaupallista menestystä tärkeämpää on kuitenkin sen sisältö. Halo 2 tarjoaa taidokkaasti toteutettua ja ennen kaikkea konsolillakin vaivatta pelattavaa ensimmäisen persoonan avaruusoopperaa, joka kärsii lähinnä vain lyhyydestä. Monille pelin rajoja rikkova Live-moninpeli on kuitenkin tarjonnut jopa satoja tunteja lisähupia. Halo 2 on yksi kokonaisvaltaisimmista räiskintäpeleistä, joka on huomattu pelimaailman ulkopuolellakin. Siksi se ansaitsee vuoden pelin tittelin.

Vuoden uutinen: EA ja MS vihdoin Xbox Live -sopimukseen Electronic Artsin vastahakoisuus Xbox Liven tukemisessa oli pitkään rajoite palvelun kasvulle. EA osaa vetävien pelien tuottamisen, joiden merkitys mille tahansa pelialustalle on oleellinen. EA:n ja Microsoftin sovittua Live-kiistansa myös Xboxin verkkoyhteisö on voinut nauttia EA:n menestyksekkäimpien pelien online-puolesta siinä missä PS2-veljensäkin. Kuin sopimusta kunnioittaakseen EA järjesti loppuvuodesta historian ensimmäisen interaktiivisen jalkapallon maailmancupin yksinoikeudella Xbox Livessä FIFA 2005:ttä käyttäen.

Paras toimintapeli: Ninja Gaiden (Julkaisija: Tecmo/Microsoft, Kehittäjä: Team Ninja) Team Ninjan pitkään työstämä ja useita kertoja myöhästynyt Xboxin Ninja Gaiden osoittautui yhdeksi parhaimmista toimintapeleistä koskaan. Huolellisesti suunnitellun pelin ainoa suurempi puute on holtiton kamera. Vertaansa vailla oleva taistelusysteemi, tiukat mutta rehdit haasteet, monipuoliset viholliset ja yli 20-tuntinen tarina kuitenkin lämmittävät mieltä niin paljon, ettei kuvakulman epävakaudesta kehtaa tehdä barrikadia pelin pelaamiselle. Kaupan päälle pelaaja saa vielä erinomaista grafiikkaa, kauniin äänimaailman, esimerkillisesti yksinpeliä pidentävää ilmaista Live-sisältöä sekä kolme NES-klassikkoa: Ninja Gaiden 1:n, 2:n ja 3:n. Vuoden parhaasta toimintapelistä ei ole epäselvyyttä.

Paras ajopeli: Burnout 3: Takedown (Julkaisija: Electronic Arts, Kehittäjä: Criterion Games) Burnout 3: Takedown on lyhyesti sanottuna adrenaliinia pursuava arcade-kaahailu. Mitkä seikat erottavat sen muista samaan määritelmään istuvista ajopeleistä? Vauhti, vaaralliset tilanteet ja uskomattomat kolarit. Burnout 3 on hämmentävän intensiivinen ajopeli, jossa liikenteen seassa puikkelehtivat kisaajat taistelevat niin omaa järkeään kuin kylkiä nuolevia kilpakumppaneitaankin vastaan. Tekemistä riittää pelin kattavassa yksinpelissäkin, mutta peli herää henkiin toden teolla moninpelinä, joka onnistuu tietysti myös Livessä. Fantastinen grafiikka lumoaa, eikä peli osoita huikeasta vauhdistaan huolimatta hyytymisen merkkejä.

Paras urheilupeli: Pro Evolution Soccer 4 (Julkaisija: Konami, Kehittäjä: Konami Tokyo) Maailman parhaana jalkapallosarjana pidetty Pro Evolution Soccer oli pitkään vain Sonyn mustan monoliitin houkutin. Konami päätti kuitenkin kokeilla PES4:ää Xboxilla, eikä yhtään hullummin tuloksin. Futailu PES4:n malliin on realismipainotteista, ja monet tosielämän tilanteet saa toistettua hämmentävällä tarkkuudella pelissä. Realismia ei kuitenkaan ole viety liian pitkälle, vaan peliä on ennen kaikkea hauska pelata. PES4 tukee nettipeliä, mikä mahdollistaa kavereiden nöyryyttämisen pitempienkin matkojen päästä. Parhaimmillaan pelin tunnelma on kuitenkin samalla koneella pelattuna, ja PES4 onkin yksi Xboxin kovimpia illanviettopelejä.

Paras rooli-/seikkailupeli: Fable (Julkaisija: Microsoft, Kehittäjä: Lionhead Studios / Big Blue Box) Fable on ristiriitainen tapaus. Kyseessä on aivan toinen peli kuin hype antoi odottaa, mutta siitä huolimatta se tarjoaa kokemisen arvoisen seikkailun läpi upeasti kuvitetun ja rikkaan fantasiamaailman. Tavanomaisen lineaarista rooliseikkailua on sävytetty muutamilla erinomaisilla ideoilla, jotka lisäävät pelin elävyyttä ja lähentävät päähahmon ja pelaajan välistä suhdetta. Fable ilmaisee satumaiseen maailmaansa ja saa ajan liitämään siivillä. Valitettavan lyhyt tarina jättää fantasiaherkuttelijan nälkäiseksi.

Paras jatko-osa: Burnout 3: Takedown (Julkaisija: Electronic Arts, Kehittäjä: Criterion Games) Burnout-sarjan tuotantoarvot nousivat merkittävästi julkaisuvastuun siirryttyä konkurssiin ajautuneelta Acclaimilta EA:lle. Vaikka Burnout 2 olikin laadukas peli, EA:n hoivissa Criterion on kyennyt jalostamaan pelisarjansa uudelle tasolle niin monipuolisuuden, sisällön määrän kuin audiovisuaalisen toteutuksensakin suhteen.

Paras lisenssipeli: The Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay (Julkaisija: VU Games, Kehittäjä: Starbreeze / Tigon Studios) Riddick oli vuoden positiivisimpia yllättäjiä. Keskinkertaisten action-filmien – Pimeän uhan ja Riddickin aikakirjan – maailmaan sijoittuva epäsuora leffapeli on mukaansatempaava ja uskottava kuvaus Riddickin murtautumisesta universumin kovimman kiven sisältä vapauteen. Vin Diesel, joka henkilökohtaisesti osallistui pelisuunnitteluun, on tietysti mukana pelin päätähtenä, ja Starbreezen vakuuttava kyky hyödyntää Xboxia herättää hahmot ja ympäristöt eloon. Pelimekaanisesti Riddick ei ole vain suoraviivainen räiskintäpeli, vaan mukaan sekoitetaan myös toimivaa ensimmäisen persoonan hiiviskelyä, brutaalia lähitaistelua sekä kevyitä rooli- ja seikkailupelielementtejä. Saumaton kokonaisuus ei jätä kaipaamaan muuta kuin pitempikestoista tarinaa ja moninpeliä, sillä seikkailun ahmii kiusallisen nopeasti. Lyhyys on kuitenkin mitätön puute ehkäpä jopa parhaimmassa lisenssipelissä koskaan.

Paras Xbox Live -peli: Halo 2 (Julkaisija: Microsoft, Kehittäjä: Bungie) Halo 2:n merkittävin uudistus edeltäjäänsä nähden on Live-moninpeli. Bungien panostus tähän osa-alueeseen on tuottanut monipuolisen online-kokemuksen, joka rikkoo rajoja ja tarjoaa silti tuttua Halo-huttua. Muihin verkkopeleihin tottuneelle Halo 2:n pelihakujärjestelmä voi olla aluksi shokki, sillä pelaaja ei pääse vapaasti valitsemaan haluttua serveriä listalta. Sen sijaan pelihalu etsii täysin automatisoidusti valittua pelityyppiä, hakijan taitotasoa ja yhteysnopeutta parhaiten vastaavan pelin. Tämä takaa sen, että verkossa törmää monipuolisiin pelimuotoihin yhden tai kahden massojen suosikin sijaan, ja lisäksi vastustajat ovat yleensä haastavia mutta täysin voitettavia. Uudenlaisen pelihaun lisäksi Halo 2 tuo Live-maailmaan niin sanotun Party-toiminnon, jonka avulla kaveriporukan voi kerätä kasaan ja surffailla ryhmänä julkisissa peleissä. Ryhmä voi halutessaan myös pelata omatekoista peliä omilla säännöillään. Näiden ohella Bungie on tehnyt peliinsä monia onnistuneita ratkaisuja – osa pienempiä, osa isompia: Halo 2 ei sisällä tilastoja, vaan ne kirjataan Bungien kotisivuille sitäkin yksityiskohtaisemmin. Lähellä olevien pelaajien (olivatpa ne sitten vihollisia tai kavereita) kanssa voi keskustella puhumalla mikkiin normaalisti, mutta oman joukkueen kanssa on kommunikoitava painamalla radionappia. Joukkueenjäsenten sijoittumisen ja tilanteen pelikartalla näkee kätevästi pienten ikonien avulla, jotka helpottavat koordinoitua joukkuepeliä. Itse pelaaminen verkossa on melko tavanomaista räiskintää kulkuneuvoja lukuun ottamatta, mutta taustalla tehdyt oivallukset kohottavat kokemuksen tasoa ja repivät pelistä kaiken irti.

Omaperäisin peli: Kingdom Under Fire: The Crusaders (Julkaisija: Microsoft, Kehittäjä: Phantagram) Phantagram on kehittäjänä vähemmän tunnettu varsinkin Xboxin pelien saralla, mikä voi olla syynä sille, että he ovat seuranneet täysin omia polkujaan luodessaan Kingdom Under Fire: The Crusadersia. Tämä toimintastrategiahybridi on jotain täysin ennennäkemätöntä tällä räiskintä-, urheilu- ja autopelien dominoimalla alustalla. Eikä omaperäisyys rajoitu sisältöön, vaan pelin ulkonäkö musiikkivalintoineen huokuu ennakkoluulotonta uskaliaisuutta. Mikä tärkeintä, kaikki tämä toimii loistavasti.

Positiivisin yllättäjä: Fight Night 2004 (Julkaisija: Electronic Arts, Kehittäjä: EA Games) Jo pidemmän aikaa on markkinoilta puuttunut kunnollinen nyrkkeilypeli. EA päätti kuitenkin uudistaa vanhan Knockout Kings -sarjansa perusteellisesti ja samalla vaihtaa nimen Fight Nightiksi. Uudistuneen kontrollisysteemin, uramoodin ja ulkoasun ansiosta lopputuloksena oli yllättävän laadukas nyrkkeilyspektaakkeli, joka taisteli menestyksekkäästi myös vuoden urheilupelin tittelistä.

Pahin pettymys: Driv3r (Julkaisija: Atari, Kehittäjä: Reflections Interactive) Driver-sarjan kolmas osa aikaansai paljon ennakkokohua, mutta lopputulos osoittautuikin täydelliseksi raakileeksi. Kaahailufanien sydämiin päässeen pelisarjan vahvuudet hautautuvat päälle liimattuihin kävelytehtäviin, epämääräiseen vaikeustasoon ja täydelliseen viimeistelemättömyyteen. Kun talot hyppivät esiin tyhjästä, autot lentävät ilmassa ja tekoäly sotkeutuu omaan surkeuteensa, Tannerin, maailman kovimman undercover-kytän, ilme olisi näkemisen arvoinen – jos pelin palikkamainen ja nykivä grafiikka jonkinlaisia emootioita voisi toistaa. Jo toinen myyntihitti Atarilta kahden vuoden sisään, jo toinen ylihypetetty keskeneräisyys Atarilta kahden vuoden sisään ja jo toinen XboxFINin "pahin pettymys" Atarilta kahden vuoden sisään.

Paras ulkoasu: Burnout 3: Takedown (Julkaisija: Electronic Arts, Kehittäjä: Criterion Games) Burnout 3:n visuaalinen ilme on häikäisevä. Criterion Games on pystynyt puskemaan Xboxin uskomattomiin ruudunpäivitysnopeuksiin pelissä, jossa autoja on ruudulla pahimmillaan kymmeniä, yksityiskohtaiset ympäristöt ulottuvat silmänkantamattomiin ja erikoistehosteilla mässäilyä ei hillitä sekuntiakaan. Erilaiset heijastukset vilistävät autojen peltipinnalla, räjähdykset täyttävät ruudun ja lasinsirpaleet sinkoilevat messevissä kolareissa – Burnout 3 on nähtävä.

Paras äänimaailma: Halo 2 (Julkaisija: Microsoft, Kehittäjä: Bungie) Puhtaus on puoli ruokaa, peleissä äänimaailma tekee puolet tunnelmasta. Halo 2:n pelaaminen ilman ääniä on mitäänsanomaton kokemus, mutta kotiteatterilaitteistolla nupit kaakossa luukuttaessa taistelut imaisevat mukaansa. Tilaääni, ääniefektit ja ääninäyttely vakuuttavat, mutta Halo 1:n lailla myös kakkososa nojaa mieleenpainuvaan musiikkiinsa. Halo 2:n musiikkiraidalla militaristisen ponnekkaat teemat sekoittuvat koskettavaan kuorolauluun, adrenaliinia tulvivaan kitarasooloiluun ja mystisiin melodioihin. Halo 2 on niitä harvoja pelejä, joiden virallisen Soundtrack on pakko saada.

Mitkä olivat sinusta vuoden parhaat pelit, mieluisimmat yllätykset ja pahimmat pettymykset? Ota kantaa keskustelualueellamme!