Pikseliräjähdys
Ensivaikutelma lupaa hyvää. Mukana on tuttuja vihollisia natseista dinosauruksiin, ja ympäristöt sekä aseet ovat kuin suoraan klassikkopeleistä. Näyttää siltä kuin Doom, Wolfenstein 3D, Quake, Turok ja System Shock olisivat saaneet lapsen ja nimenneet sen Gunscapeksi. Meno on todella retroa pikseligrafiikkaa, ääniä sekä musiikkia myöten.
Gunscapesta on riisuttu kaikki nykyajan hienoudet, joten jäljelle jää vain se oleellinen, eli räiskintä. Kontrollejakaan ei tarvita kuin muutamia. Hahmo liikkuu neljään suuntaan ja hyppää sekä ampuu. Yllättäen kuitenkin tähtäintä voi liikuttaa, mikä ei ollut mahdollista monissa Gunscapen esikuvissa. Kannattaa varautua myös siihen, että pidemmissä ruuduissa ei ole tallennusmahdollisuutta. Kuoleman jälkeen meno jatkuu edellisestä tarkistuspisteestä, mutta jos lopettaa kesken, täytyy taso aloittaa seuraavalla kerralla alusta.
Lähinnä tutoriaalin virkaa tekevä virallinen kampanja on lyhyt, eikä tarjoa kovinkaan suurta elämystä. Eikä sen oikeastaan tarvitsekaan pääpainon ollessa nettipelissä sekä tasoeditorissa. Mukana on myös vanha tuttu jaetun ruudun moninpeli sekä suosituimmat pelimuodot tappomatseista kukkulan kuninkaaseen.
Myyntivalttina oleva tasoeditori toimii yllättävän näppärästi Xboxin ohjaimella. Jokainen voi rakentaa omia kenttiään ja jakaa ne muiden ihmeteltäviksi. Päävalikossa tuodaan hyvin esille suosituimpia ja uusimpia yhteisön tekeleitä, joille saa pelattuaan antaa suosituksensa tai paheksuntansa. Kampanjan puutekaan ei ole ongelma, sillä sellaisen voi väsätä itse ja pelata vaikka kaverin kanssa. Myös omia kenttiä pystyy tekemään yhteistyössä muiden pelaajien kanssa, mikä on kätevää varsinkin suuria kokonaisuuksia rakennellessa.
Kökösti retro
Omien kenttien rakentelu on miellyttävää, mutta niiden pelaaminen ei ole hauskaa. Pääsyynä siihen on asevalikoiman tylsyys. Mukana on klassikkopeleistä tuttuja tappovälineitä, kuten moottorisaha, kiekkopyssy ja liekinheitin, mutta ne kaikki tuntuvat tehottomilta. Jääasekin tekee vain vähän vahinkoa, eikä edes kaksi päälaukausta haulikolla välttämättä riitä tappamaan ilkeää natsisotilasta tai vastapelaajaa. Paras tapa vihollisen eliminoimiseen onkin puukottaminen takaapäin. Tämä aiheuttaa suurta turhautumista pelissä, jossa perimmäinen tarkoitus on kuitenkin räiskiä näyttävillä aseilla.
Tylsyys ei ole kuitenkaan Gunscapen suurin synti. On vaikea uskoa julkaisun lykkääntyneen pariinkin kertaan, kun kun katsoo nettipelin tilaa. Serverit ovat alhaalla noin joka toinen päivä eikä peliseuraa ole juurikaan tarjolla. Yleensä matsit käydään alle kymmenen pelaajan kesken ja siitäkin vähästä puolet katoaa aina kesken kaiken. Poistumisesta ei edes rangaista mitenkään, joten porukka tulee ja menee miten huvittaa.
Nettipelin toimimattomuutta lukuun ottamatta Gunscapessa ei varsinaisesti ole mitään suurta vikaa, mutta pelinä se on kovin vaisu. Se on kuin pätevä tasoeditori, jonka kylkiäisenä tulee halpa demo. Koko kattaus on nähty muutamassa tunnissa, ja 20 euron hintalappu tuntuu paljolta varsinkin, kun peruspelin saa PC:lle ilmaiseksi.
Pieni toivonkipinä kuitenkin kytee, sillä tekijät päivittävät peliä edelleen tuoden mukaan uusia aseita ja parannuksia. Ehkäpä jonain päivänä Gunscape nousee tuhkista esikuviensa rinnalle. Toistaiseksi on kuitenkin parempi pysyä oikeiden klassikoiden parissa.
