Salainen agentti
Mystinen infektio on muuttanut valtaosan kuvitteellisen Harranin kaupungin asukkaista zombeiksi. Eristettyyn metropoliin lähetetään pelaajan ohjastama agentti Kyle Crane suorittamaan salaista tehtävää. Epäonninen sankari saa kuitenkin heti tartunnan päätyen paikallisten selviytyjien joukkioon. Sairastumisen seurauksena tehtävä muuttuu kilpajuoksuksi aikaa vastaan.
Pelaajan täytyy ansaita paikallisten luottamus sekä mahdollinen lääkitys zombitartuntaa vastaan. Näin ollen Kyle joutuu tekemään erilaisia palveluksia osoittaakseen sitoutumuksensa. Myös laajempia sivutehtäviä tarjotaan runsaasti, mikäli pääjuoni ei maistu. Tehtävät ovat pääasiassa toistuvia "hae tämä, tuo se ja mene sitten sinne" -tyyppisiä, mikä voi aiheuttaa pientä turhautumista. Lisäksi siellä täällä on ripoteltuna haasteita, pelastettavia ihmisiä, avattavia laatikoita sekä paljon muuta puuhaa. Pääjuoni on mielenkiitoinen hyvän, pahan ja petosten täyttämä soppa muutamalla yllättävällä käänteellä. Harmittavasti hahmot jäävät hieman ontoiksi, ja loppukoitos on pahinta pakkopullaa miesmuistiin.
Jumppaa taikka kuole
Temmellyskenttänä tarjotaan avoin zombien kansoittama, parkourpuistomainen kaupunki. Varsinkin alussa taistelu on todella tuskaista, joten on parempi pysyä pahojen käsien ulottumattomissa talojen katoilla, puhelinpylväissä, putkistojen päällä tai muuten vain korkealla. Myöhemmin taitojen ja aseiden kehittyessä elävien kuolleiden mättäminen muuttuu varsin viihdyttäväksi. Irtoraajojen sekä veren vuoksi Dying Light ei sovi herkimmille. Lennokkaasta kamerasta on tämän pelin kohdalla syytä varoittaa. Se saattaa nimittäin aiheuttaa pahoinvointia ennen kuin siihen tottuu.
Selviytymisen kannalta tärkeimmät taidot eli juokseminen, hyppiminen sekä kiipeäminen luonnistuvat todella sulavasti, ja virheistä voi yleensä syyttää vain itseään. Zombien välttely katolta toiselle loikkimalla, kielekkeillä roikkumalla tai ihan vaan juosten on onnistuessaan erityisen tyydyttävää. Taistelu on sulavaa, vaikkakin hieman tylsähköä yhden napin hakkaamista ja väistöliikkeiden oikea-aikaista suorittamista. Dying Light olisi pykälää hauskempi Dead Islandin monipuolisella taistelusysteemillä varustettuna.
Taisteluihin tulee mukavasti uutta potkua virittelemällä putkenpätkiä, lankkuja, veitsiä ja muita aseita. Kirveeseen yhdistetty sähkö- tai tulielementti voi parhaimmillaan olla ratkaiseva apu zombilauman yllättäessä. Myös erilaiset pommit ja heittoaseet tuovat uusia tuulia yksitoikkoiseen huitomiseen. Räjähtävä heittotähti tai myrkkypommi piristää kummasti zombintäyteistä päivää. Mukana on tukku ampuma-aseita, joista on hyötyä tietyissä tehtävissä sekä kiperimmissä paikoissa. Äänekkäät aseet herättävät tietysti uteliaisuutta, joten niiden kanssa täytyy olla varovainen.
Taidokasta menoa
Dying Lightin hahmonkehityksestä saisi moni nykypäivän peli ottaa mallia. Kolmeen haaraan jaettu systeemi toimii erinomaisesti. Jokainen pelaajan toimi kasvattaa tietyn osion kokemuspistepottia, joilla parannetaan perusominaisuuksia tai avataan uusia taitoja. Ketteryyttä saa lisää liikkumalla ja voimaa puolestaan taistelemalla. Kolmatta eli selviytymistaitoja harjoitetaan esimerkiksi rakentamalla ja tuunaamalla varusteita sekä kaupankäynnillä. Avattavat ominaisuudet vaihtelevat varsin monipuolisesti tuurista hyppypotkuihin ja erikoislyönteihin.
Tunnelma on loistava, mistä on kiittäminen komeaa ulkoasua sekä erinomaista äänimaailmaa. Peruskävelijät örisevät ja korisevat tuttuun tapaan, mutta erikoiszombeilla on omat äänensä. Tämä helpottaa etenemistä, kun tietyn äänen kuullessaan tietää olla varuillaan. Päivällä Harran on melko rauhallinen paikka, mutta yöllä kaduille ilmestyvät pahimmat hirviöt, jotka pistävät varomattoman sankarin sekunnissa kylmäksi. Leppoisa iltakävely voi muuttua hetkessä paniikinomaiseksi juoksuksi kohti turva-alueita. Pimeillä kaduilla kulkiessa kokemuspisteet kertyvät tuplana, mikä tekee siitä houkuttelevaa puuhaa.
Kritiikkiä täytyy antaa älyvapaasta automaattitallennuksesta. Pelin pitäisi jatkua jotakuinkin siitä, mihin sen lopettaa tai ainakin lähimmältä turva-alueelta. Läheskään aina näin ei kuitenkaan käy. Voi sattua niin, että seuraavalla kerralla pelaaja onkin yöllä keskellä peltoa kaukana siitä paikasta, mihin viimeksi jäi. Edes pääjuonen tehtävien palauttaminen ei ole varma keino tallentaa tiettyyn paikkaan.
Maaseudun rauhaan
The Following -lisäosa jatkuu suoraan siitä, mihin pääpeli jäi. Crane kuulee kaupungin ulkopuolella majailevasta porukasta, joka vaikuttaisi olevan immuuni zombiepidemialle. Hän lähtee viipymättä paikan päälle selvittämään, että miksi näin on. Paikallisten luottamus täytyy jälleen ansaita tekemällä erilaisia hanttihommia. Tällä kertaa pääjuoni ei kuitenkaan etene ennen kuin luottamusmittari täyttyy riittävästi.
Suuri ja avoin maaseutu tarjoaa mukavaa vaihtelua pääpelin urbaanille ympäristölle. Enää paikasta toiseen ei kannata siirtyä juoksemalla talojen katoilla, vaan auto on paras vaihtoehto liikkumiseen. Omaa kulkupeliä pääsee tietenkin virittelemään, minkä lisäksi sitä pitää korjata ja tankata. Teiden varsilla seisovat autonromut muuttuvat astetta kiinnostavimmiksi, kun niistä voi löytää uuden turbopaketin tai bensaa.
Ajamisen nautinto
Ajomalli on toteutettu yksinkertaisesti ja helposti. Ohjauksen juuri sopivanlainen herkkyys mahdollistaa äkkinäiset väistöliikkeet suurissakin nopeuksissa. Hiekkatiellä kaasu pohjassa kaahaaminen ei ole pitkään aikaan tuntunut näin hyvältä. Mukana on myös juuri sopiva annos vaaraa, ja liika innostuminen saattaakin johtaa katastrofiin. Väärä reittivalinta hajottaa pahimmillaan koko auton. Matkan katketessa nälkäisen zombilauman keskelle tulee äkkiä koti-ikävä.
Kulkuneuvo näkyy myös uutena haarana kykypuussa. Ajotaidot ovat oma osionsa, jota kehittämällä autoon on mahdollista saada parempia osia ja jopa aseita. Kykypisteitä voi kerätä nopeasti jyräämällä zombeja, ajamalla hyppyreistä tai törmäilemällä aitoihin. Yöllisestä ajoreissusta saa tietysti tuplapisteet, mutta pimeässä kaahaaminen on erittäin haasteellista.
The Following on juuri oikeanlainen lisäosa. Se tuo mukanaan paljon uutta unohtamatta Dying Lightin parhaita puolia. Juoni on jälleen mielenkiintoinen eikä edes loppu ärsytä. Toteutus on pysynyt laadukkaana pieniä ruudunpäivitysongelmia lukuun ottamatta. Kuvassa näkyy selvää hidastumista esimerkiksi ajaessa kovaa vauhtia metsässä tai suurten zombilaumojen keskellä. Kokonaisuutena ehostettu versio pyörii todella mallikkaasti, eikä merkittäviä pelikokemusta pilaavia ongelmia ilmene.
Zombipelien parhaimmistoa
The Followingin lisäksi mukana on myös Bozak Horde sekä Cuisine & Cargo -lisätehtävät. Bozak Horde vie pelaajan mielipuolen isännöimän eräänlaisen selviytymispelin pariin. Alati kasvava haaste pitää hermot kireällä, eikä urakka ole todellakaan helppo. Haastava on myös Cuisine & Cargo, jossa tutkitaan zombiepidemian alkupäivinä sinetöityjä alueita. Kumpikaan ei varsinaisesti tuo mitään uutta peruspeliin, jos järkyttävän kovaa vaikeustasoa ei oteta huomioon.
Dying Light ei suinkaan jää pelkäksi sooloseikkailuksi. Lähes koko herkku on pelattavissa yhteistyössä kolmen kaverin kanssa, mikä tekee mättämisestä kolmin kerroin hauskempaa. Kilpailullisena moninpelimoodi Be The Zombie näyttää Harranin kaupungin aidan toiselta puolen. Ihmishahmojen tehtävänä on tuhota pesäkkeitä, joita zombilla pelaava puolustaa. Kykypuu on myös mukana ja zombista saakin melkoisen tappokoneen, kunhan malttaa ensin kerätä hieman kokemuspisteitä.
Dying Light: The Following - Enhanced Edition on mainio kokonaisuus ja kuuluu ehdottomasti zombipelien parhaimmistoon. Loistava pelattavuus sekä tekemisen runsaus pitävät otteessaan helposti kymmeniä tunteja pelasipa yksin tai kaverien kanssa. Tutustumattomien kannattaa hommata kokoelmapaketti suoraan, kun taas emopelin jo omistaville The Following on suositeltava hankinta.
