Käsitellään yksi asia saman tien alta pois: SteamWorld Dig 2 on todella hyvä peli. Kyseessä on yksi viime vuoden positiivisimmista yllättäjistä, jonka pelaaminen on parhaimmillaan suorastaan nautinnollista.
Ruotsalaisen Image & Form -studion SteamWorld-nimikkeet ovat saaneet arvosteluissamme ainoastaan ylöspäin sojottavia peukkuja, mutta Dig 2 on selkeästi sarjan hiotuin osa. Näin ollen pelin saapuminen Switchille, vieläpä fyysisenä pakettina, on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Etenkin sen takia, että seikkailua on varsin miellyttävää mobiilipelailla konsolin omalta näytöltä.
Ei mitään turhaa höyryämistä
Kakkosdiggailu sijoittuu vaihtoehtoiseen villiin länteen, jota eivät asuta ihmiset, vaan höyryllä käyvät robotit. Pelaajien ohjattavaksi annetaan Dorothy-peltiheikki, joka etsii ensimmäisen osan pääosassa heilunutta Rustyä. Vaikka muutamia viittauksia ensimmäisen SteamWorld Digiin onkin, ei originaalin pelaaminen ole millään muotoa pakollista. Vähä oleellinen tieto kerrotaan kyllä tarinan alkumetreillä.
Tärkeämpää onkin tietää, että jatko-osa parantaa kaivuuseikkailun kaavaa lähes joka osa-alueella. Tuoreempi peli on ykkösosaa laajempi, koukuttavampi, kauniimpi ja myös korvakarkki on ihanaisempaa. Myös tarinaa on aiempaa enemmän, vaikka suurensuuria käänteitä ei olekaan tarjolla.
Pelaaminen koostuu pääperiaatteessaan varsin simppelistä loopista, jota toistetaan monen monta kertaa. Dorothy suuntaa kaivokseen, etenee aiempaa syvemmälle valonlähteen hiipumiseen asti, löytää kasan mineraaleja, myy arvotavarat maan pinnalla ja aloittaa kierroksen alusta. Peruskaava on varsin koukuttava, eikä siihen hevillä kyllästy. Tätä toistoa ravistellaan erilaisissa ongelmia tai tasoloikkataitoja vaativissa luolissa, joista voi löytää arvokasta rompetta sekä taitopäivityksiä. Eikä kaivostoiminta rajoitu vain yhteen kaivokseen, kuten ensimmäisessä pelissä.
Kaivosimperiumin puikoissa
Alussa sankarimme käytössä on vain yksinkertainen hakku, mutta matkan varrella mukaan tarttuu tehokkaampia tuhovälineitä sekä liikkumista jouhevoittavia välineitä. Eteneminen on muutamien tiettyjen apuvälineiden myötä suorastaan nautinnollista.
Malmin myymisestä saatavat varat käytetään maan pinnalla köllöttävään kauppakojuun, jonka valikoima kasvaa matkan edetessä. Uusia hahmo-ominaisuuksia ja päivityksiä tulee tarjolle varsin hyvällä tahdilla, eikä kyllästymään kerkeä.
Seikkailun puzzlet ansaitsevat kiitosta, sillä ne ovat parhaimmillaan nokkelia ja viihdyttäviä. Kovin vaikeiksi niitä ei voi haukkua, vaikka muutamia haastavampiakin osuuksia on. Eteneminen ei aiheuta suuria hikikarpaloita, paitsi aivan lopussa.
Graafisesti tuotos on hienoa katsottavaa, niin televisioruudulla kuin konsolin omallakin näytöllä. Erilaiset luolastot laavoineen ja kasveineen tuovat mukavaa vaihtelua peruskivien hakkaamiseen. Nimike on pääasiallisesti värikäs ja ilmeikäs, mutta tarvittaessa ollaan myös synkän väriskaalan äärellä. Musiikkipuoli ei anna naputettavaa, sillä lännen maisemiin sävelletyt kappaleet sopivat peliin hyvin. Jos jotain pitäisi narista, niin enempikin musiikki olisi voinut olla hyvästä.
Diggaan kaivaa kakkosta
Lopputekstejä pääsee ihmettelemään noin 6-7 tunnin pelaamisen jälkeen, mutta tekeminen ei onneksi lopu tähän. Kaivosmaailmaan on piilotettu vino pino aartehia, joiden etsimiseen voi kuluttaa hetken jos toisenkin. Kokonaisajaksi pyöristyy kymmenisen tuntia.
SteamWorld Dig 2 on oivallinen peli, edelleen. Switch-version isoin valttikortti on mahdollisuus pelata kaivosseikkailua astetta mobiilimmin konsolin omalta ruudulta.
Jos pitää laadukkaista peleistä, indietä tai ei, niin tähän kultakimpaleeseen on syytä tutustua.
