Ghost Town Gamesin ja Team17:n uutukainen on kuin luotu useamman pelaajan ilotteluun, joskin yksinpelinä kokonaisuus ei ole aivan yhtä hupaisaa.
Ei mitään viiden sekunnin sääntöjä
Overcooked 2 sijoittuu erilaisiin keittiöihin, joissa pitää valmistaa monenmoisia ruoka-annoksia asiakkaiden nautittavaksi. Meno on värikästä ja parhaimmillaan nopeatempoista. Yksinkertaistettuna homma on kuin kokkaaminen tosielämässäkin: ensin valmistellaan ainekset, isketään koko hoito pannulle tai uuniin ja lopuksi kasataan komeus lautaselle. Kun lopputuloksen vielä vie luukulle, on yksi tilaus valmis. Menoa mutkistetaan astianpesulla, mutkikkaimmilla resepteillä ja erilaisilla pelaamista hankaloittavilla vippaskonsteilla teleporteista tulipaloihin.
Kaikki ei noudattele tosimaailman hygieniasääntöjä, sillä kaikki raaka-aineet kanasta lähtien pilkotaan samoilla leikkuulaudoilla ja aineksia voi jättää lojumaan tarvittaessa vaikka lattialle odottamaan. Mutta mitäpä tuosta, sillä lopputulos on todella persoonallinen ja hektinen sillisalaatti hupsuutta.
Varsin leipiintynyt tarina
Tarinamoodissa on varsin höpsö taustaepistola. Elävien kuolleiden leipien armeija uhkaa Onion Kingdomia ja niiden nälän selättämiseksi on opittava kokkaamaan oikein olan takaa. Näistä lähtökuopista lähdetään valmistamaan ruokaa maailman epäkäytännöllisimpiin keittiöihin.
Pelaajan koluttavaksi asetetaan kymmenittäin kenttiä, joissa jokaisessa on tarkoitus kokata ruoka-annoksia tarvittavan pistemäärän ansaitsemiseksi. Kunhan keksii oikean strategian tai oppii tarpeeksi nopeaksi, on vähintään yksi tähti taattu. Käytettävät raaka-aineet ja keittiövälineet vaihtelevat kyökistä toiseen, joten kyllästymään ei pääse. Sushin kasaaminen vaatii aivan erilaisia keittiövälineitä ja aineksia kuin vaikkapa suklaakakun paistaminen.
Kenttäsuunnittelulle – eli erilaisille keittiöille – pitää antaa iso käsi. Kyökit ovat kaikki erilaisia ja niiden jipot ovat parhaimmillaan suorastaan riemastuttavia. Yhdessä kentässä on vaarana jäädä auton alle, toisaalla keittiökalusteet liikkuvat kaivoskärryjen mukana ja seilaavatpa keittiön puoliskot myös joessa omina lauttoinaan. Epäkäytännöllistä, mutta niin hupaisaa.
Tarinamoodin vaikeustaso on sopiva yhdistelmä haastetta ja rentoutta. Kaikki tehtävät eivät hoidu ensimmäisillä yrittämillä, mutta pienellä yrityksellä kaiken saa hanskattua kolmen tähden arvoisesti. Lisää tekemistä saa muutamista salakentistä, jotka saa avattua täyttämällä "tietyt kriteerit". Olisi vain kiva tietää, mitkä nämä kriteerit ovat.
Gordon Ramsayn lempipeli
Hauskinta Overcooked on moninpelinä. Tarinamoodi on mahdollista kokea joko yksin tai maksimissaan neljän pelaajan kesken, mikä onkin koko tuotoksen parasta antia. Ympäri karttaa ajaminen kentästä toiseen on mielekästä puuhaa kiitos kunnon tavoitteiden.
Pelailla voi myös kahdessa muussa viihdyttävässä moodissa. Arcade-pelimuodossa kisaillaan tiiminä tehden ruoka-annoksia tarinatilasta tutuissa ympäristöissä. Versus-moodissa puolestaan kisataan muita vastaan parhaan kokin tittelistä. Tähän moodiin on rakennettu täysin omat kenttänsä, joissa on selkeä jaottelu eri joukkueisiin. Voittajatiimi toimittaa enemmän annoksia – ajallaan vieläpä – ja kasaa enemmän pätäkkää.
Internetin ihmeellisessä maailmassa ensimmäistä Overcookedia kuvaillaan nimikkeeksi, jota aloitetaan pelaamaan ystävien kesken mutta joka lopetetaan pahimpien vihollisten ympäröimänä. Sama kuvailu pätee myös toisen osasen yhteydessä. Kokemus on parhaimmillaan samalla sohvalla pelaten erilaisten "Missä se pirun salaatti viipyy?"- ja "Äkkiä nyt, paloittele se #!€+*:n kana!" -huuteluiden saattelemana. Kuin Gordon Ramsay konsanaan.
Kimpassa kivointa
Jos moninpeli on kivointa kivaa aikoihin, niin yksinpeli ei sitä ole. Kokemusta voisi kuvailla jopa tylsänpuoleiseksi. Sooloillessa ohjataan kahta kokkia, joita vaihdellaan nappia painamalla. Vaikka tekemistä ja hektistä puuhaa riittääkin, ei yksinpelaaminen pärjää millään tasolla kimppakivalle. Soolona lentäminen tuntuukin enemmänkin strategiapeliltä, jossa pitää suunnitella mitä yksi kokki tekee toisen liikkuessa paikasta a paikkaan b.
Pelaaminen onnistuu myös verkossa niin yhteistyöllisessä Arcade-moodissa kuin kisailevassa Versus-tilassakin. Arviota tehdessä kovinkaan paljoa nettiseuraa ei löytynyt, joten tästä puolesta ei voi paljoa vielä kertoa.
Graafisesti nimike on värikäs ja ilmeikäs, mikä ei ole välttämättä kaikkien mieleen. Ensikommentti moninpelitestiin rekrytoidun kokin suusta oli "Tiedäthän, että olen jo täysi-ikäinen?" Kyllä, ulkoasua ei voi kehua kovin realistikseksi tai aikuismaiseksi, mutta se ei tee kokonaisuudesta yhtään sen tylsempää.
Kontrollit ovat simppelit ja toimivat, eikä namiskoja ei ole käytössä turhan monia. Ongelmia saattaa ilmetä kiireessä sekä useiden esineiden ollessa vierekkäin, jolloin käteen tarttuu usein väärä esine.
System selleri
Mikäli kätesi ulottuvilla on moninpeliseuraa, niin Overcooked 2 on parasta pitkiin aikoihin. Lisää tällöin arvosanaan yksi tähtönen lisää. Soolokokemuksena nimikkeellä ei ole samanlaista vetovoimaa, joten arvosanaksi on pakko antaa "vain" neljä tähteä. Verkkopeli toki onnistuu, mutta nimike on parhaimmillaan samassa huoneessa pelattaessa "Pilko nyt se @$!# tomaatti!" -huutojen säestämänä.
Overcooked 2 tuli koettua PlayStation 4:n lisäksi myös Nintendon Switch-konsolilla. Kokemus oli hieman lyhyemmän testaamisen perusteella pitkälti samanlainen. Nimike näyttää yhtä animaatiomaisen vekkulilta niin isolta ruudulta kuin konsolin omaltakin näytöltä pelattaessa.
