Päällisin puolin kaunis
Tapahtumapaikkana toimii New York, tarkemmin sanottuna Manhattan, jonne leviää Black Friday -tuhlailupäivän jälkeen vaarallinen pandemia. Kriisiin saakka varjoissa pysytellyt agenttimme kutsutaan selvittelemään tilannetta ja palauttamaan järjestys kaaoksen runtelemaan Manhattaniin. Itse kaupunki mallinnetaan hienosti: jylhiä maisemia saattaa jäädä silloin tällöin jopa ihastelemaan. Lumisade sekä valaistustehosteet palvelevat tehtäväänsä niin ikään mallikkaasti. Kartta on iso, sillä välimatkat tuntuvat oikeasti pitkiltä jalkapatikassa.
New York jaetaan useisiin alueisiin. Jokaisella sektorilla sijaitsee oma turvatalonsa, josta voi avata lisää tehtäviä kyseiseen paikkaan. Kun alueita ja tehtäviä on tahkottu tarpeeksi, alkaa kartta muistuttaa tekemisen paljoudessaan lähinnä joulukuusta. Varsinaisia juonitehtäviä on maltillisempi määrä. Normaalilla vaikeusasteella ne eivät tarjoa välttämättä kovin pahaa haastetta. Tehtäviä saa kuitenkin grindata myöhemmin kyllästymiseen asti haastavammilla tasoilla.
Massiven MMO
Perusidealtaan The Division noudattelee massiivimoninpeleistä tuttua kaavaa. Tasoa nostetaan pelin edetessä, kun samalla matkaan poimitaan toinen toistaan parempaa asetta ja varustetta. Suuri osa viehätyksestä syntyy juuri siitä, että kulman takaa paljastuu aina entistä parempaa kamaa. Aseita voi modata erilaisilla lisäpalikoilla, jotka vaikuttavat niiden ominaisuuksiin parhaimmillaan todella merkittävästi. Ennen juonen läpäisyä loottausjärjestelmä toimii ihan mukavasti palkiten pelaajaa tasaisin väliajoin. Lopputekstien jälkeisen end gamen puolella homma muuttuu huomattavasti puuduttavammaksi. Tehtäväksi jää oikeastaan vain hinkata päivittäisiä tehtäviä paremman kamppeen toivossa.
Lisäksi on toki incursion-muoto, joka muodostuu tällä hetkellä kovimmaksi haasteeksi. Moodissa selviydytään vihollisaaltojen läpi pienellä twistillä, kun esimerkiksi suojeltavan APC:n kyytiin heitetään pommeja. Tässä vaaditaan jo kunnon tiimityöskentelyä ja niin kutsuttuja settikamoja. Tason 30 jälkeen määrittelee gearscore varusteiden tason. High end- ja settikamat ovat sitä herkkua, jonka keräämiseen keskitytään tässä vaiheessa peliä. Kun päälleen saa haalittua tarpeeksi samaan luokkaan kuuluvaa settikamaa, suodaan pelaajan käyttöön erilaisia bonuksia.
Peli jaetaan käytännössä kahteen osioon. Yhteistyötä painottavalla PVE-puolella taistellaan yksin tai enintään neljän hengen ryhmässä tietokoneen ohjastamaa tekoälyä vastaan. Lisäksi erikseen merkatuilla Dark Zone -alueilla tarjotaan PVP-mahdollisuus, eli siellä voi ryhtyä lainsuojattomaksi ja mitellä muita ihmisten ohjastamia agentteja vastaan. Pimeilläkin vyöhykkeillä kaikki vastaantulevat pelaajat ovat oletuksena ystävällismielisiä, mutta liikaa tuntemattomiin ei kannata luottaa. Koska joku voi, ja luultavasti puukottaakin, selkään juuri sillä hetkellä kun sitä vähiten odottaa. Dark Zonen puolella on huomattavasti miellyttävämpää liikkua ryhmänä. Näin varsinkaan yksittäiset vastaantulijat eivät muutu yhtä todennäköisesti vihamielisiksi. Tietysti ryhmänä on helpompaa käydä myös listimässä porukkaa, jos ihmispelaajia vastaan sotiminen on eniten omaan mieleen. Välillä Dark Zonen puolella näkeekin kunnon kahakoita joukkueiden välillä. Tämä tuntuu olevan myös se puoli, jolla kehittäjä Massive uskoo pitävänsä pelin hengissä. Toki peliin on tulossa vielä lisää sisältöäkin, mutta aika näyttää miten porukka sen parissa viihtyy.
Ongelmista huolimatta plussan puolella
Massiivista teosta vaivaavat valitettavasti lukuisat bugit. Näistä esimerkkeinä voisin antaa muun muassa sen, miten viholliset kuolevat eri paikkoihin ryhmän jäsenten peleissä. Välillä muille saattaa näkyä, että tiimiläinen lymyilee vain suojan takana, vaikka tämä todellisuudessa tyhjentäisi läheistä huonetta vihollisista. Turvataloissa kaverin ohjastama agentti saattaa puolestaan jumittua vaihtamaan aseesta toiseen koko ajan. Nämä ovat suurimmaksi osaksi kosmeettisia murheita, mutta häiritsevät silti kokemusta. Ikävämpiä ovat sen sijaan itse pelaamiseen vaikuttavat asiat. Jossain vaiheessa esimerkiksi protection from elites -kyky varusteessa tarkoittikin täysin päinvastaista kuin tarkoitettu. Nämä ovat anteeksiantamattomia virheitä, koska tälläisten asioiden takia yhteisöllä saattaa kadota luotto koko hommaan. Jos epäkohtia joutuu itse kaivelemaan internetin keskustelupalstoilta, ei kaikki ole välttämättä mennyt ihan putkeen.
Kokonaispaketti on sekä soolona että kavereiden kanssa kohtuullisen kattava. Kaikenlaista kerättävää löytyy tuhottomasti ja sivutehtäviä tarjoillaan iso liuta. Toki sisältö alkaa ajan kanssa toistamaan itseään, sillä tietynlaisia tehtävätyyppejä on ainoastaan rajallisesti. Tässä vaiheessa kuvioon astuu oma peliseura. Jos se on miellyttävää, saattaa The Division saada huomattavasti lisää kestoa. Räiskintämekaniikka on omaan käteeni sopivan napakka, eikä sen kanssa aiheudu suurempia ongelmia. Peliä on yksinkertaisesti hauska pelata, mikä on ensiarvoisen tärkeää kyseisessä lajityypissä. Ongelmineenkin tämä on kokeilemisen arvoinen tapaus, vaikka ei pankkia millään osa-alueella räjäytäkään.
