Piirrosmaailma kutsuu
Dreamcastin Jet Set Radiosta lähtenyt cellshading-kipinä on levinnyt kulovalkean
tavoin eri genreihin. Tämä sarjakuvamaisen ulkoasun peleille mahdollistava
grafiikkatyyli on otettu käyttöön monen eri julkaisijan toimesta ja nyt myös
Capcom hyökkää rohkeasti piirrospelien maailmaan uuden Auto Modellista -
ajopelinsä myötä. Kovan ennakkokohun saavuttaneesta nimikkeestä odotettiin
joissain piireissä jopa uutta virtuaalihuristeluiden messiasta, joten ennen
julkaisua tekijöiden niskassa olivatkin valtavat paineet. Lupaukset kattavasta
nettipelistä, Gran Turismo -tyylisestä pelattavuudesta, kauniista visuaalisesta
ulosannista ja kattavasta autojen kustomisointimahdollisuudesta olivat
kieltämättä rohkaisevia, mutta paineet näyttävät sittenkin olleen liian suuret,
sillä lopputulos jää vajaaksi lähes jokaisella osa-alueella.
Ensimmäisenä ongelmakohtana kovasti hehkutetut online-ominaisuudet on Sonyn
omien sähläilyjen takia poistettu Auto Modellistan PAL-versiosta kokonaan. Tämä
tieto tulee suurena pettymyksenä, mutta myöhemmin tänä vuonna julkaistavan
lisäosan pitäisi korjata tämä ammottava aukko. Tälläisenään
moninpeliominaisuudet rajoittuvat jaetun ruudun kaksinpeliin, joka on sekin
kieltämättä varsin tylsistyttävä kokemus. Capcomin pojat ovat yrittäneet
korvata Euroopan version nettitukipuutetta peliä jossain määrin nopeuttavalla
60Hz-tuella. Muutama mukana olevan kamerakulman joukosta tienpintaa viistävän
näkymän avulla pelin nopeus tuntuukin kieltämättä varsin vaikuttavalta eikä
muutamaa aikaisempaa paikallista julkaisua vaivannutta hitautta jenkkiversioon
nähden ole havaittavissa. Tästäkin huolimatta PAL-version ylimääräinen viilaus
toimii lopulta lähinnä teennäisenä yritelmänä peitellä online-pelaamisen
pudottamisen aiheuttamaa pettymystä.
Arcadeajelun hurmaa
Lukuisista virittelymahdollisuuksista ja kattavasta oikeiden valmistajien
menopeleistä koostuvasta autovalikoimastaan huolimatta Auto Modellista on
selvästi nopeaan kolikkopelimäiseen hurjasteluun tarkoitettu tekele. Tekijät
ovat kuitenkin yrittäneet löytää oikeaa linjaa simulaation ja arcadepöristelyn
välimaastosta onnistuen tässä jopa osittain. Tämä on nähtävissä etenkin
kontrolleissa, joita on tietojen mukaan paranneltu huomattavasti aikaisemmin
pelattavana olleista versioista. Ohjattavuus tuntuukin lopullisessa versiossa
varsin tasaiselta ja pienen harjoittelun jälkeen omaa ajokkiaan pystyy
hallitsemaan ilman sen suurempaa vaivannäköä. Valitettavasti osa autoista
tuntuu silti olevan hieman liian raskaanpuoleisia yliherkkine jarruineen ja
risteilyalusta muistuttavine kääntymisominaisuuksineen. Pelaajat valitsevat
todennäköisesti heti alkuun tyylikkäimmän ja nopeimman mahdollisen ajopelin,
mutta jokaisen kaaran testaaminen on enemmän kuin suositeltavaa, sillä
ohjattavuuden välillä todellakin löytyy eroja. Ongelmana vain on oikeastaan se,
että suurin osa autoista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on saatavilla heti
alusta lähtien. Tekijät ovat ehkä ajatelleet tekevänsä kokonaisuudesta
nopeammin sisäistettävän, mutta minkäänlaista porrastusta ei tämän päätöksen
johdosta mukana ole lainkaan. Oppimiskynnys hitaamman moottoriluokan ja
tehokkaamman mekaanisen pedon välillä on lähes olematon. Tämä on pettymys ja
aiheuttaa varmasti aloitteleville pelaajille jonkin verran ongelmia
kontrollisysteemin sisäistämisen kanssa.
Normaalin yksittäisen kisan, jaetun ruudun kaksinpelin ja aika-ajojen lisäksi
mielenkiintoinen Garage Life on tämän Capcomin uutukaisen ainoa mainitsemisen
arvoinen pelimuoto. Tässä pelaaja asustelee autotallissaan, lukee postia,
liimailee julisteita seinille, virittelee autoaan ja ajelee myös siinä ohessa
muutaman kilpailun. Menestys radalla poikii käteistä, jonka avulla omaa unelma-
autoaan pystyy jatkuvasti kehittämään kohti tehokkaampaa loppumuotoa. Suurin
osa peliajasta kuluukin todennäköisesti juuri tässä pelimuodossa, sillä
tietokone antaa pelaajalle suhteellisen hyvän vastuksen. Toisin kuin Sonyn
omassa ajopelikuninkaassa Gran Turismo 3:ssa, Auto Modellistan tekoälyajokit
eivät näytä ajavan kuin kiskoilla ja välillä ne innostuvat myös todelliseen
kisailuun kiilaillen toisiaan kohti alati lähestyviä seiniä. Mikään läpimurto
pelin keinoäly ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, mutta se toimii silti
mukavana vaihteluna useisiin muihin monotonisiin huristelupeleihin verrattuna.
Ratasuunnittelussa tekijöiden kokemattomuus autopelirintamalla näkyy selvästi.
Noin tusinan mukana olevan radan joukosta löytyy toki aidon esikuvansa pohjalta
mallinnettu Suzukan F1-rata, mutta muuten kentät ovat toteutukseltaan varsin
heikoissa kantimissa. Normaalin ovaaliradan lisäksi mukana on vain tylsiä
kaupunkikenttiä ja yksi alamäkeen ajettava pujottelukilpailua etäisesti
muistuttava ratakokonaisuus. Nämä ajoalueet aiheuttavat muutaman kokeilukerran
jälkeen lähinnä haukottelua ja kaiken huippuna jokainen kentistä on vielä
pituudeltaan suhteellisen lyhyt. Tämä on jo aiheuttanut suurta närää niin
kriitikkojen kuin pelaajienkin keskuudessa. PlayStation 2:lta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja sekä arcaden että simulaation
ystäville.
Moni kakku päältä kaunis
Ulkoasultaan peli on tyylikäs ja sopivalla tavalla omaperäinen. Cellshading-
grafiikkatyyli tekee Tokion ympäristöön sijoittuvista radoista piirrosmaisen
näköisiä, jolloin pelaaja myös itse tuntuu ohjastavan autoja aidoissa
sarjakuvamaailmoissa. Tätä korostetaan erityisesti muutamalla erikoisefektillä,
kuten nopeutta kuvastamaan laitetulla tuuliefektillä sekä renkaiden
kulumisesta aiheutuvalla savupilvellä. Itse autot näyttävät hienoilta ja ne
heijastavat jossain määrin myös ympäristöään. Radat ovat tyylikästä
perustavaraa, jossa kaikki kaupunkimaisemista lähtien on toteutettu rautaisella
ammattitaidolla. Grafiikkaosasto onkin toiminut tittelin selkeänä
päämyyntivalttina, eikä se petä missään vaiheessa. Peli todella on liikkeessä
yhtä tyylikäs kuin ruutukaappauksissakin ja tämä korostuu erityisesti
kattavassa Replay-moodissa, jossa omia törmäilyjään voi ihastella
erikoisefektien siivittämänä. Halutessaan oman uusintansa voi myös tallentaa
muistikortille, jolloin pelin visuaalista ulosantia voi myös esitellä
kateellisille kavereille.
Musiikkiosastoa kuunnellessa Capcomin audiotiimin ammattitaito tulee väkisinkin
kyseenalaistettua. Valikoissa ja radoissa soiva kauhea diskopainotteinen
taustamusiikki yhdistyy yli-innokkaaseen kuuluttajaan, joka hehkuttaa aina
ohitustilanteissa kuin ampumavälikohtauksen uhri. Tälläisenään pelin
auraalinen anti on lähinnä säälittävää, mutta näin ollen ainakin mahdollisessa
jatko-osassa pystyttäneen saamaan aikaan paljon parempaa jälkeä. Sitä
odotellessa äänet voi tietenkin laittaa kokonaan pois päältä valikkojen
ystävällisellä avustuksella.
Kovan ennakkokohun jälkeen Auto Modellista osoittautuu vain keskinkertaiseksi
ajopeliksi. Kauniista ulkokuorestaan huolimatta se jää varsin vajaaksi
niin kunnollisen haasteen, ratavalikoiman kuin innovaationkin osalta. Mukana
on kovin vähän varsinaista sisältöä ja niin tämä Capcomin uutuus tuntuukin
nopeasti kauppojen hyllyille kiirehdityltä tuotteelta. Julkaisupäivän
hengittäessä niskaan tekijät ovat menneet siitä, missä aita on matalin.
Näin ollen sisältö on jäänyt kokonaan puuttumaan. Puolivalmista versiota
vaivanneet ohjattavuusongelmat on saatu kutakuinkin korjattua, mutta tästäkin
huolimatta peli valunee hyvinkin nopeassa tahdissa alennushyllyjen synkkiin
syövereihin. Potentiaalia oli paljon parempaan, mutta lopputulos on
valitettavasti pelkkä pannukakku. Nopeatempoisen arcadeajelun ystävät löytävät
enemmän hupia esimerkiksi Criterionin kehuja saaneesta Burnout 2:sta. Auto
Modellistaa ostettaessa kokeilu ennen varsinaista hankintaa on kuitenkin
enemmän kuin suositeltavaa.
