Activisionin uusin brandaus Band Hero on räätälöity perheen nuoremmalle väelle. Poissa ovat ranteet kipeyttävät kitarasoolot, jalat tunnottomaksi jättävät tuplabasarit ja ennen kaikkea oikea musiikki. Rapakon takaisilla poprock-bändeillä kuorrutettu Band Hero huokuu Pop Idolsia toteutuksesta lähtien, eivätkä ne muutamat vetävämmät biisivalinnat juuri tilannetta pelasta.
Kevyttä jammailua
Vain pari kuukautta Guitar Hero 5:n jälkeen julkaistu Band Hero on toteutukseltaan identtinen sarjan viidennen osan kanssa. Uratila koostuu tietyn tähtimäärän jälkeen avautuvista keikoista, joissa soitetaan alati vaikeutuvia biisejä lisätähtösten toivossa. Aiempaan nelososaan poiketen viisisakaraisia voi kerätä jopa kahdeksan kappaletta per biisi, sillä jokaiselle on siunaantunut ylimääräisiä bonustavotteita. Esimerkiksi rumpalin pitää takoa tietty määrä onnistuneita basareita, solistin mongertaa täydellisiä lauseita ja kitaristin saada tietty määrä punaisia nuotteja. Lisäys on varsin tervetullut uudistus, ja rohkaisee vaihtelemaan instrumentteja sekä pelaamaan isommalla porukalla.
Uratilan ohella Guitar Hero 5/Band Hero lisää tuttuun peliin pisteettömät jamisessiot. Taustalla soiviin kappaleisiin pystyy liittymään lennosta nappia painamalla, ja poistuminen on yhtä vaivatonta. Tila on omiaan yhteisiltoja varten, jolloin peli hoitaa niin taustahälyn kuin mahdollisen aktiviteetin virkaa. Pelaajia ei myöskään pakoteta tietyn soittimen vangeiksi, vaan musisointia voi harrastaa vaikka neljän rumpalin voimin. Yhden pelaajan epäonninen musisointi ei myöskään päätä koko bändin taivalta, vaan pudonnut kaiffari palautetaan mukaan kokoonpanoon miellyttämällä jäljelle jääneillä soittajilla yleisöä. Activision on päivittänyt uutukaisiaan oikeaan suuntaan, tosin Band Heroa ei voikaan kutsua muuksi kuin rahastukseksi.
Pelin 65 kappaleen settilistaa kaupataan normaalilla hinnalla, mikä jää noin parilla kymmenellä Guitar Hero 5:n vastaavasta. Mikäli Amerikan mantereen Top-listaukset ovat jääneet välistä, on Band Heron biisit tuntematonta poppirenkutusta. Nuorisotähtien Taylor Swift, Hilary Duff ja Jesse McCartney rinnalla on myös kokeneempia konkareita Rolling Stonesista Don McLeaniin, mutta vanhojen pappojen edustus jää vähemmistön osaan. Suuntauksen myötä myös kappaleet ovat kokeneelle sankarille turhan helpohkoja, mutta kohderyhmää ajatellen juuri sopivan hankalia harmitonta ajantappoa varten.
Korea kuori, vanha motti
Verkkomittelöt hoituvat paria poikkeusta lukuun ottamatta samoilla pelimuodoilla kuin aiemminkin. Kaksintaistot ja bändikisat ovat saaneet rinnallensa uusia tiloja, joissa Momentumissa vaikeustaso kovenee sulosointuja soitellessa ja Do or Die potkii epävireisen soittajan hetkeksi pihalle verryttelemään sormiaan. Muodot ovat tuttuja ja turvallisia, eikä Activision ole moninpelinkään suhteen ottanut takapakkia. Mukaan on ympätty myös jo nelososassa debytoineesta GHStudiosta, jota on hivenen päivitetty selkeämmäksi. Lahjakkaimmat pystyvät toteuttamaan editorilla itseään, mutta se vaatii kuitenkin hivenen opettelua.
Vaikka pinnalta Band Hero pyrkiikin olemaan jotain uutta, on se sisimmältään ainoastaan Guitar Hero 5: Pop Edition. Glitterillä ja neonvaloilla kuorrutettu ilme ei peitä sitä tosiasiaa, että Band Hero tarjoaa ainoastaan uusia kappaleita näitä haluaville. Nuoremmille pelaajille kevyempi linjaus saattaa olla parempi aloitettava, mutta lopullinen päätös kannattaa tehdä biisilistan perusteella.
