Lateksipuku päälle ja lepakkojahtiin
Kuvitteellinen Gotham Cityn sarjakuvakaupunki on viime vuosikymmeninä tullut tutuksi monelle hyvän sarjakuvan ystävälle. Kyseinen metropolis on nimittäin tiukkaan mustaan lateksipukuun sonnustautuneen lepakkomiehen, Batmanin kotiseutua. Omasta salaisesta päämajastaan käsin tämä kaikkien tuntema supersankari jahtaa mitä oudoimpia rikollisia uusimpien teknologisten apuvälineidensä avulla. Batman, jonka naamion alta löytyy paikallinen miljonääri ja hyväntekijä Bruce Wayne, ajautui rikollisten pahimmaksi painajaiseksi, kun hänen vanhempansa murhattiin miehen ollessa vasta polvenkorkuinen poikanen. Murhan teki pahamaineinen rikollinen, joka myöhemmin tulisi olemaan yksi tämän legendaarisen supersankarin perivihollisista - Jokeri.
Toukokuussa 1939 ensidebyyttinsä sarjakuvamuodossa tehnyt Batman on sittemmin noussut maailmanlaajuiseen suosioon lukuisten eri televisiosarjojen, elokuvien, sarjakuvien, kaikenlaisten oheistuotteiden, sekä viime vuosina yhä aktiivisemmin myös lukuisten videopelien muodossa. Lukuisia yrittäjiä on viime vuosina ollut, mutta lähes jokainen Batman-lisenssiä kannessaan kantava peli on ollut valitettavasti pelkkää roskaa. Tämän synkän historian perusteella Ubi Softin Montrealin osaston PlayStation 2:lle, Xboxille ja nyt myös GameCubelle valmistama Batman Vengeance ei välttämättä ollut monien odotuslistojen kärjessä, mutta kaikkien yllätykseksi Vengeance on sittenkin suhteellisen hyvä veto keskinkertaisten lisenssipelien vallatessa yhä suurempaa alaa myös videopelimarkkinoista.
Batman Vengeance on sarjakuvaa tyyliltään mukaileva synkkä ja tunnelmallinen seikkailu, joka yhdistää vahvan tarinalinjan mainioon ääninäyttelyyn. Heti pelin alussa lepakkomies saa puhelun, jossa tuntematon henkilö kertoo, että lähistöllä sijaitsevassa kemikaalitehtaassa on puhjennut tulipalo. Tunnollisena sankarina Batman tietenkin lähtee tutkimaan tilannetta ja tehtaan raunioista hän löytää sidottuna mysteerisen tytön nimeltä Mary. Tämän vieressä tikittää aikapommi ja komean välianimaation saattelemana tyttö on pian turvallisen välimatkan päässä pelastettuna. Mary kertoo, että Jokeri on kaapannut naisen pojan ja uhkaa tämän henkeä. Tästä alkaa mainiosti käsikirjoitettu tarinalinja, jonka varrella kohdataan mm. Jokeri, Mr. Freeze ja monia muita sarjakuvan ystäville tuttuja hahmoja. Mukana on kaikkiaan yhdeksäntoista eri kenttää ympäri Gotham Citya ja nämä vaihtelevat aina pelkästä vihollisten hakkaamisesta hiipimiseen, lyhyisiin ajelutehtäviin, lentoaluksella kruisailuun sekä eräänlaisiin ilmasukelluskohtiin, joissa Batmanin on yleensä pelastettava joku ennen kuin tämä putoaa Gotham Riverin jääkylmään syleilyyn. Tarjolla on siis mukavasti vaihtelua ja jokaisen uuden alueen välillä on aina lyhyt FMV-välianimaatio, jolla pelin juonta kuljetetaan tasaisesti eteenpäin. Silloin tällöin käydään myös lepakkoluolassa harjoittelemassa kontrolleja Bruce Waynen uskollisen palvelijan Alfredin toimiessa oppaana ja siinä ohessa heitetään myös läppää Batmanin apurin kissanaisen kanssa. Valitettavasti lepakkomiehen kuuluisa apuri Robin ei ole seikkailun missään vaiheessa juonessa mukana, mutta muita sarjakuvista tuttuja hahmoja on esillä senkin edestä.
Supersankaria leikkimässä
Vengeance on kolmiulotteinen toimintaseikkailu, jota ohjataan hahmon ulkopuolisesta kuvakulmasta. Aina haluttaessa pelaaja voi kuitenkin myös vaihtaa hahmon silmistä kuvattuun toimintavaihtoehtoon, jolloin lepakkomiehen lukuisten mukana olevien lisätavaroiden käyttäminen helpottuu huomattavasti. Näitä ekstravehkeitä ovat mm. batarang, batgrapple, batlauncher, batscope sekä lukuisat muut enemmän tai vähemmän hyötykäyttöön tulevat härvelit. Aina näihin lisälaitteisiin ei kuitenkaan tarvitse turvautua, sillä supersankarillamme on myös tunnetusti käytössään Gotham Cityn laajin valikoima erilaisia potkuja ja nyrkiniskuja. Todellisuudessa tämä ei ehkä välttämättä pidä paikkaansa, sillä Batman Vengeancen "taistelumoottori" on toteutukseltaan varsin rajoittunut. Sankarimme kohdatessa loppua kohden alati pahenevia vihollisia kamera zoomaa hieman lähemmäksi ja taistelu voi alkaa. Muutaman eri potkun, lyönnin ja erilaisten kombojen yhdistelmillä ei kuitenkaan ole konkreettista merkitystä taisteluiden tuoksinassa, joten periaatteessa vihollisia vastaan taistelu menee aina pelkäksi nappuloiden silmittömäksi hakkaamiseksi. Silloin tällöin on tietysti myös syytä käyttää suojausta, joka aktivoituu X-nappulasta. Tekijät ovat myös yrittäneet lisätä mätkintäsysteemiin syvyyttä laittamalla mukaan L-nappulasta taisteluiden aikana päälle kytkettävän mahdollisuuden suorittaa tietynlaisia erikoisliikkeitä. Tämä ei kuitenkaan käytännössä vaikuta kaksintaistelujen lopputuloksiin kovinkaan paljon, mutta mielenkiintoisena yksityiskohtana jo kertaalleen tyrmätyt viholliset nousevat ylös tietyn ajan kuluessa, ellei heitä vangita käsiraudoilla taistelun jälkeen. Tämä on varsin mukava yksityiskohta muuten niin yksinkertaisessa taistelusysteemissä.
Taisteluissa ja hahmon silmistä kuvatun toiminnan lisäksi voimassa olevien erikoiskamerakulmien lisäksi Vengeancessa standardina käytettävä ns. "normaali" kamerakulma on jokaisessa peliympäristössä aina määrätty ennakkoon, mutta C-tikkua käyttämällä kameran voi kääntä suoraan Batmanin selän taakse. Tämä onkin muutamassa kentässä tarpeellinen toimenpide, sillä etenkin ahtaissa paikoissa BV:n ennaltaohjelmoitu kamera ei aivan tunnu sopeutuvan pelaajan haluamalla tavalla. Tämä aiheuttaakin pari kertaa täysin tarpeettomia äkkikuolemia, mutta onneksi tekijät ovat onnistuneet hoitamaan pelaamisen siedettävän nautinnolliseksi ja kamerakulmat eivät missään nimessä pilaa pelattavien tasojen kokonaisnautintoa.
Itse kentät ovat tunnelmallisia ja suhteellisen uskollisia sarjakuvan esikuvilleen. Yksinkertaiset, tummasävyiset tekstuurit ja yksityiskohtaiset taustat sekä helposti tunnistettavat hahmot takaavat sen, että jokainen pelin kohtaus on helposti tunnistettavissa kaikille Batman-faneille. Maailmojen visuaalinen yleisilme on muutenkin hämmästyttävän sarjakuvamainen ja huolimatta muutaman kohdan jopa erittäin kulmikkaasta graafisesta toteutuksesta, BV onnistuu tuomaan lepakkomiehen seikkailussa vallitsevan aidon tunnelman onnistuneesti pelaajien olohuoneisiin. Gotham Cityn kaupunki ei koskaan ole Batmanin lisenssiä käyttävissä peleissä näyttänyt yhtä aidolta jättimäisine uhkaavilta näyttävine pilvenpiirtäjineen ja tummanpuhuvine ympäristöineen. Myös tunnelmallinen verenpunainen taivas ansaitsee kehuja oivana synkän fiiliksen välittäjänä. GameCuben parhaimmistosta ollaan kuitenkin todella kaukana, mutta Ubi Soft on silti onnistunut tavoittamaan pelilleen kokonaan oman tyylisuuntansa.
Sama linja jatkuu myös ääniraidalla, joka yllättää positiivisesti. Itse musiikki on jo muista vastaavista peleistä tutuksi tullutta mahtipontista orkesterihumppaa, joka muuttuu hieman aina sen mukaan, millaisessa tilanteessa pelaaja kussakin tehtävässä on. Tämä on kaikki nähty ennenkin, mutta monien Batman-fanien sydäntä lämmittää varmasti tieto, että Ubi Soft on jostain saanut lepakkomiehen elokuvista tutut ääninäyttelijät mukaan Batman Vengeancen juonta kuljettamaan. Näin ollen Kevin Conroy esittää itse sankaria, Mark Hamill Jokeria ja Tara Reid kissanaista muiden säestäessa oivasti mukana. Käsikirjoitetut välianimaatioissa kuultavat keskustelut vievät juonta oivasti eteenpäin ja ne eivät missään vaiheessa tunnu ylinäytellyiltä. Tämä on oiva saavutus, ja tekijät ansaitsevatkin siitä isot taputukset olalle.
Ensimmäinen oikeasti hyvä Batman-peli?
Vuosien varrella julkaistut Batman-lisensisoidut pelit ovat poikkeuksetta olleet aikamoista kuraa, mutta Vengeance yllättää positiivisesti -- se on nimittäin laadukas seikkailu erinomaisella tarinalla varustettuna ja pelin läpäisee varsin mielellään ainakin yhden kerran. Valitettavasti tasojen suoraviivaisuus käy kuitenkin pidemmän päälle hermostuttamaan, eivätkä tasot itsessään tarjoa hieman kyvykkäämmille pelaajille heidän kaipaamansa haastetta. Myös taistelusysteemin kanssa on ongelmia ja vaikka tekijät ovatkin selvästi käyttäneet aikaa tämän synkän ja sarjakuvamaisen pelin hiomiseen, niin jotain on silti jäänyt puuttumaan. Vaikka tiukkaan mustaan lateksiasuun sonnustautuneen lepakkomiehen edesottamuksia seuraa loppuun asti varsin mielellään, niin seikkailu on silti ohi liian nopeasti. Tämän lisäksi mukana ei ole lainkaan minkäänlaisia ekstroja, joten vain todelliset Batman-fanit palaavat Gotham Cityn tunnelmalliseen ympäristöön kerta toisensa jälkeen. Meille muille Batman Vengeance on sensijaan todella hauska, mutta äärimmäisen lyhytikäinen kokemus.
