Kolikkopelihalleista televisioruudulle
Jokunen vuosi sitten kolikkopelihalleihin ja sittemmin myös Dreamcastille ilmestyi maanmainio urheilupeli, joka kantoi nimeä Virtua Tennis. Kyseessä oli nopeatempoinen, erinomaisella pelattavuudella varustettu kevyt sporttipaketti, joka vakuutti monet addiktiivisella pelikokemuksellaan. Myös allekirjoittanut oli aikoinaan pahemman luokan koukussa tähän Segan silloiseen uutuuteen ja ilo oli ylimmillään yhtiön ilmoittaessa tuovansa rantalentopalloilupeli Beach Spikersin GameCubelle. Erityistä kiinnostusta herätti Spikersin lisänimi Virtua Beach Volleyball, joka nostatti ennakkohypen kattoon monien toivoessa jo kertaalleen mainitun tennistittelin kaltaista pelikokemusta. Ennen julkaisua Sega halusi kuitenkin tehdä selväksi, että kyseiset projektit eivät muistuta toisiaan kuin kosmeettisesti. Molempien takaa löytyvät eri tekijätiimit ja muutenkin nämä kaksi Virtua-peliä painivat kokonaan eri sarjoissa. Kun tennisversio keskittyy lähinnä nopeatempoiseen toimintaan, rantalentopalloilussa hyvien refleksien lisäksi tarvitaan myös hieman peliälyä.
Beach Spikers julkaistiin alunperin kolikkopelihalleihin Japanissa, mutta pelin saavutettua suhteellisen paljon suosiota Sega päätti kääntää sen myös kotikonsoleille. Alustaksi valittiin GameCube ja käännöstyö annettiin maineikkaalle Segan sisäiselle AM2-tekijätiimille, joka aiemmin on kunnostautunut mm. Shenmuen ja Virtua Fighterin tekijänä. Tämä legendaarisen Yu Suzukin johtama firma teki ennätysnopeaa käännöstyötä ja näin peli julkaistiin Japanin sekä Yhdysvaltojen markkinoille jo hyvän aikaa sitten. Pitkällisen vetkuttelun jälkeen Segan hidas markkinointikoneisto sai uusimman projektinsa myös Eurooppalaisten Cube-omistajien iloksi ja lopputuloksena markkinoille putkahti yllättävän hyvä kuusitoista kansallista joukkuetta keksittyine pelaajineen tarjoava rantalentopalloilutitteli, joka kuitenkin pettää faninsa lyhytikäisyydellään.
Pinta kiiltää
Beach Spikers on puitteiltaan kaunis. Ottelukentät ovat yksityiskohtaisia, väripaletti on laaja ja ympäristö interaktiivinen. Mukaan on myös laitettu pieniä yksityiskohtia, kuten hiekkaan jääviä jalanjälkiä. Tämä ei välttämättä vaikuta pelattavuuteen millään tavalla, mutta on mukava nähdä, että pelin käännöstyötä ei ole tehty puoliteholla. Valitettavasti tätä näennäisen täydellisyyden illuusiota rikkoo hieman itse hahmojen animaatio. Vaikka pelaajia pystyy ohjaamaan helposti ja vaivattomasti, heidän liikkumisensa on jäykän ja ajoittain jopa robottimaisen näköistä.
Vaikka Motion Capture -miehet ovatkin olleet viettämässä aikaansa jossain aivan muualla kuin pelistudiossa, tekstuureista vastanneet eivät sensijaan ole taitojaan säästelleet. Yksityiskohtia on melkoisesti ja kaikki hahmoista lähtien on koristeltu kauniilla visuaalisella tekstuurikuorrutuksella. Lisäksi ruutu päivittyy tasaiseen tahtiin, mutta toisaalta ruudulla ei tapahdukaan mitään sellaista, mikä rasittaisi pelimoottoria sen enempää. AM2 on myös panostanut fysiikkaan laittamalla pelaajatyttösten hiukset heilumaan aidon näköisesti tuulen mukana. Valitettavasti samaa kaavaa ei ole toteutettu itse ruumiissa, joten pelkästään realistisesti hölskyviä rintoja odottavien ei kannata Beach Spikersin suuntaan katsettaan kääntää. Tämä on yleisen maun kannalta varmasti täysin järkeenkäypä ratkaisu, mutta toisaalta se myös rikkoo illuusion aidoista rantalentopalloatleeteista. Lasku maan pinnalle on siis edessä, kun pelaaja tajuaa hahmojen näyttävän lähinnä pystyyn kuolleilta zombeilta ihmismäisten elementtien ja kunnollisen animaation puutteen takia.
Tämä masennus korostuu entisestään audiovisuaalista puolta kuunnellessa. Tekijät ovat nimittäin jossain kehitysvaiheessa keksineet olevansa älykkäitä ja miettineet pelaamiseen käytettävän television lisäksi myös muuta kodin hyötyelektroniikkaa. Tämä astuu kuvaan, kun pelaaja kääntää kaukosäätimien volyyminappulaa astetta pienemmälle säästääkseen korviaan Beach Spikersin kauhealta 80-luvun kitarariffejä ja hirvittävää jumputusta sisältävältä musiikilta. Samaa voi sanoa yli-innokkaasta kuuluttajasta, joka ei onneksi liiemmin häiritse itse otteluiden aikana. Muista efekteistä yleisön mölinä, pelaajien tyhjänpäiväinen huutelu ja muut pienet yksityiskohdat hukkuvat taustalle. Kokonaisuus on tässä tapauksessa vähemmän kuin osiensa summa.
Hyppyjä ja pomppuja
Pelin kolikkohallitausta korostuu hyvin ohjattavuudessa. Hahmoista ohjataan luonnollisesti vain yhtä kerrallaan ja tämä hoituu kokonaisuudessaan analogisen tikun sekä kahden napin (A ja B) yhteistyöllä. Tällä yksinkertaisella ohjaussysteemillä hoidetaan eri syötöt, heittäytymiset, blokit, palautukset ja lyönnit. Kontrolliasetukset eivät siis ole kaikkein monimutkaisimpia maailmassa ja ne jatkavat saman yhtiön Super Monkey Ball -pelin yksinkertaisen ohjattavuuden linjoilla. Vaikka nämä kaksi titteliä eivät muistuta toisiaan lainkaan, on niillä silti paljon yhteistä. Molemmissa ohjattavuuden oppii heti, mutta mestariksi ei todellakaan tulla hetkessä. Tämä tuntuu olevan Segan tämänhetkisten GameCube-julkaisujen pääsuuntaus, mutta onneksi perusidea toimii muutenkin kuin paperilla.
Muu pelattavuus toimii kellon tarkkuudella. Eri iskujen voimakkuutta säädellään useasta muusta pelistä tutuksi tulleella voimakkuusmittarilla. Pallon liidellessä kenttäpuoliskolta toiselle sen laskeutumiskohtaa osoittamaan ilmestyy kentälle punainen ikoni. Samalla kamera kääntyy sopivasti kenttätapahtumia näyttämään. Aluksi lennosta tapahtuva kuvakulmien vaihtelu voi tuntua luonnottomalta ja jopa sekavalta, mutta muutaman pelikerran jälkeen uusi systeemi iskostuu selkäytimeen. Tämän jälkeen pitkätkin pallorallit ovat lasten leikkiä.
Tekemisen puutetta
Beach Spikers tarjoaa niukalti pelattavaa. Lähinnä moninpeliin suunnatun versus-moodin ja harjoittelumahdollisuuden lisäksi tarjolla on vain Arcade ja World Tour. Näistä jälkimmäinen on tittelin suurin vetonaula. Siinä pelaaja voi luoda itselleen oman mielikuvitushahmon mukana olevalla varsin rajoitetulla editorilla. Kun oma rantalentopalloilijatähtönen on luotu, on aika ottaa osaa sarjaan kilpailuista. Toisin kuin kolikkopeliesikuvasta kopioitu Arcade, WT-moodissa pelaaja ohjaa vain toista kentällä olevista hahmoista. Toista ottelijaa kontrolloi tietokone ja turnauksen päätavoitteena on voittaa otteluita ansaiten täten piilotettuja tavaraa sekä kokemuspisteitä. Alussa lukittuna olevat lisäkamat sisältävät mm. uusia hahmomalleja ja asusteita, kun taas kokemuspisteillä voi parannella tietokonekumppanin pelitaitoja. Lopullisena tavoitteena on sijoittua loppusijoituksissa ensimmäiseksi. Jos tätä maalia ei saavuteta, voi moodin kuitenkin aloittaa kokonaan alusta. Tällöin aiemmalla pelikerralla kehittämäsi tietokonekumppani säilyttää kaikki kykynsä tehden läpäisystä luonnollisesti astetta helpompaa.
Sega on yrittänyt keinotekoisesti pidentää elinkaarta lisäämällä lihaa versus-moodin luiden ympärille. Tässä normaalin rantalentismatsin lisäksi tarjolla on nyt nappulanhakkausta sisältävä Beach Flags, joka on nopeatempoinen juoksukilpailu maalissa siintäville lipuille. Hieman järkevämpi ylimääräinen lisäpeli on Beach Countdown, jossa tytöt pallottelevat aikapommilla hidastetulla fysiikalla varustetussa ottelussa. Tavoitteena on saada peliväline räjähtämään vastustajien kauniisiin kätösiin. Viimeinen kolmesta minipelistä on Point Kick, joka on periaatteessa Beach Spikersin näkemys jalkapallomaailman kihelmöivän jännittävistä rangaistuslaukauskilpailuista. Kaikissa näissä minipeleissä voi otella yhdestä neljään pelaajaa. Kavereiden puuttuessa ylimääräiset paikat korvaa siedettävällä tekoälyllä varustettu tietokoneottelija.
Vaikka World Tourissa on erilaista pientä kerättävää ihan mukava määrä, niin pelisisältöä olisi silti voinut olla huomattavasti enemmän. Muutamassa tunnissa kaikki mielenkiinto yksinpelistä on lopahtanut ja ainoaksi oljenkorreksi jää moninpeli. Onneksi maksimissaan neljän ihmispelaajan mittelöihin on onnistuttu samaan tarvittavaa puhtia. Moninpeli onkin Beach Spikersin parasta antia ja se etenkin versus-moodin johdolla jaksaa viihdyttää tunnista toiseen. Yksinpelistä vain Arcade-mittelöiden pariin palaa takaisin myöhemmin parempien suoritusten toivossa.
Hauskaa pienissä erissä
Virtua Tennis jää Segan kolikkopelivaikutteisista urheilupeleistä edelleen sille korkeimmalle korokkeelle, mutta Beach Spikers on erittäin hyvä yritys. Yksinpelinä se ei jaksa kiinnostaa muutamaa tuntia kauempaa kaikesta ennakkohehkutuksesta huolimatta. Edes kattavaksi mainostettu World Tour ei lukuisista mielenkiintoisista ideoistaan huolimatta jaksa innostaa sen jälkeen, kun kaikki tarvittavat ottelut on voitettu. Kiinnostuskertoimen pudottua on kuitenkin syytä kutsua muutama samanhenkinen kaveri kylään ja kokeilla Arcade- ja Versus-moodeja moninpelinä. Juuri monen ihmisen kesken Spikers on elementissään ja etenkin nelinpelinä kyseessä on yksi GameCuben parhaista titteleistä tähän päivään mennessä.
Vaikka rannalla makaaminen ei enää tähän aikaan vuodesta ole ajankohtaista, virtuaalinen rantalentopalloilu on silti vielä voimissaan. Tästä kiitos kuuluu Beach Spikersille. Kovan maineen pelintekijänä itselleen saavuttanut Segan AM2 on luonut hyvän välipalan matkalla kohti kiinnostavampia titteleitä. Jos etsit pienissä erissä nautittavaa hyvää moninpelikokemusta, Beach Spikers on sinun valintasi. Syvällistä yksinpelikokemusta hakeville kotoiselta kuutiolta löytyy parempiakin vaihtoehtoja.
